Kauheeta nyt ku alottelin pakkaamaan! Muistoja tulvii joka nurkasta enemmän ku tajusinkaan.. Outoa pakkaa (tai yrittää pakata) puolen vuoden elämä rinkkaan. Tällä hetkellä oon vaan päässy vaiheeseen "kasataan kaikki kama sängylle että näkee kuinka paljon sitä es on". Onneks on Incon sänky käytettävissä kans nii voi rauhas jättää sen siihen lojumaan huomiseenki asti. Ja onneks (?) italialaiset vaatteet/kengät ei oo kauheen laadukkaita nii ei sitte tarvii niitä hajonneita kantaa suomeen.
Ensin täällä kotona ilman kämppiksiä oli outoa, sitten oli kivaa olla vähän itsenäinen taas pitkästä aikaa, nyt taas alan kaipaa ihmisiä. Ei mun täällä iltoja tarvi yksin olla, mutta nää päivätki rupee vähän tympiin. Tänään hortoilin sisään Galileo-tiedemuseoon, jota Joãon kaveri Nuno oli täällä käydessään suositellu. Ku oli tylsää. Ja olihan se ihan jees. Aamupäivän palloilin kaupungilla, museon ja jäden jälkeen tulin kotiin syömään, vedin päikkärit ja aloin harkita pakkausta (joka vaati taas lisää jädee alakerran jätskikiskasta, joka muuten jää lomalle huomenna! hyvä että vedin viimeset namnamjädet sitten tänään). Kaupungilla palloilu on ihan jees, mut ei sitä määräänsä enempää jaksa. Eilen ja toissapäivänäki harrastin sitä. Eilen tosin päivä lyheni hämmentävästi ku heräs vasta puoliltapäivin :D Epätyypillistä. Syy ehkä huonosti nukuttu yöbussimatka ja ulkoilu seuraavana yönä jonneki neljään asti epähuomiossa.
Eilen Sammyn kanssa Santo Spiritossa törmättiin pariin viinihifistelijään. Tai yks niistä pojista oli kai kiinnostunu Sammystä, ja alkovat jutteleen. Yks dissas vahvasti meiän hienoo 2,5e Chiantia.. se kuulemma ite ostaan aina jotain viiniä joistain rypäleistä mistä en oo ikinä kuullukaa vaikka kuulemma ovat kuuluisia. Syyki selvis hetimiten, kun se kerto että italiassa pullo semmosta maksaa approx 25e. Että se siitä sitten. Suomessa varmaan satasella lähtis, että eipä taida olla markkinoita kun kerroin että meilläpäin suurimmat markkinat on semmosille alle kympin pulloille :D
Oli hassua sanoa Sammylle heippa. Tai kun muitten kanssa nyt on varmaan mahollista nähä taas ja on sovittuki jotain näkemisiä, mut jenkkilä on vähän kaukana. Varsinkin joku Los Angeles. Mut ei me oikeen osattu kunnolla sanoa heippa. Tai tahottu. Ehkä sitä vielä näkee. Ei voi tietää elämässä koskaan.
Ja tässä alkaa pikkuhiljaa tajuta, että kaikki ne asiat jotka on lykänny "sitten siihen kun palaan Suomeen" alkaa pikkuhiljaa olla ajankohtasia. Onko pakko palata oikeeseen elämään? Stressata opiskelusta, kämpästä, töistä, ja.. elämästä. Täällä kaikki stressit on ollu vähän jäähyllä, ku tää on kuitenki väliaikasta ja kaikkee. Nii jos on jotain mikä ei toimi elämässä nii voi vaan syyttää italiaa ja väliaikasuutta ja ties mitä. Kun palaa Suomeen, ei oo syntipukkia. Mut ihan mukavaa silti palata. Oikeita kavereita, perhe, jotain järkevää tekemistä. Mutta samalla hauskanpitomahdollisuudet vähenee, kun ei oo kaikkia bilekontakteja, eikä voi vaan mennä jollekin piazzalle nautiskelemaan randomisti viiniä ja siellä on livemusiikkia ja ihmisiä. Ei Suomessa.
Ciaránin kanssa leikitään jotain lauantaina, ehdotin pizzalle menemistä, tahon vikan italialaisen pizzani! Tänään sitten ehkä meen jonneki random bileisiin. Jos kuulen jotain Bredin serkkupojista. Hengasin niitten kanssa keskiviikkoiltana kun olin palannu. Kun stressas että onko täällä Firenzessä ny tarpeeks kavereita. Niin lähetin niille viestin et jos niillä on jotain tiedossa nii ottaa yhteyttä. Nähtiin sitten San Lorenzossa niitten kavereiden kanssa, jossa oli San Lorenzo -festivaali. Ilmasta vesimeloonia ja pastaa. Ja humppa-tyyppistä musiikkia. Ja vanhuksia. Ja muitakin, mutta suuri konsentraatio vanhuksia. Ja pojat oli just niin törkeitä ku mitä niistä oletinki ja kiilasta sulavasti jonon ohi. Mutta minkäs teet kun kaverit on vähissä. Päädyttiin sitten loppuillasta taas Via Cavourilla olevaan Francescon äidin tai tädin tai minkälie omistamaan vaatekauppaan tanssimaan. Hauskaa kyllä oli! Ihanaa ysärimusiikkia, joku Bredin kooste: bailandoo bailandoo, amigos adios! :D Kaipaan tanssia, onneks kohta pääsee suomeen ja yliopistoliikkumaan.
Mutta niitten joillain kavereilla on jotku bileet nyt ilmeisesti tänään, ja kutsuivat myös mut. Herää vaan kysymys kuinka paljon mä luotan siihen että ne pitää sanansa ja muistaa ilmottaa missä/millon bileet ois.. Mun luotto niihin ei taida hipoa taivaita. Eikä kyllä niiden vanhempaan serkkuunkaan. Mutta kovasti kuulemma olisivat tulossa lomareissulle Suomeen joulukuussa. Saa nähdä.
perjantai 12. elokuuta 2011
torstai 11. elokuuta 2011
acqua fa male vino fa cantare
Firenze ei oo oikee kaupunki. Sen huomaa heti kun on vähänki täältä pois. Ja nyt elokuussa Firenze on autiokaupunki. Täällä ei oo ku turisteja. Epätodellista.
Pugliassa oli mukavaa. Loma oli aikalailla enemmän rantaloma kun mitä oisin voinu haluu, mut tulipahan oltua merenrannalla ja hankittua rusketus! Ja totesin etten enää ikinä taho biitsille kun italialaisilla on loma-aika. Ihan sairasta, rannat oli ihan tupaten täynnä ja missään ei päässy valtavaa ihmismassaa pakoon. Ekoina päivinä vähän ahisti, sit onneks Danielan siskon Lucianan ja sen poikakaverin Sandron kanssa oltiin vähän syrjäsemmillä ja karummilla rannoilla, joilla ei ollu ihan niiiin paljon porukkaa ja mahtu vähän hengittään. Ja totesin että pikkuhiljaa vois palata suomalaiseen ruokarytmittömyyteen ja ruokavalioon. Ekan päivän ois tehny mieli vaan hedelmiä lounaaks, mut erehdyin ostaan muiden kanssa jonku epämääräsen leipäasian mozzarella ja munakoisotäytteellä. Toooosi painava olo tuli. Ei sovi rannalle. Tai ylipäänsä. Tahtoo salaattia lounaaks, tai jotain mikä ei oo vaan jotain tommost epämäärästä leipää. Seuraavina päivinä onneks sit olin oppinu läksyni enkä syönykää muuta ku salaattia lounaaks. Mut liian säännöllinen ruokailu myös rupes häiritseen. Ku parina päivänä ei ois ollu yhtään nälkä, ja ois huvittanu jäädä uimaan/lokoileen rannalle, mut oli pakko lähtee syömään muitten kanssa.
