Noniin, mistäköhän sitä taas alkais. Aikaa on päässyt vierähtämään vähän liikaa viime päivityksestä. Tässä välissä on ehditty jo reissailla Sallan kanssa ympäriinsä, järkyttyä Suomen suomalaisuudesta ja palata takaisin kotoisaan Firenzeen :)
Sallan kanssa aika Firenzessä ja lähiympäristössä kului mukavasti ja en ollu taas tajunnukaan kuinka paljon sitä kaipasin ennen ku sen taas näin. Niin se aina Sallan kanssa. Kun Salla on poissa eikä kommunikoida kauheesti jotkut ei vaan oikeen osaa etänä pitää yhteyttä), en välttämättä kauheesti kaipaa sitä, mutta kun sen nään niin tajuun mitä on puuttunu! Yks paras tyttökaveri <3
Félicienin läksäripiknik vaan tuotti hieman ressiä siihen alkuun kun mun ois pitäny Salla käydä asemalta hakeen pyörällä, mutta tietty ketjut tippu, eikä niitä suojan takia saa niin vaan takas. No, selitettiin sitten Salla ratikkaan ja perille, huh. Vähän harmitti kyllä kans etten ihan päässy mukaan bileilyyn ku oli se Sallaki siinä jota ei pitkään aikaan ollu nähny. Ja seuraavan illan ravintolaillallisella myös tuli huono omatunto välillä kun Salla ei ollu messissä kun puhuttiin italiaa :/ Ja vähän rupes ärsyttään kämppikset jotka vie aina kaiken huomion jos paikalla on Félicien. Ts Inco vie. Inco kun ois ihastunu siihen ehkä jos ei ois tyttöystävää ja ikäeroo ja kaikkee, luulisin. Ja Inco kun vähän juo viiniä niin siitä tulee hyvin äänekäs ja huomion keskipiste. Ja niinpä loppujen lopuks mentiin meille jatkoille ja päädyin valvomaan poikien kanssa epähuomiossa aamuviiteen, kun oli jotenkin semmonen olo et jos en enää Félicieniä nää jälkeenpäin niin en mä nyt voi mennä nukkumaan ennen ku bileet on ohi! Vähän fail kyllä kun oli ollu semmonen olo että ois ollu parempi mennä nukkuun jo puolen yön maissa. Vähän liikaa sitten päädyin sentimentaaliseksi kun "pikkuveli" silleen vaan lähtee pois :(
Seuraavana päivänä sitten Sallan kanssa (joka nukkui myöhään kätevästi että sain hoidettua mun siivousvuoron siinä aamupäivällä ku en saanu nukutuks pidempään ku ysiin) lähettiin lounaan jälkeen etsimään yhtä järveä josta Ciarán oli kertoillu yhellä cenalla. Matkustettiin junalla pikkukylään ja lähettiin tarpomaan ehkä osapuillen järven sijaintia kohti (joka oli tsekattu googlemapsistä ennen lähtöä). No, järveä ei loppujen lopuks löytyny, mutta päädyttiin patikoimaan semmonen joku vaellusreitti läpi joka kulki nätisti kukkuloilla ja oli kivat näköalat :) ja kun lähettiin vielä vähän pidemmän kaavan kautta seikkailemaan niin ehittiin vielä just ja just viimeseen junaan joka meni Firenzeen. Kun tietysti junalakko alkoi sinä iltana klo 21. Josta tiedotettiin tasan asemalla olevilla julisteilla eikä missään muualla.
No, Firenzeen päästyämme oli tietty oltrearnon notte bianca käynnissä.. Päätettiin siis että mennään suoraan käymättä ensin kotona esim vaihtamassa vaatteita :D Ja ensin pitsalle! Oli jotenkin jännästi vähän nälkäkin.
