sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Ruuan jälkeinen mukava kooma. Pari päivää sitten järkytyin kun aina löysähkönä ollut hame oli yhtäkkiä niin piukka ettei meinannut päälle mahtua. No, sitä ehtii sitten miettiä suomessa taas. Lomalla on helppo luovuttaa.

Sunnuntailounaaksi cannelloneja :P Ah. Ja eilen kun olin synttärisankari sain päättää mitä halusin, ja halusin tietty Danielan tekemää mereneläväpastaa! Simpukoita ja katkarapuja ja nam! Ja illalla olin bileisiin tehny pullia ja karjalanpiirakoita ja kämppikset väsäs pikkunaposteluleipiä ja mulle kakun <3 Johon olivat googletranslaterin avulla kirjottaneet suomeks hyvää syntymäpäivää <3 Ihania! Ja nyt lounaan jälkeen oli hyvä vetää eilisen ylijäämäkakkua. Ja aamupalaks oli pullaa. (jokseenkin ruokapainotteinen tää blogi nyt joo tiedän)

Perjantaina oli Joãolla vihdoin tenttinsä, joten sekin vapautu :) Muuttunu mies! Ei enää kulje zombina kämpässä ja tuskaile opiskelua vaan nyt harvinaisen kujeileva. Täällä on päällä jatkuva vesisota. Tulitaukoja on, mutta aina sopivan paikan tullen voi odottaa vettä päälleen. Varsinkin João vs Anna ja Inco. Ja muita hämmentäviä säikytysyrityksiä tms..

Eilisiin bileisiin ei loppujen lopuks kauheesti porukkaa tullu, mutta kivaa oli, ja ilmapalloja ja puhalsin kynttilät kakusta ja skumppaa ja kaikki hyvien bileiden elementit :) Tärkeimmät oli jo kun oli João ja kämppikset, lisäks tuli Cornelia (Sammy oli kipeenä :( ), kämppisten kavereita pari ja Ciaran ja Alanna. Ja mun karjalanpiirakat ja munavoi maistu, kuin myös pulla :) Ja Annan tekemä kakku oli tosi hyvää! Pyysin reseptin :P Lupasivat kirjottaa reseptin myös tiramisusta ja cannelloneista :)

Pikkuhiljaa alkaa kans tajuta että tää erasmus loppuu kohta. Ei enää kauan. João lähtee kotiinsa keskiviikkona, tiistaina tulee kämppisten entinen saksalainen kämppis Theresa jonka kanssa lähdetään pugliaan, ja torstai-iltana lähdetään yöbussilla sitten sinne etelään, italian saappaankorkoon, Lecceen. Sitten kun sieltä palaan 10. päivä on enää muutama päivä täällä Firenzessä ja lennän suomeen. Mutta oikeestaan jo vähän odotan Suomea. Cornelia kysy eilen mitä odotan eniten Suomessa. Välitön vastaus: töitä! Tahdon tehdä jotain hyödyllistä. Ja tahdon taas elää vähän terveellisemmin, olla syömättä itteäni kuoliaaks tällä hyvällä ruualla ja liikkua, tanssia tms taas. Ja palata kotiin. Normaaliin elämään. Onhan tää ihan kivaa, mutta tää on vaan leikkimaailma, kupla, jossa voi elää puol vuotta ja sit täytyy palata taas aikuisten oikeesti -maailmaan ja alkaa taas seurata vähän mitä maailmassa tapahtuu. Ei voi aina lomailla kuplassa vaikka tahtois. Aika aikaansa kutakin. Mut nyt on nää vikat ajat ollu tosi kivaa. Ehkä just siks että kaikki on loppumassa. Kuten sanottu, aika aikaansa kutakin. Ja ei tää lopu kuitenkaan täydellisesti, pahempi on esim Sammyllä, kun se asuu niin kaukana Los Angelesissa, ettei kukaan sinne tule kylään eikä se pääse helposti muille kylään. Euroopassa kun Ryanair lentelee suhteellisen halvalla. Kämppikset varas jo lennot Joãon luo portugaliin ja mun pitäs kattella mun opintoja että pääsekö lähteen mukaan siinä loka-marraskuun vaihteessa.. Ja Aman erasmuskaverit tulee suomeen kylään syyskuussa, Bred serkkuineen puhu myös tulevansa joulu- tai helmikuussa, tietty kämppikset, João ja Félicien tulee kans, ehkä kesällä, ja Anja lätkän mm-kisoihin toukokuussa. Ja Ciaránki eilen puhu voisivansa tulla käymään. Varsinki jos esim saisin niitten bändille järkättyä keikan tms. Eli kaikki ei ole lopussa :) Italiaystäviä riittää kylään! Ja Helsingissä on aina Tahira jonka kanssa voi leikkiä italia-leikkejä :)

Toivon vaan että löydetään kiva kämppä Helsingistä kivojen kämppiksien kera niin kaikki on varmaan hyvin suomessakin. Eiköhän tää tästä. Vanhempana ja viisaampana taas.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

elämää elämää

Tyhjäntoimittaminen on jääny. Nyt on melkeen liikaaki tekemistä. Viime viikolla serkut Iiris ja Lauri sekä Iiriksen poikkis oli lomailemassa lähistöllä ja käväsivät muaki moikkaamassa Firenzessä. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa! Sitä aina unohtaa välillä miten kivoja serkut voi olla.