Vali vali :D Mut oli sit kyl kivaa kuha pääsin yli ihmisahistuksesta vähän Yhellä rannalla oli saari jonne pääs uimaan ja jossa sain olla vähän aikaa lähes yksin kunnes sinneki tuli lauma. Italialaisia yleensä pääs vähän karkuun ku ui tarpeeks kauas rannasta missä niillä ei enää yllä jalat pohjaan. Mut sit oli polkuveneitä jotka pilas kaiken :D vähän iski pakokauhu sillä kaikkein kansoitetuimmalla rannalla ku ei päässy minnekään pakoon missä ei ois ollu ihmisiä. Ei siis yhtään minnekään. Niin kauas en ois jaksanu ui / ei ois ollu viisasta ui, missä ois saanu olla yksin ja ei ois kuullu puheensorinaa. Ja ku mentiin siellä syömään yhteen rannan baareista, niin olin kuolla. Ihan kauhee puheensorinameteli. En kestäny. Oli pakko karkaa ennen muita ja mennä takas es rannalle, missä oli vähän es hiljasempaa. Ja laittaa kuulokkeet korviin ja hautautua Zen Cafén musiikkiin. Pääs es vähän pakoon ihmisiä, joskaan ei hiljaisuuteen, niin ainaki omaan maailmaani :D
Mut yks puolipäivä oltiin ihanalla kalliorannalla, jossa oli luolia tutkittavaks ja uiminen oli mielenkiintosta ja kivaa, mut eipä kämppikset tietenkää siellä viihtyny enemmän ku puol päivää, ku sillon ei ollu eväitä mukana ja oli pakko lähtee lounaalle :( Mut opin vihdoin italialaisen sananlaskun syvemmän merkityksen. "Acqua fa male vino fa cantare" (= vesi tekee pahaa/ sattuu/ tms, viini saa laulamaan). Sen loppuosan olin jo tajunnu, mutta kun siellä kalliomestassa hyppäsin veteen kalliolta (kun kaikki muutkin ja oli tarpeeks syvää ja kaikkee), niin satuin laskeutumaan takapuolen pehmusteet ensin, ja sen jälkeen on mukavasti ilmeisesti mustelma jossain häntäluun tienoilla :D Pugliasta olikin sitten kiva matkustaa takaisin Firenzeen 13 h bussilla kun takapuoli oli vähän kipeä ja selkä saanut aavistuksen liikaa aurinkoa (ei kuitenkaan palanut, toim huom)... :D Mutta yllättävän hyvin meni matka! Molempiin suuntiin. Tykkään matkustaa bussilla :) Näppärästi nukuin ja kattelin maisemia sillon ku en nukkunu, ja en ois tahtonu perille ollenkaan :D Italia on myös kiva ku on ihan normaalia jutella viereisten ihmisten kanssa niitä näitä niin ei oo es yksinäistä matkustaa :) Tosin bussimatkallaki törmäsin ruokavalion epäsopivuuteen, ku aamulla ku pysähdyttiin huoltsikalle aamupalalle, oisin tahtonu jonku sämpylän, mut ei niillä oikeen ollu ku kaikki oli menny yöllä/illalla. Sen sijaan kaikki paikat oli täynnä jotain makeita cornettoja. Ja ku ajattelin et no, mul on viel vähä yhtä focacciaa jäljellä jota en iltapalaks syöny, ja otin vaan viattomasti cappucinon ja appelsiinimehun, nii se oliki joku aamiaskombo, johon kuulu automaattisesti cornetto. Jaahas. No, sain sitte aamupalan jälkkärin.
Nyt pitää mennä vähän vetään puolen tunnin päikkärit /iltaunet ennen ku nään Sammyä Santa Spiritossa viimesille viineille. Puglian ja Firenzen kuulumiset jatkuu ehkä huomenna :)
Pugliassa oli mukavaa. Loma oli aikalailla enemmän rantaloma kun mitä oisin voinu haluu, mut tulipahan oltua merenrannalla ja hankittua rusketus! Ja totesin etten enää ikinä taho biitsille kun italialaisilla on loma-aika. Ihan sairasta, rannat oli ihan tupaten täynnä ja missään ei päässy valtavaa ihmismassaa pakoon. Ekoina päivinä vähän ahisti, sit onneks Danielan siskon Lucianan ja sen poikakaverin Sandron kanssa oltiin vähän syrjäsemmillä ja karummilla rannoilla, joilla ei ollu ihan niiiin paljon porukkaa ja mahtu vähän hengittään. Ja totesin että pikkuhiljaa vois palata suomalaiseen ruokarytmittömyyteen ja ruokavalioon. Ekan päivän ois tehny mieli vaan hedelmiä lounaaks, mut erehdyin ostaan muiden kanssa jonku epämääräsen leipäasian mozzarella ja munakoisotäytteellä. Toooosi painava olo tuli. Ei sovi rannalle. Tai ylipäänsä. Tahtoo salaattia lounaaks, tai jotain mikä ei oo vaan jotain tommost epämäärästä leipää. Seuraavina päivinä onneks sit olin oppinu läksyni enkä syönykää muuta ku salaattia lounaaks. Mut liian säännöllinen ruokailu myös rupes häiritseen. Ku parina päivänä ei ois ollu yhtään nälkä, ja ois huvittanu jäädä uimaan/lokoileen rannalle, mut oli pakko lähtee syömään muitten kanssa.
Vali vali :D Mut oli sit kyl kivaa kuha pääsin yli ihmisahistuksesta vähän Yhellä rannalla oli saari jonne pääs uimaan ja jossa sain olla vähän aikaa lähes yksin kunnes sinneki tuli lauma. Italialaisia yleensä pääs vähän karkuun ku ui tarpeeks kauas rannasta missä niillä ei enää yllä jalat pohjaan. Mut sit oli polkuveneitä jotka pilas kaiken :D vähän iski pakokauhu sillä kaikkein kansoitetuimmalla rannalla ku ei päässy minnekään pakoon missä ei ois ollu ihmisiä. Ei siis yhtään minnekään. Niin kauas en ois jaksanu ui / ei ois ollu viisasta ui, missä ois saanu olla yksin ja ei ois kuullu puheensorinaa. Ja ku mentiin siellä syömään yhteen rannan baareista, niin olin kuolla. Ihan kauhee puheensorinameteli. En kestäny. Oli pakko karkaa ennen muita ja mennä takas es rannalle, missä oli vähän es hiljasempaa. Ja laittaa kuulokkeet korviin ja hautautua Zen Cafén musiikkiin. Pääs es vähän pakoon ihmisiä, joskaan ei hiljaisuuteen, niin ainaki omaan maailmaani :D
Mut yks puolipäivä oltiin ihanalla kalliorannalla, jossa oli luolia tutkittavaks ja uiminen oli mielenkiintosta ja kivaa, mut eipä kämppikset tietenkää siellä viihtyny enemmän ku puol päivää, ku sillon ei ollu eväitä mukana ja oli pakko lähtee lounaalle :( Mut opin vihdoin italialaisen sananlaskun syvemmän merkityksen. "Acqua fa male vino fa cantare" (= vesi tekee pahaa/ sattuu/ tms, viini saa laulamaan). Sen loppuosan olin jo tajunnu, mutta kun siellä kalliomestassa hyppäsin veteen kalliolta (kun kaikki muutkin ja oli tarpeeks syvää ja kaikkee), niin satuin laskeutumaan takapuolen pehmusteet ensin, ja sen jälkeen on mukavasti ilmeisesti mustelma jossain häntäluun tienoilla :D Pugliasta olikin sitten kiva matkustaa takaisin Firenzeen 13 h bussilla kun takapuoli oli vähän kipeä ja selkä saanut aavistuksen liikaa aurinkoa (ei kuitenkaan palanut, toim huom)... :D Mutta yllättävän hyvin meni matka! Molempiin suuntiin. Tykkään matkustaa bussilla :) Näppärästi nukuin ja kattelin maisemia sillon ku en nukkunu, ja en ois tahtonu perille ollenkaan :D Italia on myös kiva ku on ihan normaalia jutella viereisten ihmisten kanssa niitä näitä niin ei oo es yksinäistä matkustaa :) Tosin bussimatkallaki törmäsin ruokavalion epäsopivuuteen, ku aamulla ku pysähdyttiin huoltsikalle aamupalalle, oisin tahtonu jonku sämpylän, mut ei niillä oikeen ollu ku kaikki oli menny yöllä/illalla. Sen sijaan kaikki paikat oli täynnä jotain makeita cornettoja. Ja ku ajattelin et no, mul on viel vähä yhtä focacciaa jäljellä jota en iltapalaks syöny, ja otin vaan viattomasti cappucinon ja appelsiinimehun, nii se oliki joku aamiaskombo, johon kuulu automaattisesti cornetto. Jaahas. No, sain sitte aamupalan jälkkärin.
Nyt pitää mennä vähän vetään puolen tunnin päikkärit /iltaunet ennen ku nään Sammyä Santa Spiritossa viimesille viineille. Puglian ja Firenzen kuulumiset jatkuu ehkä huomenna :)
perjantai 5. elokuuta 2011
Vado a ballare in Puglia!
Tänään lähdetään yöbussilla Pugliaan! 13h.. jännää.