Notte Bianca oli taas aivan mahtava! Harmi että oltiin vähän väsyneitä (varsinkin minä kun en es ollu nukkunu kovin paljon edell yönä) niin ei jaksettu kun ehkä kahteen/kolmeen asti. Törmättiin Sammyyn ja muutamiin sen kavereihin ja kierreltiin kans niiden kanssa piazzoja tanssimassa dj:n tahtiin, poukkoilemassa ihmisvilinässä ja kuuntelemassa mahtavaa ska-tyyppistä bändiä piazza pittillä. Miks ei Suomessa oo tällasiä tapahtumia? Taiteiden yö ja muut on vaan varjoja näistä.
Seuraavana päivänä oltiin puhuttu et oltais lähetty cinqueterreen, mutta kun oli junalakko, niin päätettiin ihan onnistuneesti vaan laiskotella se päivä. Jalatki oli vielä kipeenä siitä kaikesta patikoinnista. Lähdettiin siis iltapäivällä läheiselle uima-altaalle! Ihan ok, vaikka aika pieni olikin ja kivinen maa liian polttava makoilla. Mutta saatiin vähän pulikoitua :) Ja näin ehkä elämäni eniten selluliittia. Paikka oli täynnä mammoja löllyvine reisineen. Eikä kaikki edes ollu kauheen mammoja. Tuli huomattavasti parempi mieli omista urheilunpuutteen löllyttämistä jaloista ;)
Lähdettiin sitten Cornelian ja sen kaverin kanssa aperitivoilemaan illalla että saatiin sekin alta pois hoidettua kokemuslistalta Sallalle. Sitä ennen kuitenkin teki mieli napata yks joku cocktaili altaan baarista. Baarimikon suosittelemana otettiin aperivino, 2,5e.. joka oli jokseenkin tujua! huh. Kun oltais oltu kiinnostuneita lähinnä jostain kylmästä ja ihan vaan pikkusen alkoholisesta.. no, aina ei voi voittaa. Ja vaikka oltiin aateltu että ei olla myöhään sinä iltana jos seuraavana päivänä mennään aikasin 5terreen niin kyllähän se apertivo sitten veny vähän istuskeluun Duomon rappusilla ja puoleen yöhön. Jollon tajuttiin myös että junia menis tasan joskus kuudelta, seiskalta, puol kasilta, ja sit kymmeneltä. Damn. Arvottiin aikamme ja päätettiin että Sallan ja mun ei kannata yrittää lähtee liian aikasin, vaikka siellä aikasemmin kivempi oiskin olla. Siitä ei tulis kun sanomista. Molemmilla on salettiin mukavampaa jos aamulla ei oo hoppu ja saa nukkua.
Cinque terressä oli mukavaa, söpöjä pikkukyliä ja kallioisia rantoja. Ah, MERI!!!! Pari vaelluspolkua kylien välillä vaan oli ikävästi kiinni (tosin ei ois kyllä niitä ehittykään), niin oli vaan pakko korvata vaeltamista lököttelemällä auringossa. Che peccato. Mikä harmi. Parin viimesen kylän väliselle patikoinnille lähettiin jossain kuuden maissa, ajateltiin että siinä näpsäkästi sen ehtii ennen illallista nopsasti. Eihän se oo ku 3 kilsaa, kahen tunnin aika-arvio esitteessä on varmaan painovirhe. Yeah right. Meni niin tarkalleen tasan se kaks tuntia ku olla ja voi. Reitti oliki aavistuksen jyrkempi ja vaati pientä nousua ekaks. Jonka yläpäässä amerikkalaisturistit jotka kulki toiseen suuntaan rohkasevasti huikkas että ei hätää, enää kolme tuntia (vähän olivat siis huonommassa kunnossa kun me ilmeisesti). Mutta perille päästiin kuitenkin. Ja junailtiin tosin syömään siihen Vernazza-kaupunkiin mistä lähettiin kun se oli sympaattisempi kun viimenen niistä, Monterosso, joka oli jotenkin enemmän uudempi ja tylsempi niinku opaskirjaki sano.