Käväsin myös Roomassa muutaman päivän Tahiran, italialaisen suomessä väikkäriä bilsasta tekevän kaverin luona. Tahira oli ihana, kuin myös sen vanhemmat, ja kärsin taas ongelmasta että tuntu et ne oli ihan liian vieraanvarasia ja ihania :D Ekana päivänä kierrettiin Rooman nähtävyyden Tahiran kanssa ja kuoltiin. Illalla sitten mentiin Tahiran ja sen vanhempien kanssa niitten vakkariravintolaan syömään ja syötiin ittemme kuoliaaks mereneläviä. Varmaan yht 7 eri lautasta antipastoja kaikille yhteisiks alkupaloiks ja pääruuakski otin vielä mereneläväpastaa ku Tahira oli kehunu paikan tekevän ite pastansa. Pasta oli tosin vähän pettymys ku se oli niin suolanen ettei mitään rajaa. Olis pitäny ottaa kalaa niinku Tahiran isä, maistoin siltä ja se oli hyvää. Ja sitäpaitsi, mereneläväpastaa saa hyvää ihan kotonaki Danielan tekemänä :) Mut alkupalat oli herkullisia! :P

Seuraavaki päivä kierrettiin kaupunkia ja käytiin katakombeissaki ku sanoin etten niissä ollu vielä käyny vaikka joskus pienenpänä oltiinkin vanhempien kanssa Roomassa kävästy. Jännyyttä ja päätöksenteon vaikeutta asioihin toi se, että perjantaina oli junalakko, ja kaikkien Rooman julkisen liikenteen lakko. En siis pystyny palaan Firenzeen pe niinku olin suunnitellu vaan piti päättää lähenkö jo to silleen että ehin junaan klo17 joka on perillä ennen lakon alkamista klo 21, vai vasta la aamulla.. :/ Ja pe jos jäisin ei pystytä poistumaan myöskään kylästä jossa Tahiran vanhemmat asuu Rooman esikaupunkialueella. Loppujen lopuks päätin sitten jäädä, kun ois ollu liian tylsää lähtee pois niin nopeesti eikä Firenzessäkään mitään tekemistä ollu :) Loppupäivä sitten shoppailtiinki koko Rooma tyhjäks vaatteista :D Joittenkin kavereiden kaa on joskus vaan shoppailuflow, ja toi päivä Tahiran kanssa oli yks semmonen. Ostin muutaman tosi kivan mekkosen :) Ja illalla sitten syötiin Tahiran äitin laittamaa pakistanalaista ruokaa :) Kun Tahiran vanhemmat on muuttanu Roomaan pakistanista ennen sen syntymää. Oli aika jännää jotenki kans seki että näki niitten pakistanilais-italialaista arkee. Mut tosi symppiksii oli Tahiran vanhemmatki!

Se perjantai sitten hengattiin aika rauhassa siellä Monterotondassa (pyöreällä vuorella) ja käytiin lähitorilla yms. Olis pitäny varmaan sillon kirjottaa blogia niin ois tullu parempaa tekstiä, nyt on jo kulunu liikaa aikaa, en enää jaksa selostaa niin innokkaasti. Se huono puoli tässä blogissa on, et ei voi hypettää sillon ku tahtois jos ei just oo konetta ja nettiä siinä. Mut Roomassa opin inhoomaan junia jotka oli aina myöhässä tai peruttuja ja kun tulevat niin liian täynnä.

Huomenna lähetään sitten Celinen entisen kämppiksen vanhempien tykö yheks yöks Massaan, meren rannalle :) Celine oli jo lähteny pois takas Belgiaan, mut tuli nyt takas lomalle kunhan oli tehny jotku lääkistenttinsä belgiassa.

Ja nyt parina viime päivänä oonki hengannu paljon Sammyn ja Celinen kanssa, eilenki oltiin illastamassa Sammyn luona. Sillä on ihan kattoterassa sen kämpässä ihan keskustassa! Ja siitä sitten parin viinipullon jälkeen lähettiin lähelle Yab-nimiseen diskoon.. Oli tosi hauskaa, paitsi et ilmeisesti siellä tungoksessa mun kamera pöllittiin mun laukusta :/
Vaikka kuinka oonki kotonani myös näitten italialaisten kämppisten kanssa, siinä on silti jotain mikä ei ihan toimi, ja vaan vaihtarikavereiden kanssa tuntuu ihan normaalilta. Ehkä se on tää italialaisten kulttuuri jossa kaikki tehdään yhdessä ja ei olla itsenäisiä mikä on se suurin ero, tai jotain. Mutta tänään oli kyllä tosi kiva olla taas ihan vaan kotona, kun oli kaks iltaa ollu ulkona Sammyn ja Celinen kanssa. Aika kuluu ihan liian nopeesti. Tuntuu et kaikki vaan koko ajan muuttuu kivemmaks mitä lähemmäs lähtö tulee. Läheiseen Fortezzaanki on avattu sisälle joku tapahtuma joka kestää tyyliin 20 päivää ja muistuttaa suomen Maailma kylässä -tapahtumaa, että siellä on eri maiden ruokakojuja yms. Mut myös paljon ihmisiä ja tanssiakin ja kaikkea. Oltiin kämppisten ja Joãon kanssa yks ilta. Kun João asuu meillä niin jotenki on viel kivempaa kämppisten kaa ku on toinenki ulkomaalanen. Plus, kun on tyttöjä ja poikia sekasin on aina kivempaa.

Mut nyt ei kyl nappaa yhtään tää kirjottaminen niin vois mennä nukkuun nii jaksaa nousta huomen ja lähtee merelle :)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

ei nukuta

Kirjotampa tässä nyt kun ei vielä väsytä eikä oo muutakaan tekemistä..