Tänään kuunnellut lähinnä yhtä biisiä nimeltä Vespa 50 Special. "kuinka kiva lähtee kierrokselle siivet jalkojen alla.. on erikoisvespa joka poistaa ongelmat! koulu ei toimi, on vespa, naista ei oo, mut vespa on ja sunnuntaina jo se kuljettaa mut pois kaupungista" :D
Muita viime päivien suosikkeja: Domani smetto (huomenna lopetan). "he käskivät olla hiljaa ja kunnolla.. olla tyytyväinen syntyneensä sillä maailman puolella joka pohjimmiltaan on.. täydellinen. ..valitan mutta luulen ettei maailma nyt ole täydellinen. huomenna lopetan, parempi jos soitat uudellaan huomenna" ;)
Anna Lisalta varastettiin eilen laukku. Pyörän korista kun se pyöräili. Joku tuli mopolla vierelle ja nappas. Kuulemma ei ikin sais pitää laukkuu pyörän korissa.. jännä ettei kukaan mulle ollu kertonu. Laukku löyty tänään mut eipä ollu lompakkoo. Eipä lompakossa kyllä ollukaa kuulemma ku 5e. Mut kaikki kortit yms joutuu uusiin :( Hyvä alku lomalle..
Mut muuten ei oo tapahtunu mitään erikoista. João lähti takas Portugaliin ja näitten ex-kämppis, Theresa saksasta, tuli. Se tulee meiän kaa Pugliaan, vaikutti tosi sympaattiselta, eilen hengattiin sen kanssa kaupungilla.
Mutta vähän liikaa oon hengannu vaan kämppisten kanssa. Varsinki ku oli vielä João, nii meinas mennä hermo siihen ja Annaan jotka leikki vesisotaa aamulla. Ja jotenki muutenki, ku aina oli joku kotona, en saanu ikin syyä aamupalaa rauhassa. Et oikeestaan onneks João lähti, liika on liikaa ;) Ja yhen illan hengasin Ciaranin ja kumppaneiden kanssa, mikä oli myös virkistävää, joskin jo yhessä illassa rupesin kaipaamaan italian puhumista sen sijaan et solkkais vaan englantia. Onneks Sant' Ambrogiossa pari arkkitehtii tuli kysyyn tulta (joka siis multa löyty kun olin ostanu Roomasta sytkärin ku joskus olin luvannu Joãolle ku se aina hukkas omansa) ja sain jutella vähän aikaa niiden kaa :)
Mutta alkaa kyllä suomi-ikävä iskee hyvää vauhtia. Tosin myös Firenze-haikeus. Tänään kävin hakeen cappucinon keskustasta ihan huvikseen vaan ku teki mieli mennä keskustaan, ja tuli jotenki semmonen olo et voi vitsi, koht tääl ei enää oo. Mut toisaalta alan kaipaa esim myös suomalaista ruokaa, joka ei aina vaan oo pastaa. Ja myös että pääsen eroon näistä kämppiksistä ja tästä tehottomuuden pesäkkeestä. Tosin yks kämppisten kaveriki, joka on muuttamassa Roomaan oli sitä mieltä et Firenze laiskistaa, ku se on niin pieni ja kaikkialle pääsee tyyliin kävellen. Oon samaa mieltä. Ei mitään hajuu miks se laiskistaa, ehkä se on ne turistit jotka tuo lomailuilmapiirin kaikkialle. Ei voi tietää. Mut enää muutama päivä Pugliassa, siitten muutama päivä Firenzessä, ja sit Suomeen! (jossa ei toivottavasti myöskään oo näin tuhottoman kuuma enää..)
Tänään kuunnellut lähinnä yhtä biisiä nimeltä Vespa 50 Special. "kuinka kiva lähtee kierrokselle siivet jalkojen alla.. on erikoisvespa joka poistaa ongelmat! koulu ei toimi, on vespa, naista ei oo, mut vespa on ja sunnuntaina jo se kuljettaa mut pois kaupungista" :D
Muita viime päivien suosikkeja: Domani smetto (huomenna lopetan). "he käskivät olla hiljaa ja kunnolla.. olla tyytyväinen syntyneensä sillä maailman puolella joka pohjimmiltaan on.. täydellinen. ..valitan mutta luulen ettei maailma nyt ole täydellinen. huomenna lopetan, parempi jos soitat uudellaan huomenna" ;)
Anna Lisalta varastettiin eilen laukku. Pyörän korista kun se pyöräili. Joku tuli mopolla vierelle ja nappas. Kuulemma ei ikin sais pitää laukkuu pyörän korissa.. jännä ettei kukaan mulle ollu kertonu. Laukku löyty tänään mut eipä ollu lompakkoo. Eipä lompakossa kyllä ollukaa kuulemma ku 5e. Mut kaikki kortit yms joutuu uusiin :( Hyvä alku lomalle..
Mut muuten ei oo tapahtunu mitään erikoista. João lähti takas Portugaliin ja näitten ex-kämppis, Theresa saksasta, tuli. Se tulee meiän kaa Pugliaan, vaikutti tosi sympaattiselta, eilen hengattiin sen kanssa kaupungilla.
Mutta vähän liikaa oon hengannu vaan kämppisten kanssa. Varsinki ku oli vielä João, nii meinas mennä hermo siihen ja Annaan jotka leikki vesisotaa aamulla. Ja jotenki muutenki, ku aina oli joku kotona, en saanu ikin syyä aamupalaa rauhassa. Et oikeestaan onneks João lähti, liika on liikaa ;) Ja yhen illan hengasin Ciaranin ja kumppaneiden kanssa, mikä oli myös virkistävää, joskin jo yhessä illassa rupesin kaipaamaan italian puhumista sen sijaan et solkkais vaan englantia. Onneks Sant' Ambrogiossa pari arkkitehtii tuli kysyyn tulta (joka siis multa löyty kun olin ostanu Roomasta sytkärin ku joskus olin luvannu Joãolle ku se aina hukkas omansa) ja sain jutella vähän aikaa niiden kaa :)
Mutta alkaa kyllä suomi-ikävä iskee hyvää vauhtia. Tosin myös Firenze-haikeus. Tänään kävin hakeen cappucinon keskustasta ihan huvikseen vaan ku teki mieli mennä keskustaan, ja tuli jotenki semmonen olo et voi vitsi, koht tääl ei enää oo. Mut toisaalta alan kaipaa esim myös suomalaista ruokaa, joka ei aina vaan oo pastaa. Ja myös että pääsen eroon näistä kämppiksistä ja tästä tehottomuuden pesäkkeestä. Tosin yks kämppisten kaveriki, joka on muuttamassa Roomaan oli sitä mieltä et Firenze laiskistaa, ku se on niin pieni ja kaikkialle pääsee tyyliin kävellen. Oon samaa mieltä. Ei mitään hajuu miks se laiskistaa, ehkä se on ne turistit jotka tuo lomailuilmapiirin kaikkialle. Ei voi tietää. Mut enää muutama päivä Pugliassa, siitten muutama päivä Firenzessä, ja sit Suomeen! (jossa ei toivottavasti myöskään oo näin tuhottoman kuuma enää..)
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
Ruuan jälkeinen mukava kooma. Pari päivää sitten järkytyin kun aina löysähkönä ollut hame oli yhtäkkiä niin piukka ettei meinannut päälle mahtua. No, sitä ehtii sitten miettiä suomessa taas. Lomalla on helppo luovuttaa.
Sunnuntailounaaksi cannelloneja :P Ah. Ja eilen kun olin synttärisankari sain päättää mitä halusin, ja halusin tietty Danielan tekemää mereneläväpastaa! Simpukoita ja katkarapuja ja nam! Ja illalla olin bileisiin tehny pullia ja karjalanpiirakoita ja kämppikset väsäs pikkunaposteluleipiä ja mulle kakun <3 Johon olivat googletranslaterin avulla kirjottaneet suomeks hyvää syntymäpäivää <3 Ihania! Ja nyt lounaan jälkeen oli hyvä vetää eilisen ylijäämäkakkua. Ja aamupalaks oli pullaa. (jokseenkin ruokapainotteinen tää blogi nyt joo tiedän)
Perjantaina oli Joãolla vihdoin tenttinsä, joten sekin vapautu :) Muuttunu mies! Ei enää kulje zombina kämpässä ja tuskaile opiskelua vaan nyt harvinaisen kujeileva. Täällä on päällä jatkuva vesisota. Tulitaukoja on, mutta aina sopivan paikan tullen voi odottaa vettä päälleen. Varsinkin João vs Anna ja Inco. Ja muita hämmentäviä säikytysyrityksiä tms..