Valittiin kiva ruokapaikka sympaattisten tarjoilijoitten perusteella ja kiva papparasetä "unohti" meiän jälkkäri Vin Santot laskusta :) ja jutteli kivasti kaikkea hassua kaikkien kanssa. Ja kylän biitsillä oli siinä myöhäisillalla käynnissä joku jalkapallomatsi jota mentiin syömisen jälkeen kattomaan. Alan jopa ehkä vähän päästä sisään jo tähän fudismaailmaan.. Todettiin että mun ja Sallan miesmaku on ratkasevasti erilainen ja kannatettiin siis välillä eri joukkueita ;)
Illan pimetessä ja viimesten junien lähestyessä piti alkaa formuloida sotasuunnitelmaa jatkon kannalta. Oltiin lähetty vähän seikkailumielellä reissuun, kun oltiin kuultu että 5terressä vois olla kallista yöpyä, mutta ei haluttu välttämättä siellä vaan yhtäkään päivää olla.. Niinpä arvottuamme aikamme (ei siis tietenkään oltu vaivauduttu es kyseleen mistään yöpymispaikkaa, tylsää suunnittelua semmonen. Tiia tosin jälkeenpäin kerto et ne oli yöpyny 12e:lla, että eipä siellä es niin kallista ois ollu.), ja pelattuamme parit kivi-paperi-sakset helpottamaan päätöksentekoa, päätettiin mennä Monterossoon, joka vaikutti eniten menomestalta, ja jossa oli isoin biitsi, ja olla yötä siellä. Monterossossa päädyttiinki sitten paikan ilmeisesti ainoaan baariin, jossa oli symppis baarimikko joka teki hyviä cocktaileja tuoreista mansikoista, ja tarjos meille parit ilmaset shotit kun oltiin oltu sille kivoja (toisin kuin ilmeisesti just pois lähteneet äänekkäät 17v jenkkiteinitytöt ja niiden porukka..) :) Kun baari alko näyttää hieman liian kiinnimenevältä, siirryttiin Sallan kanssa rannalle istuskelemaan ja juoruilemaan. Ihanaa kun italian yötkin on lämpimiä! Tai lämpimähköjä, jos onnistuu pludaamaan hieman vaatteitaan ja pyyhekin on vielä märkä päivän uinneista.. Rannalla juteltiin myös marokkolaisen aurinkotuolinvartijan kanssa, joka oli kuulemma naimisissa italialaisen naisen kanssa jossain lähikylässä (tosin markokossa saa kuulemma olla neljäkin vaimoa). Ja yhtäkkiä sen työvuoro loppukin ja kello oli viis aamulla. Tässä vaiheessa meitä Sallan kanssa yhtäkkiä alkoikin väsyttää. Ja aurinkokaan ei ihan ollu noussu, mutta eiköhän se kohta sieltä nousis lämmittämään. Kun aurinko vihdoin alko paistaa tietyille kallioille, siirryttiin sinne torkkumaan.. Seuraava päivä menikin sitten hieman auringossa torkkuessa.. ei tietty huono sekään, ja saatiinpahan seikkailumme :D Ja kivasti lisää rusketusta ennen suomeen paluuta.
Kun sitten odoteltiin Ryanairin konetta Pisassa seuraavana päivänä niin alko ahistaa. Tosi paljon SUOMALAISIA! Ja kun kone laskeutu Tampereen kentälle ahistus kasvo. AAAA vaan suomenkielisiä kylttejä! "ei saa tupakoida", "hiekkaa".. mitä tää on!!! Onneks yks pariskunta vielä vaihto pari sanaa vieressä italiaks nii en ihan kauheesti järkyttyny. Ja kun tultiin ulkoilmaan.. mitä tää vihreys on? onpa kylmä! pitää kääriä housunpuntit alas ja laittaa huppari (noin 24 astetta siis). Ja mökille kun äitin ja iskän kanssa päästiin niin en kauheesti pystyny nauttimaan kun ahisti vaan Suomen erilaisuus. Missä on kaikki ihmiset? Mitä tää tämmönen hiljasuus ja luonto on? Iski ahdistukset suomi-elämästä ennen italiaan lähtöä taas takasin myös.