João on muuttanu meille. Tavallaan hassua, tavallaan niinku ois aina ollu näin. Se vaan opiskelee keittiön pöydän ääressä tai tossa kämpän aulassa olevan pöydän ääressä. Ahkera, en mä vaan jaksais koko päivää! Ja nyt meitä on kaks jotka on vähän pihalla siitä mitä tehdä kun kämppikset laittaa ruokaa :D

Eilen João jäi kans opiskelemaan kun me muut lähettiin illalla ulos.. Mentiin hengailemaan kaupungille, ensin Santa Crocen portaille, ja sitten Sant' Ambrogioon, jossa kaikki paikalliset hengailee.. Enpä kauheesti ollu siellä ennen ollukaan. Nähtiin kans jotain kämppisten kavereita yliopistoajoilta, joista kuulemma yks ois kiinnostunu Incosta :D Hieman liian psykologisia mun mielestä. Liian filosofista keskustelua. Vähän tylsistyin/hajosin siihen argumentaatioon ja lähin pois jo ennen kämppiksiä! João joka vielä oli opiskelemassa hämmästy kun tulinkin a)ensin b)yksin :D

Tänään sitten en ollukaan myöhimpään nukkunu.. Incon kanssa herättiin joskus puol kymmenen aikoihin, Dani ja Anna heräili joskus 11 maissa ja João ehkä puolilta päivin.. Ja kätevästi taas hengailtiin koko päivä vaan kotona tekemättä mitään, paitsi João joka sentään es opiskeli. Must on tullu yllättävän hyvä tyhjän toimittamisessa, en enää es ahistu jos en tee mitään :D Tänään kuitenki ahkerasti laitoin facebookkiin kuvia ja kävin jopa kaupassa kävelyllä ennen illallista! Ja juoksulenkillä aamulla! (voi jumankekka miten shokki tuleekaan olemaan kun sitten suomessa pitää taas oikeesti tehdä jotain..)

Mutta ahkerasti hain kaupasta kävelylenkillä kaljaa että voitiin tehdä pitsaa illalla (koska eihän sitä voi syödä veden kanssa, kuten Dani huomautti.. pitää olla kokista tai kaljaa). Ja ah miten hyvää pitsaa taas olikin <3

Huomenna päivällä leikitään Sammyn kanssa piknikkiä sen synttärin kunniaks ja illalla sillä on sitten synttäripippalot Santo Spiritossa :) Ja tiistai-iltana Roomaan! Ja ajattelin että tiistaina vois käydä kans jossain puuttuvissa museoissa tai sit Cascinesin torilla..

Mut ny nukkumaan ku hyttyset syö keittiössä ja että jaksaa huomenna piknikoida!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

umts umts

Noniin, päivitystä taas kehiin. Vaikka tiistaina vielä tuntui että kukaan ei vastaa ja mitään ei saa organisoitua ja vaan jumitan täällä päivät, niin nyt alkaa jo matkustelusuunnitelmia olla hallussa :) Sammy vihdoin vastas mun viesteihin kun oltiin puhuttu että tehään jotain reissuja jonnekin, ja Iiriksenki kanssa saatiin sovittua että tuun torstaina Bolognaan (tai siis tulin, kun kyse oli siis viime torstaista). Ja kun Sammylle viestin myös Bolognasta niin sekin lähti mukaan :)

Ja nyt oon puhunu Tahiran (Päivi Y-A:n italialainen työkaveri, kotoisin Roomasta) kanssa että tulisin kattoon sitä Roomaan, niin se just lähetti viestiä että voisin tulla vaikka tiistai-iltana ja lähtee perjantaiaamuna. Sillä on aika paljon ilmeisesti tekemistä siellä nyt, kun tuli vajaaks kuukaudeks kotiseuduilleen lomalle, mutta ihanaa että uhraa mulle päivän :)

Ja Sammyn kanssa oli puhe myös että jos menis Sisiliaan! Kun ryanair ilmeisesti lentää sinne aika halvalla, niin kattellaan niitä lentoja. Kans oli puhe Torinosta ja Veronasta. Ja jonkun Shakespear-näytelmän kattomisesta Veronassa, Sammy sano että siellä on nyt jotain semmosta käynnissä :)

Bolognassa totesin että ei se ollutkaan vaan Suomi ja Helsinki mikä on outoa Firenzen jälkeen, vaan myös Bolognassa tuli ikävä Firenzen ihania pikkukatuja! Firenze kun on vähän kun satukaupunki, ihan kun se ei oikeesti olis es olemassa.. Bologna taas vaikutti ihan "oikeelta" kaupungilta leveine katuineen ja "oikeine" ihmisineen.. (lue: ei-turisteja ja turistikojunpitäjiä tms). Pienen sopeutumisen jälkeen sekin alkoi kyllä vaikuttaa kivemmalta ja ihan nätiltäkin kaarikäytävineen. Iiriksen kanssa (kunhan se heräs ja ehti keskustaan, ehkä yhen jälkeen) ehittiin lähinnä ettiä ruokapaikka ja käytiin kattomassa sen tiedekuntaa.. Sitä ennen oltiin Sammyn kanssa lähinnä hortoiltu pääaukiolla ja kävästy tornista maisemia kattomassa. Bolognassa on kaksoistornit, jotka on sen symboli. En voinu mitään mut tuli vaan Taru sormusten herrasta mieleen. Käytiin myös "seitsemässä kirkossa", joka on siis kirkkokompleksi, josta yhdestä kirkosta pääsee toiseen ja niitä on yhteensä seitsemän. Ihan jännä! (ja syötiin jätskit seitsemän kirkon jätskibaarista kirkkojen viereiseltä aukiolta). Iltapäivällä lähtettiin sitten kohti läheisellä kukkulalla olevaa kirkkoa, kun Iiris sano että sieltä on makee näköala, vaikka nousu on aika paha.. kun todettiin Sammyn kanssa ettei siellä Bolognassa nyt niin paljon mitään jännää näkemistä oo. Iiris sitten feidas loppujen lopuks, kun sen piti mennä illaks aperitivolle ja ehtiä kotiin ennen sitä, mutta Sammyn kanssa urheesti urheiltiin tiemme huipulle! Ei es ollu niin paha. Pikkasen vaan paidat märkinä hiestä.. ;)

Alaspäästyä ehittiin vielä ennen vikaa halpaa junaa meneen yksille jonnekin istumaan, ja mentiin Iiriksen suosittelemaan "Le due stanze" (kaksi huonetta) nimiseen paikkaan joka ulkoa näytti vankilalta ja sisältä kirkolta :D Siellä nyt kuitenkin sattu olemaan aperitivo, niin saatiin näpsäkästi syötyäki ennen junaa :)

Junassa ei tietenkään ilmastointi toiminu, ja meiän vaunussa oli kymmenkunta teinipoikaa.. jotka oli niinku teinit yleensä ja istuivat hiljaa ja kiltisti paikoillaan eivätkä aiheuttaneet mitään häiriötä... NOT. Sentään meiän hienhaju ehkä myös häiritsi vähän niitä, että oltiin es vähän tasoissa :D Ja mä lähin vielä suoraan unkarilaisten tyttöjen läksiäisbileisiin juna-asemalta Firenzessä, kun olivat kätevästi kotimatkalla Fortezzan puistossa.. Ja Joãon portugalilainen kaveri oli tuonut mukanaan portviiniä.. mmmm. Ja kyseinen kaveri oli tullu Firenzeen neuroscience-kongressiin joka oli nyt muutaman päivän Fortezzassa. Ja sano ettei kukaan huomaa jos tuun sinne vaikken ookaan ilmottautunu tms, jos muaki kiinnostaa tulla. Mikäs siinä! Eipä mulla seuraavana päivänä mitään ollukaan, ja kaikki kielletty on aina jännää ;)
Seuraavana päivänä sit lähin hengailemaan sinne congressiin hieman sillä mentaliteetilla, että no, mennään nyt kattoon pääsenkö sisään ja kattoo sit jaksanko jäädä. Mutta yllättäen oli tosi mielenkiintosta, ja jäin hengailemaan koko päiväks Joãon kaverin kanssa (masennustutkija, lähellä siis myös mun mielenkiinnon kohteita), ja ostin jopa yhen kirjan kun se vaan kiinnosti liikaa :D Haha, mun sisäinen tiedenainen sai tyydytyksen. Yks päivä oli just sopiva tyydyttämään tiedenälän (jota en tienny omaavani nyt) eikä ollu vielä liikaa.

Eilen illalla oltiin sitten kämppisten, Joãon ja sen kaverin, Nunon, kanssa Firenzen kuulemma suurimmassa diskossa, Central Parkissa, Cascinesin puistossa. Jännä kokemus. Makso 10e, ja mentiin sinne puol kymmeneks, jollon tarjoiltiin kunnon illallinen alkupaloilla, primillä ja secondilla plus viinillä, ja dj:t samaan aikaan laitto musiikkiakin.. ihan hauska idea, tunnelma vähän kun opiskelijasitseillä, paitsi ettei laulettu juomalauluja, vaan dj:t musiikilla nostattivat tunnelmaa ja vitsailivat. Puolen yön aikaan sitten pöydät vietiin pois ja paikka muuntautui normidiskoksi. Ulkoilmadisko. Ihan magee. Oltiin saatu kortit sisääntullessa joka piti säilyttää, ja johon sitten merkitään kaikki ostetut juomat ja poismennessä maksetaan. Ja jos kortin hukkaa niin se on sitten 50e. Brutaalia. Vaikka jos mikä hyvänsä juoma maksaa 10e, niin eipä montaa juomaa vaadita saamaan se 50e täyteen. Hullua. Ja silti porukka oli loppuillasta juovuksissa mukavasti.. Me sen sijaan ei kovin paljon niillä hinnoilla viittitty mitään ostaa. Mutta ihan hauskaa oli. Kaks erilaista tanssilattiaa, toisessa enemmän normidiskopoppia, joka muuttui kamalaks miksatuks jumpjump-setiks loppuillasta, ja toisessa enemmän r&b/rap-osastoa. Mikä tarkottaa että ensimmäisessä kaikki ylisliipatut miehet ja liikameikatut naiset, ja toisessa kaikki mustat miehet ja hopparitytöt. Josta yks oli melko ilmiömäinen tanssija! Mutta ihan hauskaa oli tanssia, tajusin etten kunnolla ollukaan ollu tanssimassa pitkään aikaan. Nyt sai taas vähän aikaa tarpeeks, ei ehkä tanssista, mutta ylitäydestä diskoilmapiiristä ja ylikalliista juomasta. (Daniela on tosin edelleen innoissaan tanssimaan lähtemisestä, umts umts..)

Kun sitten lähettiin kotiin, niin todettiin että Incon pyörä oli varastettu. Taas. Sen tytön ei selkeesti oo tarkotettu omistaa pyörää. Eipä se ehtiny tota Anjan vanhaa pyörää omistaa kun jonkun kuukauden.. oli ilmeisesti lukinnu sen jotenki huolimattomasti. No, tänään sitten Annan kanssa ettivät netistä uuden ilmotuksen perusteella ja ostivat mummolta Incolle taas pyörän. Saa nähä kauan se kestää! :D

Mutta nyt on kyllä hämmentävän mukava ilma. Ei kuole kuumuuteen ja yöllä saa nukuttua. Täytyy toivoo et tää jatkuu.. joskin kämppikset harmitteli ku on kuulemma liian viileetä mennä uima-altaalle ku on vähän pilvistäki. Ja "vaan" jotain 28 astetta..

Tänään João myös muuttaa meille, "punaiseen huoneeseen" (stanza rossa), eli pieneen varastohuoneeseen :D Sen kun pitää muuttaa pois sen kämpästä mutta jäädä vielä Firenzeen.. meistä siis tulee kämppiksiä! :D

tiistai 12. heinäkuuta 2011

hot hot hot

Eilen oli taas pitkästä aikaa jo ikävä suomeakin! Ei kuitenkaan esim mitään valjua kesää, vaan kunnon talvipakkasia ja lunta! Sen siitä saa ku hikoilee täällä lähes 40 asteen helteessä eikä voi olla hikoilematta vaikka tekis mitä.

Vähän tuntu oudolta silleen palata kuitenkin elämään täällä, kun ei oo mitään mitä pitäs tehä, ei mitään järkevää tekemistä päivisin. Iltasin nyt yleensä, mut aika tyhjältä näyttää vielä tääki viikko. Bileilyki voi käydä rankaks jos sitä täytyy monta päivää jaksaa..

Sunnuntaina sitten heräsin siihen että Daniela tuli kysyyn lähenkö niitten kanssa uima-altaalle, bussi menis 30 min päästä.. totesin että uima-allas hyvä, bussi 30 min päästä ei hyvä, mutta tuun pyörällä syötyäni aamupalaa. Uima-allas Campo di Martella oli vähän eri sarjaa kun uima-allas tässä lähellä. ISO. Ja siellä oli nurtsiakin jossa makoilla ja piknikoida, ja uimahyppymesta. Ja, koska italialaiset on harvinaisen epäurheilullisia, kaikki hengaili vaan altaan reunoilla, ja mä sain rauhassa uiskennella lähes keskenäni altaan keskellä! Tuleepahan jotain urheilua tehtyä ainaki. Mutta kokonainen päivä altaalla oli vähän liikaa, vaikka hengailin varjossaki. Harvinaisen uuvuttavaa. Ehkä myös siks seuraavana päivänä (eli eilen) oli ikävä lunta.

Eilen sitten hengailin iltapäivän Iiriksen ja sen poikakaverin kanssa, jotka tulivat Bolognasta päiväreissulle Firenzeen. Ihan lämmin taas oli, ainakin poikakaverille joka ei tämmösiin helteisiin oo tottunu. Mä vaan totesin että mikäs tässä hikoillessa, sit kun sen kunnolla alottaa.

Tää helle on kans pehmentäny mun pään sikäli että oon oikeesti pitäny mun päätöstä käydä aamusin lenkillä! Tänään jopa oikeesti juoksin lähes koko ajan! Ja googleweather sanoo 37 astetta.. (lämpömittariahan meillä ei siis ole). Hullu mikä hullu. Kivasti kuuluu nykyään koko ajan sirkkojen siritys ulkoa. Semmonen helteinen siritys. Nää päivät viel menee, mut illalla on tuskaa olla kotona. Huomasin sunnuntaina, ekana iltana ku ei ollu mitään tekemistä. Huomaa myös kämppiksistä, niilleki iskee pakonomanen tarve päästä ulos talosta, vaikka yleensä keskellä viikkoa ne ei ikinä käy missään. Niin sunnuntaina käytiin läheisellä Fortezzalla istuksimassa (sinne on ilmeistyny ulkoilmabaari ja oli bändiki), ja maanantainaki ku kotiuduin niin hämmennyin ku kaikki kämppikset oli silleen et nyt on pakko päästä jonneki ulos! Mulla tietty oli ollu semmonen olo jo siitä lähtien varsinki ku Iiriksen ja poikkiksen kanssa istuttiin terassilla Santo Spiritossa yksillä. Harmi vaan että Joãon piti lukee, samoin Cornelian, eikä Sammy vastannu soittoon :/ Ja ajattelin tietty ettei kämppikset kuitenkaa haluu tehä mitään. Jännä miten siinä muuttuu sitten helpoksi kaikille ehdotuksille. Santo Spiritosta pyörää hakiessani sitten törmäsin juttelemaan random kosovolaisen kanssa, joka (tietty) kyseli mitä teen illalla.. ja tylsyydessäni sitten suostuin tekemään sen kanssa jotain :D Tylsistyminen yhdistettynä kuumuuteen on jännä juttu. Kotona sitten vähän mietin pitäskö perua kun kerran kämppiksetkin oli jo menossa ulos, mutta ajattelin kattoa, voihan sitä sitten soittaa missä kämppiset menee jos on tylsää/outoa sen kanssa. Mutta ei, ihan kivaa vaihtelua, kun jotenkin tuntu että olinki viettäny jo liikaa aikaa aina kämppisten kanssa vaan.. me ei kuitenkaan aina ihan kommunikoida samalla aaltopituudella niin niistäki tarvii välillä lomaa.

Lauantainaki kun oli Aman ja sen kavereiden läksärit (joskaan ne ei kyllä ihan vielä ainakaan kaikki varsinaisesti lähe), mietin pitäskö kutsuu kans kämppikset,  mut kun edellisenä päivänä oltiin oltu Marcon bileissä, jossa jotenki ei es ollu kauheesti tuttuu/kivaa porukkaa, lähinnä kämppikset ja João, ja niitten kaa oli sit hengannu siellä ja niitten energiataso oli korkeempi sillon ku mun ja mua vaan väsytti, nii ei sit huvittanu. Marcon bileet oliki vähän huonot, mut parit muut oli kivat :) Torstaina oli parin erasmustyypin (ei kovin läheisen) läksiäisbileet, ja myös italialainen ska-keikkakaveri Bred oli lähössä jonnekin reissuun pariks kuukaudeks, niin vähän senkin läksärit. Ensin siis Bredin kämpillä (kuuntelivat Fabri Fibraa! ja yllättyivät ku osasinki parin biisin sanat :D ), ja siitä sit lähettiin niihin läksäreihin Arnon varrelle, jonne Joãoki sit tuli, kätsysti yhtä myöhässä ku me (40 minsan päästä = ehkä reilu tunti..). Aika hiljaset läksärit, mut pelatttin sentään pöytäfudista (jossa oon muuten aika huono) :D ja loppujen lopuks kun tanssijalka vipatti (Danielaki oli puhunu tanssimaan lähtemisestä vaikka kuinka, mut eipä olla saatu viel aikaseks), niin lähdin vielä Bredin serkkujen kanssa Santa Crocelle, Twiceen, taas yhteen jenkkien ja brittien kansoittamaan yökerhoon. No, mikäs siinä, sain tanssia :)
Meinaavat ilmeisesti tulla Suomeen Bred serkkupoikineen ehkä joulukuussa, jonkun niistä synttärien tienoilla. Olivat kuulemma jo Amalleki sanoneet tulevansa. Saa nähä saavatko aikaseks. (ai, ja Bredin oikee nimi on kuulemma Alessandro :D tiiä sit mistä se ton Bredin on ittelleen keksiny. ahahaha dont call my name dont call my name, alejandro.. ;) )

Lauantaina sitten Aman ja kumppanien läksäreissä piknikoitiin Santo Spiriton aukiolla mukavasti keskellä Firenzen ainoita spurguja jotka välillä kävivät sätkäpaperia tms kysymässä. Mukavan rentoa ja kivaa. Sammykin tuli loppujen lopuks kämppiksensä Tiarin kanssa ja suunniteltiin että pitää reissailla tässä kun kummallakaan ei oo mitään. Mutta enpä nyt oo saanu Sammyä kiinni, höh :( Roomaan vois lähteä käymään kun siellä asustaa tällä hetkellä yks tuttu italialaistyttö suomesta, ja Bolognaan Iiriksen tykö myös, kuhan se kertoo millon sille sopii.
Mutta siis, Aman porukka on aina kiva kun ne tietää enemmän tapahtumia ympäri kaupunkia, lauantainaki mentiin vielä jonnekin piazzalle lähelle santa maria novellaa, jossa oli ollu joku tapahtuma, mutta joka oli ilmeisti jo päässy loppumaan. Mutta ostin korvikset kun oli symppistyttöjä myymässä omia tekemiään :) Ja Aman oopperalaulajakaverin kanssa vedettiin hienosti Santo Spiritossa Red Hot Chili Peppersiä ja jotain muita kummankin semituntemia biisejä :D

Mut tää helle on saanu mus aikaan ruokahalun puutoksen. Päivisin vedän lähes poikkeuksetta salaatin (mozzarellalla, nam) ja vast iltasin tuntuu silt et vois vetää esim jotain pastaa vähän. Mut eipä sillonkaa mikään kauhee nälkä oo :) Mukavaa näin! Saa ehkä vähän sit hävitettyy tenttikauden kerryttämiä turvatyynyjä ;)

Ja lämpimän ruuan syömistä lounaaks estää entisestään se, et meiän vakkarisytkäri, jolla oon hellan levyt tottunu sytyttään, on rikki. Ja sit tossa on vaan jotain semmosia mitä en osaa käyttää ja joudun ain pyytää apuu kämppiksiltä jos haluun levyn päälle :D ne vaan naureskeli et ai tästä syystä sä et polta.. :D

Mut joo, nyt pitäs lähtee uhmaamaan kuumuutta ja mennä kyselemään josko ois vielä lippuja illan harry potter -leffoihin (kaks peräkkäin!) jonne Cornelia on menossa kaverinsa kanssa ja kutsui mukaan.. vaikka kaipa se on sama missä sitä hikoilee, ulkona vai sisällä. Aamun lenkinkin jälkeen tipuin hikeä suunnilleen saman verran kun tipuin vettä sitten suihkun jälkeen :D Että näin täällä.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Firenze sweet Firenze

Noniin, mistäköhän sitä taas alkais. Aikaa on päässyt vierähtämään vähän liikaa viime päivityksestä. Tässä välissä on ehditty jo reissailla Sallan kanssa ympäriinsä, järkyttyä Suomen suomalaisuudesta ja palata takaisin kotoisaan Firenzeen :)

Sallan kanssa aika Firenzessä ja lähiympäristössä kului mukavasti ja en ollu taas tajunnukaan kuinka paljon sitä kaipasin ennen ku sen taas näin. Niin se aina Sallan kanssa. Kun Salla on poissa eikä kommunikoida kauheesti jotkut ei vaan oikeen osaa etänä pitää yhteyttä), en välttämättä kauheesti kaipaa sitä, mutta kun sen nään niin tajuun mitä on puuttunu! Yks paras tyttökaveri <3

Félicienin läksäripiknik vaan tuotti hieman ressiä siihen alkuun kun mun ois pitäny Salla käydä asemalta hakeen pyörällä, mutta tietty ketjut tippu, eikä niitä suojan takia saa niin vaan takas. No, selitettiin sitten Salla ratikkaan ja perille, huh. Vähän harmitti kyllä kans etten ihan päässy mukaan bileilyyn ku oli se Sallaki siinä jota ei pitkään aikaan ollu nähny. Ja seuraavan illan ravintolaillallisella myös tuli huono omatunto välillä kun Salla ei ollu messissä kun puhuttiin italiaa :/ Ja vähän rupes ärsyttään kämppikset jotka vie aina kaiken huomion jos paikalla on Félicien. Ts Inco vie. Inco kun ois ihastunu siihen ehkä jos ei ois tyttöystävää ja ikäeroo ja kaikkee, luulisin. Ja Inco kun vähän juo viiniä niin siitä tulee hyvin äänekäs ja huomion keskipiste. Ja niinpä loppujen lopuks mentiin meille jatkoille ja päädyin valvomaan poikien kanssa epähuomiossa aamuviiteen, kun oli jotenkin semmonen olo et jos en enää Félicieniä nää jälkeenpäin niin en mä nyt voi mennä nukkumaan ennen ku bileet on ohi! Vähän fail kyllä kun oli ollu semmonen olo että ois ollu parempi mennä nukkuun jo puolen yön maissa. Vähän liikaa sitten päädyin sentimentaaliseksi kun "pikkuveli" silleen vaan lähtee pois :(

Seuraavana päivänä sitten Sallan kanssa (joka nukkui myöhään kätevästi että sain hoidettua mun siivousvuoron siinä aamupäivällä ku en saanu nukutuks pidempään ku ysiin) lähettiin lounaan jälkeen etsimään yhtä järveä josta Ciarán oli kertoillu yhellä cenalla. Matkustettiin junalla pikkukylään ja lähettiin tarpomaan ehkä osapuillen järven sijaintia kohti (joka oli tsekattu googlemapsistä ennen lähtöä). No, järveä ei loppujen lopuks löytyny, mutta päädyttiin patikoimaan semmonen joku vaellusreitti läpi joka kulki nätisti kukkuloilla ja oli kivat näköalat :) ja kun lähettiin vielä vähän pidemmän kaavan kautta seikkailemaan niin ehittiin vielä just ja just viimeseen junaan joka meni Firenzeen. Kun tietysti junalakko alkoi sinä iltana klo 21. Josta tiedotettiin tasan asemalla olevilla julisteilla eikä missään muualla.

No, Firenzeen päästyämme oli tietty oltrearnon notte bianca käynnissä.. Päätettiin siis että mennään suoraan käymättä ensin kotona esim vaihtamassa vaatteita :D Ja ensin pitsalle! Oli jotenkin jännästi vähän nälkäkin.
Notte Bianca oli taas aivan mahtava! Harmi että oltiin vähän väsyneitä (varsinkin minä kun en es ollu nukkunu kovin paljon edell yönä) niin ei jaksettu kun ehkä kahteen/kolmeen asti. Törmättiin Sammyyn ja muutamiin sen kavereihin ja kierreltiin kans niiden kanssa piazzoja tanssimassa dj:n tahtiin, poukkoilemassa ihmisvilinässä ja kuuntelemassa mahtavaa ska-tyyppistä bändiä piazza pittillä. Miks ei Suomessa oo tällasiä tapahtumia? Taiteiden yö ja muut on vaan varjoja näistä.

Seuraavana päivänä oltiin puhuttu et oltais lähetty cinqueterreen, mutta kun oli junalakko, niin päätettiin ihan onnistuneesti vaan laiskotella se päivä. Jalatki oli vielä kipeenä siitä kaikesta patikoinnista. Lähdettiin siis iltapäivällä läheiselle uima-altaalle! Ihan ok, vaikka aika pieni olikin ja kivinen maa liian polttava makoilla. Mutta saatiin vähän pulikoitua :) Ja näin ehkä elämäni eniten selluliittia. Paikka oli täynnä mammoja löllyvine reisineen. Eikä kaikki edes ollu kauheen mammoja. Tuli huomattavasti parempi mieli omista urheilunpuutteen löllyttämistä jaloista ;)

Lähdettiin sitten Cornelian ja sen kaverin kanssa aperitivoilemaan illalla että saatiin sekin alta pois hoidettua kokemuslistalta Sallalle. Sitä ennen kuitenkin teki mieli napata yks joku cocktaili altaan baarista. Baarimikon suosittelemana otettiin aperivino, 2,5e.. joka oli jokseenkin tujua! huh. Kun oltais oltu kiinnostuneita lähinnä jostain kylmästä ja ihan vaan pikkusen alkoholisesta.. no, aina ei voi voittaa. Ja vaikka oltiin aateltu että ei olla myöhään sinä iltana jos seuraavana päivänä mennään aikasin 5terreen niin kyllähän se apertivo sitten veny vähän istuskeluun Duomon rappusilla ja puoleen yöhön. Jollon tajuttiin myös että junia menis tasan joskus kuudelta, seiskalta, puol kasilta, ja sit kymmeneltä. Damn. Arvottiin aikamme ja päätettiin että Sallan ja mun ei kannata yrittää lähtee liian aikasin, vaikka siellä aikasemmin kivempi oiskin olla. Siitä ei tulis kun sanomista. Molemmilla on salettiin mukavampaa jos aamulla ei oo hoppu ja saa nukkua.

Cinque terressä oli mukavaa, söpöjä pikkukyliä ja kallioisia rantoja. Ah, MERI!!!! Pari vaelluspolkua kylien välillä vaan oli ikävästi kiinni (tosin ei ois kyllä niitä ehittykään), niin oli vaan pakko korvata vaeltamista lököttelemällä auringossa. Che peccato. Mikä harmi. Parin viimesen kylän väliselle patikoinnille lähettiin jossain kuuden maissa, ajateltiin että siinä näpsäkästi sen ehtii ennen illallista nopsasti. Eihän se oo ku 3 kilsaa, kahen tunnin aika-arvio esitteessä on varmaan painovirhe. Yeah right. Meni niin tarkalleen tasan se kaks tuntia ku olla ja voi. Reitti oliki aavistuksen jyrkempi ja vaati pientä nousua ekaks. Jonka yläpäässä amerikkalaisturistit jotka kulki toiseen suuntaan rohkasevasti huikkas että ei hätää, enää kolme tuntia (vähän olivat siis huonommassa kunnossa kun me ilmeisesti). Mutta perille päästiin kuitenkin. Ja junailtiin tosin syömään siihen Vernazza-kaupunkiin mistä lähettiin kun se oli sympaattisempi kun viimenen niistä, Monterosso, joka oli jotenkin enemmän uudempi ja tylsempi niinku opaskirjaki sano.

Valittiin kiva ruokapaikka sympaattisten tarjoilijoitten perusteella ja kiva papparasetä "unohti" meiän jälkkäri Vin Santot laskusta :) ja jutteli kivasti kaikkea hassua kaikkien kanssa. Ja kylän biitsillä oli siinä myöhäisillalla käynnissä joku jalkapallomatsi jota mentiin syömisen jälkeen kattomaan. Alan jopa ehkä vähän päästä sisään jo tähän fudismaailmaan.. Todettiin että mun ja Sallan miesmaku on ratkasevasti erilainen ja kannatettiin siis välillä eri joukkueita ;)

Illan pimetessä ja viimesten junien lähestyessä piti alkaa formuloida sotasuunnitelmaa jatkon kannalta. Oltiin lähetty vähän seikkailumielellä reissuun, kun oltiin kuultu että 5terressä vois olla kallista yöpyä, mutta ei haluttu välttämättä siellä vaan yhtäkään päivää olla.. Niinpä arvottuamme aikamme (ei siis tietenkään oltu vaivauduttu es kyseleen mistään yöpymispaikkaa, tylsää suunnittelua semmonen. Tiia tosin jälkeenpäin kerto et ne oli yöpyny 12e:lla, että eipä siellä es niin kallista ois ollu.), ja pelattuamme parit kivi-paperi-sakset helpottamaan päätöksentekoa, päätettiin mennä Monterossoon, joka vaikutti eniten menomestalta, ja jossa oli isoin biitsi, ja olla yötä siellä. Monterossossa päädyttiinki sitten paikan ilmeisesti ainoaan baariin, jossa oli symppis baarimikko joka teki hyviä cocktaileja tuoreista mansikoista, ja tarjos meille parit ilmaset shotit kun oltiin oltu sille kivoja (toisin kuin ilmeisesti just pois lähteneet äänekkäät 17v jenkkiteinitytöt ja niiden porukka..) :) Kun baari alko näyttää hieman liian kiinnimenevältä, siirryttiin Sallan kanssa rannalle istuskelemaan ja juoruilemaan. Ihanaa kun italian yötkin on lämpimiä! Tai lämpimähköjä, jos onnistuu pludaamaan hieman vaatteitaan ja pyyhekin on vielä märkä päivän uinneista.. Rannalla juteltiin myös marokkolaisen aurinkotuolinvartijan kanssa, joka oli kuulemma naimisissa italialaisen naisen kanssa jossain lähikylässä (tosin markokossa saa kuulemma olla neljäkin vaimoa). Ja yhtäkkiä sen työvuoro loppukin ja kello oli viis aamulla. Tässä vaiheessa meitä Sallan kanssa yhtäkkiä alkoikin väsyttää. Ja aurinkokaan ei ihan ollu noussu, mutta eiköhän se kohta sieltä nousis lämmittämään. Kun aurinko vihdoin alko paistaa tietyille kallioille, siirryttiin sinne torkkumaan.. Seuraava päivä menikin sitten hieman auringossa torkkuessa.. ei tietty huono sekään, ja saatiinpahan seikkailumme :D Ja kivasti lisää rusketusta ennen suomeen paluuta.

Kun sitten odoteltiin Ryanairin konetta Pisassa seuraavana päivänä niin alko ahistaa. Tosi paljon SUOMALAISIA! Ja kun kone laskeutu Tampereen kentälle ahistus kasvo. AAAA vaan suomenkielisiä kylttejä! "ei saa tupakoida", "hiekkaa".. mitä tää on!!! Onneks yks pariskunta vielä vaihto pari sanaa vieressä italiaks nii en ihan kauheesti järkyttyny. Ja kun tultiin ulkoilmaan.. mitä tää vihreys on? onpa kylmä! pitää kääriä housunpuntit alas ja laittaa huppari (noin 24 astetta siis). Ja mökille kun äitin ja iskän kanssa päästiin niin en kauheesti pystyny nauttimaan kun ahisti vaan Suomen erilaisuus. Missä on kaikki ihmiset? Mitä tää tämmönen hiljasuus ja luonto on? Iski ahdistukset suomi-elämästä ennen italiaan lähtöä taas takasin myös.

Mutta onneks Suomeenkin sopeutu siinä parin päivän kuluessa vähän ja oppi jopa taas melkeen juomaan suomalaista kahviakin (joka on ihan sairaan vetisen ja pahan makusta italian espressojen jälkeen!). Ja oli ihan mukavaa nähä vähän kavereita ja saada suomalaisia ruokia :P Uusia perunoita ja silliä ekaks lounaaks. Sitten Martan ja Laurin häissä kaikkea ihanaa: karjalanpiirakoita ja munavoita, sienisalaattia, lohirullia.. Ja tietty loppuviikosta myös kilokaupassa makeita suomalaisia mansikoita ja raparperikiisseliä :P ähky my friend..

Helsinkiin kun meni parina iltana käymään niin ahdistus tosin hieman palas. Mikä autiokaupunkituppukylä! Missä on kaikki ihmiset! Ja miks ne kadut on niin leveitä? Kauheesti vapaata tilaa.. iski avaran paikan ahdistus. Missä on Firenzen pikkukadut? Ja suomalaiset vaan on niin suomalaisia. Kulkevat määrätietosesti eteenpäin asioissaan. Eivät löntystele ja vilkuile sivuille, ainakaan hymyillen. Suomeen kun tulikin niin iski jo tehokkuuden ilmapiiri. Jotenkin se on se raikkaampi ilmasto ja mitälie. Tuli heti olo että ei nyt voi vaan olla jouten. Hassua. Maassa maan tavalla tosiaan. Suomessa ei vaan voi olla niinkun italiassa, mielenlaatu muuttuu heti, tai se on muutettava. Ei vaan toimi muuten. Mun alkuahdistus varmaan johtukin siitä että itsepintaisesti yritin pitää kiinni italian asenteestani. Ei onnistu.

Mutta ah kun sitten lensi takaisin italiaan! Kuuli taas italiankieltä! Sitä kaipaan ainaki suomessa. Oon italiankieliaddikti. Ja kieleen liittyvät hassut käsijutut ja ilmeilyt <3

Nyt eka päivä on menny aika lepposasti. Jotain jäi suomestakin käteen tosin. Totesin että täällä syön ihan liikaa suolaa. Tai tiesinkin sen jo, mutta ajattelin että maassa maan tavalla. Nyt vois alkaa vähän skarppaa niin ehkä ei ois niin turvonnu olo koko ajan. Ja, kävin jopa aamulenkillä tänään! Saa nähä miten kauan tätä energiaa jatkuu.. jos edes huomiseen niin oon yllättyny :D

Ja täällä sitten taas palaillaan tähän arkeen. Läksiäispippalot tänään, synttäribileet huomenna, läksiäiset lauantaina.. ja eilenkin kun olin just astumassa alaovesta sisään taloon João soitteli ja kysy oonko jo Firenzessä, kun se oli Santo Spiritossa :D En kuitenkaa jaksanu lähtee ku pyöräki on rikki. Mutta tänään sitte. João kun jääkin tänne vielä pariks viikoks! Byrokraattisten ongelmien takia. Ikävää sille tietty, mut kivaa mulle :) Se tosin varotteli ettei olis kauheen hyvä kaveri kun sen pitää vaan lukee, mutta eipä paljoo tarvinnu suostutella tänkään illan pileisiin.. ;) Kun kerran ne on lähellä sen kotiakin, niin äkkiähän siellä piipahtaa. ;)

Jee Firenze ja erasmuselämä vielä kuukauden!