Eilisiin bileisiin ei loppujen lopuks kauheesti porukkaa tullu, mutta kivaa oli, ja ilmapalloja ja puhalsin kynttilät kakusta ja skumppaa ja kaikki hyvien bileiden elementit :) Tärkeimmät oli jo kun oli João ja kämppikset, lisäks tuli Cornelia (Sammy oli kipeenä :( ), kämppisten kavereita pari ja Ciaran ja Alanna. Ja mun karjalanpiirakat ja munavoi maistu, kuin myös pulla :) Ja Annan tekemä kakku oli tosi hyvää! Pyysin reseptin :P Lupasivat kirjottaa reseptin myös tiramisusta ja cannelloneista :)
Pikkuhiljaa alkaa kans tajuta että tää erasmus loppuu kohta. Ei enää kauan. João lähtee kotiinsa keskiviikkona, tiistaina tulee kämppisten entinen saksalainen kämppis Theresa jonka kanssa lähdetään pugliaan, ja torstai-iltana lähdetään yöbussilla sitten sinne etelään, italian saappaankorkoon, Lecceen. Sitten kun sieltä palaan 10. päivä on enää muutama päivä täällä Firenzessä ja lennän suomeen. Mutta oikeestaan jo vähän odotan Suomea. Cornelia kysy eilen mitä odotan eniten Suomessa. Välitön vastaus: töitä! Tahdon tehdä jotain hyödyllistä. Ja tahdon taas elää vähän terveellisemmin, olla syömättä itteäni kuoliaaks tällä hyvällä ruualla ja liikkua, tanssia tms taas. Ja palata kotiin. Normaaliin elämään. Onhan tää ihan kivaa, mutta tää on vaan leikkimaailma, kupla, jossa voi elää puol vuotta ja sit täytyy palata taas aikuisten oikeesti -maailmaan ja alkaa taas seurata vähän mitä maailmassa tapahtuu. Ei voi aina lomailla kuplassa vaikka tahtois. Aika aikaansa kutakin. Mut nyt on nää vikat ajat ollu tosi kivaa. Ehkä just siks että kaikki on loppumassa. Kuten sanottu, aika aikaansa kutakin. Ja ei tää lopu kuitenkaan täydellisesti, pahempi on esim Sammyllä, kun se asuu niin kaukana Los Angelesissa, ettei kukaan sinne tule kylään eikä se pääse helposti muille kylään. Euroopassa kun Ryanair lentelee suhteellisen halvalla. Kämppikset varas jo lennot Joãon luo portugaliin ja mun pitäs kattella mun opintoja että pääsekö lähteen mukaan siinä loka-marraskuun vaihteessa.. Ja Aman erasmuskaverit tulee suomeen kylään syyskuussa, Bred serkkuineen puhu myös tulevansa joulu- tai helmikuussa, tietty kämppikset, João ja Félicien tulee kans, ehkä kesällä, ja Anja lätkän mm-kisoihin toukokuussa. Ja Ciaránki eilen puhu voisivansa tulla käymään. Varsinki jos esim saisin niitten bändille järkättyä keikan tms. Eli kaikki ei ole lopussa :) Italiaystäviä riittää kylään! Ja Helsingissä on aina Tahira jonka kanssa voi leikkiä italia-leikkejä :)
Toivon vaan että löydetään kiva kämppä Helsingistä kivojen kämppiksien kera niin kaikki on varmaan hyvin suomessakin. Eiköhän tää tästä. Vanhempana ja viisaampana taas.
Sunnuntailounaaksi cannelloneja :P Ah. Ja eilen kun olin synttärisankari sain päättää mitä halusin, ja halusin tietty Danielan tekemää mereneläväpastaa! Simpukoita ja katkarapuja ja nam! Ja illalla olin bileisiin tehny pullia ja karjalanpiirakoita ja kämppikset väsäs pikkunaposteluleipiä ja mulle kakun <3 Johon olivat googletranslaterin avulla kirjottaneet suomeks hyvää syntymäpäivää <3 Ihania! Ja nyt lounaan jälkeen oli hyvä vetää eilisen ylijäämäkakkua. Ja aamupalaks oli pullaa. (jokseenkin ruokapainotteinen tää blogi nyt joo tiedän)
Perjantaina oli Joãolla vihdoin tenttinsä, joten sekin vapautu :) Muuttunu mies! Ei enää kulje zombina kämpässä ja tuskaile opiskelua vaan nyt harvinaisen kujeileva. Täällä on päällä jatkuva vesisota. Tulitaukoja on, mutta aina sopivan paikan tullen voi odottaa vettä päälleen. Varsinkin João vs Anna ja Inco. Ja muita hämmentäviä säikytysyrityksiä tms..
Eilisiin bileisiin ei loppujen lopuks kauheesti porukkaa tullu, mutta kivaa oli, ja ilmapalloja ja puhalsin kynttilät kakusta ja skumppaa ja kaikki hyvien bileiden elementit :) Tärkeimmät oli jo kun oli João ja kämppikset, lisäks tuli Cornelia (Sammy oli kipeenä :( ), kämppisten kavereita pari ja Ciaran ja Alanna. Ja mun karjalanpiirakat ja munavoi maistu, kuin myös pulla :) Ja Annan tekemä kakku oli tosi hyvää! Pyysin reseptin :P Lupasivat kirjottaa reseptin myös tiramisusta ja cannelloneista :)
Pikkuhiljaa alkaa kans tajuta että tää erasmus loppuu kohta. Ei enää kauan. João lähtee kotiinsa keskiviikkona, tiistaina tulee kämppisten entinen saksalainen kämppis Theresa jonka kanssa lähdetään pugliaan, ja torstai-iltana lähdetään yöbussilla sitten sinne etelään, italian saappaankorkoon, Lecceen. Sitten kun sieltä palaan 10. päivä on enää muutama päivä täällä Firenzessä ja lennän suomeen. Mutta oikeestaan jo vähän odotan Suomea. Cornelia kysy eilen mitä odotan eniten Suomessa. Välitön vastaus: töitä! Tahdon tehdä jotain hyödyllistä. Ja tahdon taas elää vähän terveellisemmin, olla syömättä itteäni kuoliaaks tällä hyvällä ruualla ja liikkua, tanssia tms taas. Ja palata kotiin. Normaaliin elämään. Onhan tää ihan kivaa, mutta tää on vaan leikkimaailma, kupla, jossa voi elää puol vuotta ja sit täytyy palata taas aikuisten oikeesti -maailmaan ja alkaa taas seurata vähän mitä maailmassa tapahtuu. Ei voi aina lomailla kuplassa vaikka tahtois. Aika aikaansa kutakin. Mut nyt on nää vikat ajat ollu tosi kivaa. Ehkä just siks että kaikki on loppumassa. Kuten sanottu, aika aikaansa kutakin. Ja ei tää lopu kuitenkaan täydellisesti, pahempi on esim Sammyllä, kun se asuu niin kaukana Los Angelesissa, ettei kukaan sinne tule kylään eikä se pääse helposti muille kylään. Euroopassa kun Ryanair lentelee suhteellisen halvalla. Kämppikset varas jo lennot Joãon luo portugaliin ja mun pitäs kattella mun opintoja että pääsekö lähteen mukaan siinä loka-marraskuun vaihteessa.. Ja Aman erasmuskaverit tulee suomeen kylään syyskuussa, Bred serkkuineen puhu myös tulevansa joulu- tai helmikuussa, tietty kämppikset, João ja Félicien tulee kans, ehkä kesällä, ja Anja lätkän mm-kisoihin toukokuussa. Ja Ciaránki eilen puhu voisivansa tulla käymään. Varsinki jos esim saisin niitten bändille järkättyä keikan tms. Eli kaikki ei ole lopussa :) Italiaystäviä riittää kylään! Ja Helsingissä on aina Tahira jonka kanssa voi leikkiä italia-leikkejä :)
Toivon vaan että löydetään kiva kämppä Helsingistä kivojen kämppiksien kera niin kaikki on varmaan hyvin suomessakin. Eiköhän tää tästä. Vanhempana ja viisaampana taas.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
elämää elämää
Tyhjäntoimittaminen on jääny. Nyt on melkeen liikaaki tekemistä. Viime viikolla serkut Iiris ja Lauri sekä Iiriksen poikkis oli lomailemassa lähistöllä ja käväsivät muaki moikkaamassa Firenzessä. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa! Sitä aina unohtaa välillä miten kivoja serkut voi olla.
Käväsin myös Roomassa muutaman päivän Tahiran, italialaisen suomessä väikkäriä bilsasta tekevän kaverin luona. Tahira oli ihana, kuin myös sen vanhemmat, ja kärsin taas ongelmasta että tuntu et ne oli ihan liian vieraanvarasia ja ihania :D Ekana päivänä kierrettiin Rooman nähtävyyden Tahiran kanssa ja kuoltiin. Illalla sitten mentiin Tahiran ja sen vanhempien kanssa niitten vakkariravintolaan syömään ja syötiin ittemme kuoliaaks mereneläviä. Varmaan yht 7 eri lautasta antipastoja kaikille yhteisiks alkupaloiks ja pääruuakski otin vielä mereneläväpastaa ku Tahira oli kehunu paikan tekevän ite pastansa. Pasta oli tosin vähän pettymys ku se oli niin suolanen ettei mitään rajaa. Olis pitäny ottaa kalaa niinku Tahiran isä, maistoin siltä ja se oli hyvää. Ja sitäpaitsi, mereneläväpastaa saa hyvää ihan kotonaki Danielan tekemänä :) Mut alkupalat oli herkullisia! :P
Seuraavaki päivä kierrettiin kaupunkia ja käytiin katakombeissaki ku sanoin etten niissä ollu vielä käyny vaikka joskus pienenpänä oltiinkin vanhempien kanssa Roomassa kävästy. Jännyyttä ja päätöksenteon vaikeutta asioihin toi se, että perjantaina oli junalakko, ja kaikkien Rooman julkisen liikenteen lakko. En siis pystyny palaan Firenzeen pe niinku olin suunnitellu vaan piti päättää lähenkö jo to silleen että ehin junaan klo17 joka on perillä ennen lakon alkamista klo 21, vai vasta la aamulla.. :/ Ja pe jos jäisin ei pystytä poistumaan myöskään kylästä jossa Tahiran vanhemmat asuu Rooman esikaupunkialueella. Loppujen lopuks päätin sitten jäädä, kun ois ollu liian tylsää lähtee pois niin nopeesti eikä Firenzessäkään mitään tekemistä ollu :) Loppupäivä sitten shoppailtiinki koko Rooma tyhjäks vaatteista :D Joittenkin kavereiden kaa on joskus vaan shoppailuflow, ja toi päivä Tahiran kanssa oli yks semmonen. Ostin muutaman tosi kivan mekkosen :) Ja illalla sitten syötiin Tahiran äitin laittamaa pakistanalaista ruokaa :) Kun Tahiran vanhemmat on muuttanu Roomaan pakistanista ennen sen syntymää. Oli aika jännää jotenki kans seki että näki niitten pakistanilais-italialaista arkee. Mut tosi symppiksii oli Tahiran vanhemmatki!
Se perjantai sitten hengattiin aika rauhassa siellä Monterotondassa (pyöreällä vuorella) ja käytiin lähitorilla yms. Olis pitäny varmaan sillon kirjottaa blogia niin ois tullu parempaa tekstiä, nyt on jo kulunu liikaa aikaa, en enää jaksa selostaa niin innokkaasti. Se huono puoli tässä blogissa on, et ei voi hypettää sillon ku tahtois jos ei just oo konetta ja nettiä siinä. Mut Roomassa opin inhoomaan junia jotka oli aina myöhässä tai peruttuja ja kun tulevat niin liian täynnä.
Huomenna lähetään sitten Celinen entisen kämppiksen vanhempien tykö yheks yöks Massaan, meren rannalle :) Celine oli jo lähteny pois takas Belgiaan, mut tuli nyt takas lomalle kunhan oli tehny jotku lääkistenttinsä belgiassa.
Ja nyt parina viime päivänä oonki hengannu paljon Sammyn ja Celinen kanssa, eilenki oltiin illastamassa Sammyn luona. Sillä on ihan kattoterassa sen kämpässä ihan keskustassa! Ja siitä sitten parin viinipullon jälkeen lähettiin lähelle Yab-nimiseen diskoon.. Oli tosi hauskaa, paitsi et ilmeisesti siellä tungoksessa mun kamera pöllittiin mun laukusta :/
Vaikka kuinka oonki kotonani myös näitten italialaisten kämppisten kanssa, siinä on silti jotain mikä ei ihan toimi, ja vaan vaihtarikavereiden kanssa tuntuu ihan normaalilta. Ehkä se on tää italialaisten kulttuuri jossa kaikki tehdään yhdessä ja ei olla itsenäisiä mikä on se suurin ero, tai jotain. Mutta tänään oli kyllä tosi kiva olla taas ihan vaan kotona, kun oli kaks iltaa ollu ulkona Sammyn ja Celinen kanssa. Aika kuluu ihan liian nopeesti. Tuntuu et kaikki vaan koko ajan muuttuu kivemmaks mitä lähemmäs lähtö tulee. Läheiseen Fortezzaanki on avattu sisälle joku tapahtuma joka kestää tyyliin 20 päivää ja muistuttaa suomen Maailma kylässä -tapahtumaa, että siellä on eri maiden ruokakojuja yms. Mut myös paljon ihmisiä ja tanssiakin ja kaikkea. Oltiin kämppisten ja Joãon kanssa yks ilta. Kun João asuu meillä niin jotenki on viel kivempaa kämppisten kaa ku on toinenki ulkomaalanen. Plus, kun on tyttöjä ja poikia sekasin on aina kivempaa.
Mut nyt ei kyl nappaa yhtään tää kirjottaminen niin vois mennä nukkuun nii jaksaa nousta huomen ja lähtee merelle :)
Käväsin myös Roomassa muutaman päivän Tahiran, italialaisen suomessä väikkäriä bilsasta tekevän kaverin luona. Tahira oli ihana, kuin myös sen vanhemmat, ja kärsin taas ongelmasta että tuntu et ne oli ihan liian vieraanvarasia ja ihania :D Ekana päivänä kierrettiin Rooman nähtävyyden Tahiran kanssa ja kuoltiin. Illalla sitten mentiin Tahiran ja sen vanhempien kanssa niitten vakkariravintolaan syömään ja syötiin ittemme kuoliaaks mereneläviä. Varmaan yht 7 eri lautasta antipastoja kaikille yhteisiks alkupaloiks ja pääruuakski otin vielä mereneläväpastaa ku Tahira oli kehunu paikan tekevän ite pastansa. Pasta oli tosin vähän pettymys ku se oli niin suolanen ettei mitään rajaa. Olis pitäny ottaa kalaa niinku Tahiran isä, maistoin siltä ja se oli hyvää. Ja sitäpaitsi, mereneläväpastaa saa hyvää ihan kotonaki Danielan tekemänä :) Mut alkupalat oli herkullisia! :P
Seuraavaki päivä kierrettiin kaupunkia ja käytiin katakombeissaki ku sanoin etten niissä ollu vielä käyny vaikka joskus pienenpänä oltiinkin vanhempien kanssa Roomassa kävästy. Jännyyttä ja päätöksenteon vaikeutta asioihin toi se, että perjantaina oli junalakko, ja kaikkien Rooman julkisen liikenteen lakko. En siis pystyny palaan Firenzeen pe niinku olin suunnitellu vaan piti päättää lähenkö jo to silleen että ehin junaan klo17 joka on perillä ennen lakon alkamista klo 21, vai vasta la aamulla.. :/ Ja pe jos jäisin ei pystytä poistumaan myöskään kylästä jossa Tahiran vanhemmat asuu Rooman esikaupunkialueella. Loppujen lopuks päätin sitten jäädä, kun ois ollu liian tylsää lähtee pois niin nopeesti eikä Firenzessäkään mitään tekemistä ollu :) Loppupäivä sitten shoppailtiinki koko Rooma tyhjäks vaatteista :D Joittenkin kavereiden kaa on joskus vaan shoppailuflow, ja toi päivä Tahiran kanssa oli yks semmonen. Ostin muutaman tosi kivan mekkosen :) Ja illalla sitten syötiin Tahiran äitin laittamaa pakistanalaista ruokaa :) Kun Tahiran vanhemmat on muuttanu Roomaan pakistanista ennen sen syntymää. Oli aika jännää jotenki kans seki että näki niitten pakistanilais-italialaista arkee. Mut tosi symppiksii oli Tahiran vanhemmatki!
Se perjantai sitten hengattiin aika rauhassa siellä Monterotondassa (pyöreällä vuorella) ja käytiin lähitorilla yms. Olis pitäny varmaan sillon kirjottaa blogia niin ois tullu parempaa tekstiä, nyt on jo kulunu liikaa aikaa, en enää jaksa selostaa niin innokkaasti. Se huono puoli tässä blogissa on, et ei voi hypettää sillon ku tahtois jos ei just oo konetta ja nettiä siinä. Mut Roomassa opin inhoomaan junia jotka oli aina myöhässä tai peruttuja ja kun tulevat niin liian täynnä.
Huomenna lähetään sitten Celinen entisen kämppiksen vanhempien tykö yheks yöks Massaan, meren rannalle :) Celine oli jo lähteny pois takas Belgiaan, mut tuli nyt takas lomalle kunhan oli tehny jotku lääkistenttinsä belgiassa.
Ja nyt parina viime päivänä oonki hengannu paljon Sammyn ja Celinen kanssa, eilenki oltiin illastamassa Sammyn luona. Sillä on ihan kattoterassa sen kämpässä ihan keskustassa! Ja siitä sitten parin viinipullon jälkeen lähettiin lähelle Yab-nimiseen diskoon.. Oli tosi hauskaa, paitsi et ilmeisesti siellä tungoksessa mun kamera pöllittiin mun laukusta :/
Vaikka kuinka oonki kotonani myös näitten italialaisten kämppisten kanssa, siinä on silti jotain mikä ei ihan toimi, ja vaan vaihtarikavereiden kanssa tuntuu ihan normaalilta. Ehkä se on tää italialaisten kulttuuri jossa kaikki tehdään yhdessä ja ei olla itsenäisiä mikä on se suurin ero, tai jotain. Mutta tänään oli kyllä tosi kiva olla taas ihan vaan kotona, kun oli kaks iltaa ollu ulkona Sammyn ja Celinen kanssa. Aika kuluu ihan liian nopeesti. Tuntuu et kaikki vaan koko ajan muuttuu kivemmaks mitä lähemmäs lähtö tulee. Läheiseen Fortezzaanki on avattu sisälle joku tapahtuma joka kestää tyyliin 20 päivää ja muistuttaa suomen Maailma kylässä -tapahtumaa, että siellä on eri maiden ruokakojuja yms. Mut myös paljon ihmisiä ja tanssiakin ja kaikkea. Oltiin kämppisten ja Joãon kanssa yks ilta. Kun João asuu meillä niin jotenki on viel kivempaa kämppisten kaa ku on toinenki ulkomaalanen. Plus, kun on tyttöjä ja poikia sekasin on aina kivempaa.
Mut nyt ei kyl nappaa yhtään tää kirjottaminen niin vois mennä nukkuun nii jaksaa nousta huomen ja lähtee merelle :)
maanantai 18. heinäkuuta 2011
ei nukuta
Kirjotampa tässä nyt kun ei vielä väsytä eikä oo muutakaan tekemistä..
João on muuttanu meille. Tavallaan hassua, tavallaan niinku ois aina ollu näin. Se vaan opiskelee keittiön pöydän ääressä tai tossa kämpän aulassa olevan pöydän ääressä. Ahkera, en mä vaan jaksais koko päivää! Ja nyt meitä on kaks jotka on vähän pihalla siitä mitä tehdä kun kämppikset laittaa ruokaa :D
Eilen João jäi kans opiskelemaan kun me muut lähettiin illalla ulos.. Mentiin hengailemaan kaupungille, ensin Santa Crocen portaille, ja sitten Sant' Ambrogioon, jossa kaikki paikalliset hengailee.. Enpä kauheesti ollu siellä ennen ollukaan. Nähtiin kans jotain kämppisten kavereita yliopistoajoilta, joista kuulemma yks ois kiinnostunu Incosta :D Hieman liian psykologisia mun mielestä. Liian filosofista keskustelua. Vähän tylsistyin/hajosin siihen argumentaatioon ja lähin pois jo ennen kämppiksiä! João joka vielä oli opiskelemassa hämmästy kun tulinkin a)ensin b)yksin :D
Tänään sitten en ollukaan myöhimpään nukkunu.. Incon kanssa herättiin joskus puol kymmenen aikoihin, Dani ja Anna heräili joskus 11 maissa ja João ehkä puolilta päivin.. Ja kätevästi taas hengailtiin koko päivä vaan kotona tekemättä mitään, paitsi João joka sentään es opiskeli. Must on tullu yllättävän hyvä tyhjän toimittamisessa, en enää es ahistu jos en tee mitään :D Tänään kuitenki ahkerasti laitoin facebookkiin kuvia ja kävin jopa kaupassa kävelyllä ennen illallista! Ja juoksulenkillä aamulla! (voi jumankekka miten shokki tuleekaan olemaan kun sitten suomessa pitää taas oikeesti tehdä jotain..)
Mutta ahkerasti hain kaupasta kävelylenkillä kaljaa että voitiin tehdä pitsaa illalla (koska eihän sitä voi syödä veden kanssa, kuten Dani huomautti.. pitää olla kokista tai kaljaa). Ja ah miten hyvää pitsaa taas olikin <3
Huomenna päivällä leikitään Sammyn kanssa piknikkiä sen synttärin kunniaks ja illalla sillä on sitten synttäripippalot Santo Spiritossa :) Ja tiistai-iltana Roomaan! Ja ajattelin että tiistaina vois käydä kans jossain puuttuvissa museoissa tai sit Cascinesin torilla..
Mut ny nukkumaan ku hyttyset syö keittiössä ja että jaksaa huomenna piknikoida!
João on muuttanu meille. Tavallaan hassua, tavallaan niinku ois aina ollu näin. Se vaan opiskelee keittiön pöydän ääressä tai tossa kämpän aulassa olevan pöydän ääressä. Ahkera, en mä vaan jaksais koko päivää! Ja nyt meitä on kaks jotka on vähän pihalla siitä mitä tehdä kun kämppikset laittaa ruokaa :D
Eilen João jäi kans opiskelemaan kun me muut lähettiin illalla ulos.. Mentiin hengailemaan kaupungille, ensin Santa Crocen portaille, ja sitten Sant' Ambrogioon, jossa kaikki paikalliset hengailee.. Enpä kauheesti ollu siellä ennen ollukaan. Nähtiin kans jotain kämppisten kavereita yliopistoajoilta, joista kuulemma yks ois kiinnostunu Incosta :D Hieman liian psykologisia mun mielestä. Liian filosofista keskustelua. Vähän tylsistyin/hajosin siihen argumentaatioon ja lähin pois jo ennen kämppiksiä! João joka vielä oli opiskelemassa hämmästy kun tulinkin a)ensin b)yksin :D
Tänään sitten en ollukaan myöhimpään nukkunu.. Incon kanssa herättiin joskus puol kymmenen aikoihin, Dani ja Anna heräili joskus 11 maissa ja João ehkä puolilta päivin.. Ja kätevästi taas hengailtiin koko päivä vaan kotona tekemättä mitään, paitsi João joka sentään es opiskeli. Must on tullu yllättävän hyvä tyhjän toimittamisessa, en enää es ahistu jos en tee mitään :D Tänään kuitenki ahkerasti laitoin facebookkiin kuvia ja kävin jopa kaupassa kävelyllä ennen illallista! Ja juoksulenkillä aamulla! (voi jumankekka miten shokki tuleekaan olemaan kun sitten suomessa pitää taas oikeesti tehdä jotain..)
Mutta ahkerasti hain kaupasta kävelylenkillä kaljaa että voitiin tehdä pitsaa illalla (koska eihän sitä voi syödä veden kanssa, kuten Dani huomautti.. pitää olla kokista tai kaljaa). Ja ah miten hyvää pitsaa taas olikin <3
Huomenna päivällä leikitään Sammyn kanssa piknikkiä sen synttärin kunniaks ja illalla sillä on sitten synttäripippalot Santo Spiritossa :) Ja tiistai-iltana Roomaan! Ja ajattelin että tiistaina vois käydä kans jossain puuttuvissa museoissa tai sit Cascinesin torilla..
Mut ny nukkumaan ku hyttyset syö keittiössä ja että jaksaa huomenna piknikoida!
lauantai 16. heinäkuuta 2011
umts umts
Noniin, päivitystä taas kehiin. Vaikka tiistaina vielä tuntui että kukaan ei vastaa ja mitään ei saa organisoitua ja vaan jumitan täällä päivät, niin nyt alkaa jo matkustelusuunnitelmia olla hallussa :) Sammy vihdoin vastas mun viesteihin kun oltiin puhuttu että tehään jotain reissuja jonnekin, ja Iiriksenki kanssa saatiin sovittua että tuun torstaina Bolognaan (tai siis tulin, kun kyse oli siis viime torstaista). Ja kun Sammylle viestin myös Bolognasta niin sekin lähti mukaan :)
Ja nyt oon puhunu Tahiran (Päivi Y-A:n italialainen työkaveri, kotoisin Roomasta) kanssa että tulisin kattoon sitä Roomaan, niin se just lähetti viestiä että voisin tulla vaikka tiistai-iltana ja lähtee perjantaiaamuna. Sillä on aika paljon ilmeisesti tekemistä siellä nyt, kun tuli vajaaks kuukaudeks kotiseuduilleen lomalle, mutta ihanaa että uhraa mulle päivän :)
Ja Sammyn kanssa oli puhe myös että jos menis Sisiliaan! Kun ryanair ilmeisesti lentää sinne aika halvalla, niin kattellaan niitä lentoja. Kans oli puhe Torinosta ja Veronasta. Ja jonkun Shakespear-näytelmän kattomisesta Veronassa, Sammy sano että siellä on nyt jotain semmosta käynnissä :)
Bolognassa totesin että ei se ollutkaan vaan Suomi ja Helsinki mikä on outoa Firenzen jälkeen, vaan myös Bolognassa tuli ikävä Firenzen ihania pikkukatuja! Firenze kun on vähän kun satukaupunki, ihan kun se ei oikeesti olis es olemassa.. Bologna taas vaikutti ihan "oikeelta" kaupungilta leveine katuineen ja "oikeine" ihmisineen.. (lue: ei-turisteja ja turistikojunpitäjiä tms). Pienen sopeutumisen jälkeen sekin alkoi kyllä vaikuttaa kivemmalta ja ihan nätiltäkin kaarikäytävineen. Iiriksen kanssa (kunhan se heräs ja ehti keskustaan, ehkä yhen jälkeen) ehittiin lähinnä ettiä ruokapaikka ja käytiin kattomassa sen tiedekuntaa.. Sitä ennen oltiin Sammyn kanssa lähinnä hortoiltu pääaukiolla ja kävästy tornista maisemia kattomassa. Bolognassa on kaksoistornit, jotka on sen symboli. En voinu mitään mut tuli vaan Taru sormusten herrasta mieleen. Käytiin myös "seitsemässä kirkossa", joka on siis kirkkokompleksi, josta yhdestä kirkosta pääsee toiseen ja niitä on yhteensä seitsemän. Ihan jännä! (ja syötiin jätskit seitsemän kirkon jätskibaarista kirkkojen viereiseltä aukiolta). Iltapäivällä lähtettiin sitten kohti läheisellä kukkulalla olevaa kirkkoa, kun Iiris sano että sieltä on makee näköala, vaikka nousu on aika paha.. kun todettiin Sammyn kanssa ettei siellä Bolognassa nyt niin paljon mitään jännää näkemistä oo. Iiris sitten feidas loppujen lopuks, kun sen piti mennä illaks aperitivolle ja ehtiä kotiin ennen sitä, mutta Sammyn kanssa urheesti urheiltiin tiemme huipulle! Ei es ollu niin paha. Pikkasen vaan paidat märkinä hiestä.. ;)
Alaspäästyä ehittiin vielä ennen vikaa halpaa junaa meneen yksille jonnekin istumaan, ja mentiin Iiriksen suosittelemaan "Le due stanze" (kaksi huonetta) nimiseen paikkaan joka ulkoa näytti vankilalta ja sisältä kirkolta :D Siellä nyt kuitenkin sattu olemaan aperitivo, niin saatiin näpsäkästi syötyäki ennen junaa :)
Junassa ei tietenkään ilmastointi toiminu, ja meiän vaunussa oli kymmenkunta teinipoikaa.. jotka oli niinku teinit yleensä ja istuivat hiljaa ja kiltisti paikoillaan eivätkä aiheuttaneet mitään häiriötä... NOT. Sentään meiän hienhaju ehkä myös häiritsi vähän niitä, että oltiin es vähän tasoissa :D Ja mä lähin vielä suoraan unkarilaisten tyttöjen läksiäisbileisiin juna-asemalta Firenzessä, kun olivat kätevästi kotimatkalla Fortezzan puistossa.. Ja Joãon portugalilainen kaveri oli tuonut mukanaan portviiniä.. mmmm. Ja kyseinen kaveri oli tullu Firenzeen neuroscience-kongressiin joka oli nyt muutaman päivän Fortezzassa. Ja sano ettei kukaan huomaa jos tuun sinne vaikken ookaan ilmottautunu tms, jos muaki kiinnostaa tulla. Mikäs siinä! Eipä mulla seuraavana päivänä mitään ollukaan, ja kaikki kielletty on aina jännää ;)
Seuraavana päivänä sit lähin hengailemaan sinne congressiin hieman sillä mentaliteetilla, että no, mennään nyt kattoon pääsenkö sisään ja kattoo sit jaksanko jäädä. Mutta yllättäen oli tosi mielenkiintosta, ja jäin hengailemaan koko päiväks Joãon kaverin kanssa (masennustutkija, lähellä siis myös mun mielenkiinnon kohteita), ja ostin jopa yhen kirjan kun se vaan kiinnosti liikaa :D Haha, mun sisäinen tiedenainen sai tyydytyksen. Yks päivä oli just sopiva tyydyttämään tiedenälän (jota en tienny omaavani nyt) eikä ollu vielä liikaa.
Eilen illalla oltiin sitten kämppisten, Joãon ja sen kaverin, Nunon, kanssa Firenzen kuulemma suurimmassa diskossa, Central Parkissa, Cascinesin puistossa. Jännä kokemus. Makso 10e, ja mentiin sinne puol kymmeneks, jollon tarjoiltiin kunnon illallinen alkupaloilla, primillä ja secondilla plus viinillä, ja dj:t samaan aikaan laitto musiikkiakin.. ihan hauska idea, tunnelma vähän kun opiskelijasitseillä, paitsi ettei laulettu juomalauluja, vaan dj:t musiikilla nostattivat tunnelmaa ja vitsailivat. Puolen yön aikaan sitten pöydät vietiin pois ja paikka muuntautui normidiskoksi. Ulkoilmadisko. Ihan magee. Oltiin saatu kortit sisääntullessa joka piti säilyttää, ja johon sitten merkitään kaikki ostetut juomat ja poismennessä maksetaan. Ja jos kortin hukkaa niin se on sitten 50e. Brutaalia. Vaikka jos mikä hyvänsä juoma maksaa 10e, niin eipä montaa juomaa vaadita saamaan se 50e täyteen. Hullua. Ja silti porukka oli loppuillasta juovuksissa mukavasti.. Me sen sijaan ei kovin paljon niillä hinnoilla viittitty mitään ostaa. Mutta ihan hauskaa oli. Kaks erilaista tanssilattiaa, toisessa enemmän normidiskopoppia, joka muuttui kamalaks miksatuks jumpjump-setiks loppuillasta, ja toisessa enemmän r&b/rap-osastoa. Mikä tarkottaa että ensimmäisessä kaikki ylisliipatut miehet ja liikameikatut naiset, ja toisessa kaikki mustat miehet ja hopparitytöt. Josta yks oli melko ilmiömäinen tanssija! Mutta ihan hauskaa oli tanssia, tajusin etten kunnolla ollukaan ollu tanssimassa pitkään aikaan. Nyt sai taas vähän aikaa tarpeeks, ei ehkä tanssista, mutta ylitäydestä diskoilmapiiristä ja ylikalliista juomasta. (Daniela on tosin edelleen innoissaan tanssimaan lähtemisestä, umts umts..)
Kun sitten lähettiin kotiin, niin todettiin että Incon pyörä oli varastettu. Taas. Sen tytön ei selkeesti oo tarkotettu omistaa pyörää. Eipä se ehtiny tota Anjan vanhaa pyörää omistaa kun jonkun kuukauden.. oli ilmeisesti lukinnu sen jotenki huolimattomasti. No, tänään sitten Annan kanssa ettivät netistä uuden ilmotuksen perusteella ja ostivat mummolta Incolle taas pyörän. Saa nähä kauan se kestää! :D
Mutta nyt on kyllä hämmentävän mukava ilma. Ei kuole kuumuuteen ja yöllä saa nukuttua. Täytyy toivoo et tää jatkuu.. joskin kämppikset harmitteli ku on kuulemma liian viileetä mennä uima-altaalle ku on vähän pilvistäki. Ja "vaan" jotain 28 astetta..
Tänään João myös muuttaa meille, "punaiseen huoneeseen" (stanza rossa), eli pieneen varastohuoneeseen :D Sen kun pitää muuttaa pois sen kämpästä mutta jäädä vielä Firenzeen.. meistä siis tulee kämppiksiä! :D
Ja nyt oon puhunu Tahiran (Päivi Y-A:n italialainen työkaveri, kotoisin Roomasta) kanssa että tulisin kattoon sitä Roomaan, niin se just lähetti viestiä että voisin tulla vaikka tiistai-iltana ja lähtee perjantaiaamuna. Sillä on aika paljon ilmeisesti tekemistä siellä nyt, kun tuli vajaaks kuukaudeks kotiseuduilleen lomalle, mutta ihanaa että uhraa mulle päivän :)
Ja Sammyn kanssa oli puhe myös että jos menis Sisiliaan! Kun ryanair ilmeisesti lentää sinne aika halvalla, niin kattellaan niitä lentoja. Kans oli puhe Torinosta ja Veronasta. Ja jonkun Shakespear-näytelmän kattomisesta Veronassa, Sammy sano että siellä on nyt jotain semmosta käynnissä :)
Bolognassa totesin että ei se ollutkaan vaan Suomi ja Helsinki mikä on outoa Firenzen jälkeen, vaan myös Bolognassa tuli ikävä Firenzen ihania pikkukatuja! Firenze kun on vähän kun satukaupunki, ihan kun se ei oikeesti olis es olemassa.. Bologna taas vaikutti ihan "oikeelta" kaupungilta leveine katuineen ja "oikeine" ihmisineen.. (lue: ei-turisteja ja turistikojunpitäjiä tms). Pienen sopeutumisen jälkeen sekin alkoi kyllä vaikuttaa kivemmalta ja ihan nätiltäkin kaarikäytävineen. Iiriksen kanssa (kunhan se heräs ja ehti keskustaan, ehkä yhen jälkeen) ehittiin lähinnä ettiä ruokapaikka ja käytiin kattomassa sen tiedekuntaa.. Sitä ennen oltiin Sammyn kanssa lähinnä hortoiltu pääaukiolla ja kävästy tornista maisemia kattomassa. Bolognassa on kaksoistornit, jotka on sen symboli. En voinu mitään mut tuli vaan Taru sormusten herrasta mieleen. Käytiin myös "seitsemässä kirkossa", joka on siis kirkkokompleksi, josta yhdestä kirkosta pääsee toiseen ja niitä on yhteensä seitsemän. Ihan jännä! (ja syötiin jätskit seitsemän kirkon jätskibaarista kirkkojen viereiseltä aukiolta). Iltapäivällä lähtettiin sitten kohti läheisellä kukkulalla olevaa kirkkoa, kun Iiris sano että sieltä on makee näköala, vaikka nousu on aika paha.. kun todettiin Sammyn kanssa ettei siellä Bolognassa nyt niin paljon mitään jännää näkemistä oo. Iiris sitten feidas loppujen lopuks, kun sen piti mennä illaks aperitivolle ja ehtiä kotiin ennen sitä, mutta Sammyn kanssa urheesti urheiltiin tiemme huipulle! Ei es ollu niin paha. Pikkasen vaan paidat märkinä hiestä.. ;)
Alaspäästyä ehittiin vielä ennen vikaa halpaa junaa meneen yksille jonnekin istumaan, ja mentiin Iiriksen suosittelemaan "Le due stanze" (kaksi huonetta) nimiseen paikkaan joka ulkoa näytti vankilalta ja sisältä kirkolta :D Siellä nyt kuitenkin sattu olemaan aperitivo, niin saatiin näpsäkästi syötyäki ennen junaa :)
Junassa ei tietenkään ilmastointi toiminu, ja meiän vaunussa oli kymmenkunta teinipoikaa.. jotka oli niinku teinit yleensä ja istuivat hiljaa ja kiltisti paikoillaan eivätkä aiheuttaneet mitään häiriötä... NOT. Sentään meiän hienhaju ehkä myös häiritsi vähän niitä, että oltiin es vähän tasoissa :D Ja mä lähin vielä suoraan unkarilaisten tyttöjen läksiäisbileisiin juna-asemalta Firenzessä, kun olivat kätevästi kotimatkalla Fortezzan puistossa.. Ja Joãon portugalilainen kaveri oli tuonut mukanaan portviiniä.. mmmm. Ja kyseinen kaveri oli tullu Firenzeen neuroscience-kongressiin joka oli nyt muutaman päivän Fortezzassa. Ja sano ettei kukaan huomaa jos tuun sinne vaikken ookaan ilmottautunu tms, jos muaki kiinnostaa tulla. Mikäs siinä! Eipä mulla seuraavana päivänä mitään ollukaan, ja kaikki kielletty on aina jännää ;)
Seuraavana päivänä sit lähin hengailemaan sinne congressiin hieman sillä mentaliteetilla, että no, mennään nyt kattoon pääsenkö sisään ja kattoo sit jaksanko jäädä. Mutta yllättäen oli tosi mielenkiintosta, ja jäin hengailemaan koko päiväks Joãon kaverin kanssa (masennustutkija, lähellä siis myös mun mielenkiinnon kohteita), ja ostin jopa yhen kirjan kun se vaan kiinnosti liikaa :D Haha, mun sisäinen tiedenainen sai tyydytyksen. Yks päivä oli just sopiva tyydyttämään tiedenälän (jota en tienny omaavani nyt) eikä ollu vielä liikaa.
Eilen illalla oltiin sitten kämppisten, Joãon ja sen kaverin, Nunon, kanssa Firenzen kuulemma suurimmassa diskossa, Central Parkissa, Cascinesin puistossa. Jännä kokemus. Makso 10e, ja mentiin sinne puol kymmeneks, jollon tarjoiltiin kunnon illallinen alkupaloilla, primillä ja secondilla plus viinillä, ja dj:t samaan aikaan laitto musiikkiakin.. ihan hauska idea, tunnelma vähän kun opiskelijasitseillä, paitsi ettei laulettu juomalauluja, vaan dj:t musiikilla nostattivat tunnelmaa ja vitsailivat. Puolen yön aikaan sitten pöydät vietiin pois ja paikka muuntautui normidiskoksi. Ulkoilmadisko. Ihan magee. Oltiin saatu kortit sisääntullessa joka piti säilyttää, ja johon sitten merkitään kaikki ostetut juomat ja poismennessä maksetaan. Ja jos kortin hukkaa niin se on sitten 50e. Brutaalia. Vaikka jos mikä hyvänsä juoma maksaa 10e, niin eipä montaa juomaa vaadita saamaan se 50e täyteen. Hullua. Ja silti porukka oli loppuillasta juovuksissa mukavasti.. Me sen sijaan ei kovin paljon niillä hinnoilla viittitty mitään ostaa. Mutta ihan hauskaa oli. Kaks erilaista tanssilattiaa, toisessa enemmän normidiskopoppia, joka muuttui kamalaks miksatuks jumpjump-setiks loppuillasta, ja toisessa enemmän r&b/rap-osastoa. Mikä tarkottaa että ensimmäisessä kaikki ylisliipatut miehet ja liikameikatut naiset, ja toisessa kaikki mustat miehet ja hopparitytöt. Josta yks oli melko ilmiömäinen tanssija! Mutta ihan hauskaa oli tanssia, tajusin etten kunnolla ollukaan ollu tanssimassa pitkään aikaan. Nyt sai taas vähän aikaa tarpeeks, ei ehkä tanssista, mutta ylitäydestä diskoilmapiiristä ja ylikalliista juomasta. (Daniela on tosin edelleen innoissaan tanssimaan lähtemisestä, umts umts..)
Kun sitten lähettiin kotiin, niin todettiin että Incon pyörä oli varastettu. Taas. Sen tytön ei selkeesti oo tarkotettu omistaa pyörää. Eipä se ehtiny tota Anjan vanhaa pyörää omistaa kun jonkun kuukauden.. oli ilmeisesti lukinnu sen jotenki huolimattomasti. No, tänään sitten Annan kanssa ettivät netistä uuden ilmotuksen perusteella ja ostivat mummolta Incolle taas pyörän. Saa nähä kauan se kestää! :D
Mutta nyt on kyllä hämmentävän mukava ilma. Ei kuole kuumuuteen ja yöllä saa nukuttua. Täytyy toivoo et tää jatkuu.. joskin kämppikset harmitteli ku on kuulemma liian viileetä mennä uima-altaalle ku on vähän pilvistäki. Ja "vaan" jotain 28 astetta..
Tänään João myös muuttaa meille, "punaiseen huoneeseen" (stanza rossa), eli pieneen varastohuoneeseen :D Sen kun pitää muuttaa pois sen kämpästä mutta jäädä vielä Firenzeen.. meistä siis tulee kämppiksiä! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)