Mutta onneks Suomeenkin sopeutu siinä parin päivän kuluessa vähän ja oppi jopa taas melkeen juomaan suomalaista kahviakin (joka on ihan sairaan vetisen ja pahan makusta italian espressojen jälkeen!). Ja oli ihan mukavaa nähä vähän kavereita ja saada suomalaisia ruokia :P Uusia perunoita ja silliä ekaks lounaaks. Sitten Martan ja Laurin häissä kaikkea ihanaa: karjalanpiirakoita ja munavoita, sienisalaattia, lohirullia.. Ja tietty loppuviikosta myös kilokaupassa makeita suomalaisia mansikoita ja raparperikiisseliä :P ähky my friend..
Helsinkiin kun meni parina iltana käymään niin ahdistus tosin hieman palas. Mikä autiokaupunkituppukylä! Missä on kaikki ihmiset! Ja miks ne kadut on niin leveitä? Kauheesti vapaata tilaa.. iski avaran paikan ahdistus. Missä on Firenzen pikkukadut? Ja suomalaiset vaan on niin suomalaisia. Kulkevat määrätietosesti eteenpäin asioissaan. Eivät löntystele ja vilkuile sivuille, ainakaan hymyillen. Suomeen kun tulikin niin iski jo tehokkuuden ilmapiiri. Jotenkin se on se raikkaampi ilmasto ja mitälie. Tuli heti olo että ei nyt voi vaan olla jouten. Hassua. Maassa maan tavalla tosiaan. Suomessa ei vaan voi olla niinkun italiassa, mielenlaatu muuttuu heti, tai se on muutettava. Ei vaan toimi muuten. Mun alkuahdistus varmaan johtukin siitä että itsepintaisesti yritin pitää kiinni italian asenteestani. Ei onnistu.
Mutta ah kun sitten lensi takaisin italiaan! Kuuli taas italiankieltä! Sitä kaipaan ainaki suomessa. Oon italiankieliaddikti. Ja kieleen liittyvät hassut käsijutut ja ilmeilyt <3
Nyt eka päivä on menny aika lepposasti. Jotain jäi suomestakin käteen tosin. Totesin että täällä syön ihan liikaa suolaa. Tai tiesinkin sen jo, mutta ajattelin että maassa maan tavalla. Nyt vois alkaa vähän skarppaa niin ehkä ei ois niin turvonnu olo koko ajan. Ja, kävin jopa aamulenkillä tänään! Saa nähä miten kauan tätä energiaa jatkuu.. jos edes huomiseen niin oon yllättyny :D
Ja täällä sitten taas palaillaan tähän arkeen. Läksiäispippalot tänään, synttäribileet huomenna, läksiäiset lauantaina.. ja eilenkin kun olin just astumassa alaovesta sisään taloon João soitteli ja kysy oonko jo Firenzessä, kun se oli Santo Spiritossa :D En kuitenkaa jaksanu lähtee ku pyöräki on rikki. Mutta tänään sitte. João kun jääkin tänne vielä pariks viikoks! Byrokraattisten ongelmien takia. Ikävää sille tietty, mut kivaa mulle :) Se tosin varotteli ettei olis kauheen hyvä kaveri kun sen pitää vaan lukee, mutta eipä paljoo tarvinnu suostutella tänkään illan pileisiin.. ;) Kun kerran ne on lähellä sen kotiakin, niin äkkiähän siellä piipahtaa. ;)
Jee Firenze ja erasmuselämä vielä kuukauden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti