perjantai 12. elokuuta 2011

don't tell me this dream is over..

Kauheeta nyt ku alottelin pakkaamaan! Muistoja tulvii joka nurkasta enemmän ku tajusinkaan.. Outoa pakkaa (tai yrittää pakata) puolen vuoden elämä rinkkaan. Tällä hetkellä oon vaan päässy vaiheeseen "kasataan kaikki kama sängylle että näkee kuinka paljon sitä es on". Onneks on Incon sänky käytettävissä kans nii voi rauhas jättää sen siihen lojumaan huomiseenki asti. Ja onneks (?) italialaiset vaatteet/kengät ei oo kauheen laadukkaita nii ei sitte tarvii niitä hajonneita kantaa suomeen.

Ensin täällä kotona ilman kämppiksiä oli outoa, sitten oli kivaa olla vähän itsenäinen taas pitkästä aikaa, nyt taas alan kaipaa ihmisiä. Ei mun täällä iltoja tarvi yksin olla, mutta nää päivätki rupee vähän tympiin. Tänään hortoilin sisään Galileo-tiedemuseoon, jota Joãon kaveri Nuno oli täällä käydessään suositellu. Ku oli tylsää. Ja olihan se ihan jees. Aamupäivän palloilin kaupungilla, museon ja jäden jälkeen tulin kotiin syömään, vedin päikkärit ja aloin harkita pakkausta (joka vaati taas lisää jädee alakerran jätskikiskasta, joka muuten jää lomalle huomenna! hyvä että vedin viimeset namnamjädet sitten tänään). Kaupungilla palloilu on ihan jees, mut ei sitä määräänsä enempää jaksa. Eilen ja toissapäivänäki harrastin sitä. Eilen tosin päivä lyheni hämmentävästi ku heräs vasta puoliltapäivin :D Epätyypillistä. Syy ehkä huonosti nukuttu yöbussimatka ja ulkoilu seuraavana yönä jonneki neljään asti epähuomiossa.

Eilen Sammyn kanssa Santo Spiritossa törmättiin pariin viinihifistelijään. Tai yks niistä pojista oli kai kiinnostunu Sammystä, ja alkovat jutteleen. Yks dissas vahvasti meiän hienoo 2,5e Chiantia.. se kuulemma ite ostaan aina jotain viiniä joistain rypäleistä mistä en oo ikinä kuullukaa vaikka kuulemma ovat kuuluisia. Syyki selvis hetimiten, kun se kerto että italiassa pullo semmosta maksaa approx 25e. Että se siitä sitten. Suomessa varmaan satasella lähtis, että eipä taida olla markkinoita kun kerroin että meilläpäin suurimmat markkinat on semmosille alle kympin pulloille :D

Oli hassua sanoa Sammylle heippa. Tai kun muitten kanssa nyt on varmaan mahollista nähä taas ja on sovittuki jotain näkemisiä, mut jenkkilä on vähän kaukana. Varsinkin joku Los Angeles. Mut ei me oikeen osattu kunnolla sanoa heippa. Tai tahottu. Ehkä sitä vielä näkee. Ei voi tietää elämässä koskaan.

Ja tässä alkaa pikkuhiljaa tajuta, että kaikki ne asiat jotka on lykänny "sitten siihen kun palaan Suomeen" alkaa pikkuhiljaa olla ajankohtasia. Onko pakko palata oikeeseen elämään? Stressata opiskelusta, kämpästä, töistä, ja.. elämästä. Täällä kaikki stressit on ollu vähän jäähyllä, ku tää on kuitenki väliaikasta ja kaikkee. Nii jos on jotain mikä ei toimi elämässä nii voi vaan syyttää italiaa ja väliaikasuutta ja ties mitä. Kun palaa Suomeen, ei oo syntipukkia. Mut ihan mukavaa silti palata. Oikeita kavereita, perhe, jotain järkevää tekemistä. Mutta samalla hauskanpitomahdollisuudet vähenee, kun ei oo kaikkia bilekontakteja, eikä voi vaan mennä jollekin piazzalle nautiskelemaan randomisti viiniä ja siellä on livemusiikkia ja ihmisiä. Ei Suomessa.

Ciaránin kanssa leikitään jotain lauantaina, ehdotin pizzalle menemistä, tahon vikan italialaisen pizzani! Tänään sitten ehkä meen jonneki random bileisiin. Jos kuulen jotain Bredin serkkupojista. Hengasin niitten kanssa keskiviikkoiltana kun olin palannu. Kun stressas että onko täällä Firenzessä ny tarpeeks kavereita. Niin lähetin niille viestin et jos niillä on jotain tiedossa nii ottaa yhteyttä. Nähtiin sitten San Lorenzossa niitten kavereiden kanssa, jossa oli San Lorenzo -festivaali. Ilmasta vesimeloonia ja pastaa. Ja humppa-tyyppistä musiikkia. Ja vanhuksia. Ja muitakin, mutta suuri konsentraatio vanhuksia. Ja pojat oli just niin törkeitä ku mitä niistä oletinki ja kiilasta sulavasti jonon ohi. Mutta minkäs teet kun kaverit on vähissä. Päädyttiin sitten loppuillasta taas Via Cavourilla olevaan Francescon äidin tai tädin tai minkälie omistamaan vaatekauppaan tanssimaan. Hauskaa kyllä oli! Ihanaa ysärimusiikkia, joku Bredin kooste: bailandoo bailandoo, amigos adios! :D Kaipaan tanssia, onneks kohta pääsee suomeen ja yliopistoliikkumaan.

Mutta niitten joillain kavereilla on jotku bileet nyt ilmeisesti tänään, ja kutsuivat myös mut. Herää vaan kysymys kuinka paljon mä luotan siihen että ne pitää sanansa ja muistaa ilmottaa missä/millon bileet ois.. Mun luotto niihin ei taida hipoa taivaita. Eikä kyllä niiden vanhempaan serkkuunkaan. Mutta kovasti kuulemma olisivat tulossa lomareissulle Suomeen joulukuussa. Saa nähdä.

torstai 11. elokuuta 2011

acqua fa male vino fa cantare

Firenze ei oo oikee kaupunki. Sen huomaa heti kun on vähänki täältä pois. Ja nyt elokuussa Firenze on autiokaupunki. Täällä ei oo ku turisteja. Epätodellista.

Pugliassa oli mukavaa. Loma oli aikalailla enemmän rantaloma kun mitä oisin voinu haluu, mut tulipahan oltua merenrannalla ja hankittua rusketus! Ja totesin etten enää ikinä taho biitsille kun italialaisilla on loma-aika. Ihan sairasta, rannat oli ihan tupaten täynnä ja missään ei päässy valtavaa ihmismassaa pakoon. Ekoina päivinä vähän ahisti, sit onneks Danielan siskon Lucianan ja sen poikakaverin Sandron kanssa oltiin vähän syrjäsemmillä ja karummilla rannoilla, joilla ei ollu ihan niiiin paljon porukkaa ja mahtu vähän hengittään. Ja totesin että pikkuhiljaa vois palata suomalaiseen ruokarytmittömyyteen ja ruokavalioon. Ekan päivän ois tehny mieli vaan hedelmiä lounaaks, mut erehdyin ostaan muiden kanssa jonku epämääräsen leipäasian mozzarella ja munakoisotäytteellä. Toooosi painava olo tuli. Ei sovi rannalle. Tai ylipäänsä. Tahtoo salaattia lounaaks, tai jotain mikä ei oo vaan jotain tommost epämäärästä leipää. Seuraavina päivinä onneks sit olin oppinu läksyni enkä syönykää muuta ku salaattia lounaaks. Mut liian säännöllinen ruokailu myös rupes häiritseen. Ku parina päivänä ei ois ollu yhtään nälkä, ja ois huvittanu jäädä uimaan/lokoileen rannalle, mut oli pakko lähtee syömään muitten kanssa.

Vali vali :D Mut oli sit kyl kivaa kuha pääsin yli ihmisahistuksesta vähän Yhellä rannalla oli saari jonne pääs uimaan ja jossa sain olla vähän aikaa lähes yksin kunnes sinneki tuli lauma. Italialaisia yleensä pääs vähän karkuun ku ui tarpeeks kauas rannasta missä niillä ei enää yllä jalat pohjaan. Mut sit oli polkuveneitä jotka pilas kaiken :D vähän iski pakokauhu sillä kaikkein kansoitetuimmalla rannalla ku ei päässy minnekään pakoon missä ei ois ollu ihmisiä. Ei siis yhtään minnekään. Niin kauas en ois jaksanu ui / ei ois ollu viisasta ui, missä ois saanu olla yksin ja ei ois kuullu puheensorinaa. Ja ku mentiin siellä syömään yhteen rannan baareista, niin olin kuolla. Ihan kauhee puheensorinameteli. En kestäny. Oli pakko karkaa ennen muita ja mennä takas es rannalle, missä oli vähän es hiljasempaa. Ja laittaa kuulokkeet korviin ja hautautua Zen Cafén musiikkiin. Pääs es vähän pakoon ihmisiä, joskaan ei hiljaisuuteen, niin ainaki omaan maailmaani :D

Mut yks puolipäivä oltiin ihanalla kalliorannalla, jossa oli luolia tutkittavaks ja uiminen oli mielenkiintosta ja kivaa, mut eipä kämppikset tietenkää siellä viihtyny enemmän ku puol päivää, ku sillon ei ollu eväitä mukana ja oli pakko lähtee lounaalle :( Mut opin vihdoin italialaisen sananlaskun syvemmän merkityksen. "Acqua fa male vino fa cantare" (= vesi tekee pahaa/ sattuu/ tms, viini saa laulamaan). Sen loppuosan olin jo tajunnu, mutta kun siellä kalliomestassa hyppäsin veteen kalliolta (kun kaikki muutkin ja oli tarpeeks syvää ja kaikkee), niin satuin laskeutumaan takapuolen pehmusteet ensin, ja sen jälkeen on mukavasti ilmeisesti mustelma jossain häntäluun tienoilla :D Pugliasta olikin sitten kiva matkustaa takaisin Firenzeen 13 h bussilla kun takapuoli oli vähän kipeä ja selkä saanut aavistuksen liikaa aurinkoa (ei kuitenkaan palanut, toim huom)... :D Mutta yllättävän hyvin meni matka! Molempiin suuntiin. Tykkään matkustaa bussilla :) Näppärästi nukuin ja kattelin maisemia sillon ku en nukkunu, ja en ois tahtonu perille ollenkaan :D Italia on myös kiva ku on ihan normaalia jutella viereisten ihmisten kanssa niitä näitä niin ei oo es yksinäistä matkustaa :) Tosin bussimatkallaki törmäsin ruokavalion epäsopivuuteen, ku aamulla ku pysähdyttiin huoltsikalle aamupalalle, oisin tahtonu jonku sämpylän, mut ei niillä oikeen ollu ku kaikki oli menny yöllä/illalla. Sen sijaan kaikki paikat oli täynnä jotain makeita cornettoja. Ja ku ajattelin et no, mul on viel vähä yhtä focacciaa jäljellä jota en iltapalaks syöny, ja otin vaan viattomasti cappucinon ja appelsiinimehun, nii se oliki joku aamiaskombo, johon kuulu automaattisesti cornetto. Jaahas. No, sain sitte aamupalan jälkkärin.

Nyt pitää mennä vähän vetään puolen tunnin päikkärit /iltaunet ennen ku nään Sammyä Santa Spiritossa viimesille viineille. Puglian ja Firenzen kuulumiset jatkuu ehkä huomenna :)

perjantai 5. elokuuta 2011

Vado a ballare in Puglia!

Tänään lähdetään yöbussilla Pugliaan! 13h.. jännää.

Tänään kuunnellut lähinnä yhtä biisiä nimeltä  Vespa 50 Special. "kuinka kiva lähtee kierrokselle siivet jalkojen alla.. on erikoisvespa joka poistaa ongelmat! koulu ei toimi, on vespa, naista ei oo, mut vespa on ja sunnuntaina jo se kuljettaa mut pois kaupungista" :D
Muita viime päivien suosikkeja: Domani smetto (huomenna lopetan). "he käskivät olla hiljaa ja kunnolla.. olla tyytyväinen syntyneensä sillä maailman puolella joka pohjimmiltaan on.. täydellinen. ..valitan mutta luulen ettei maailma nyt ole täydellinen. huomenna lopetan, parempi jos soitat uudellaan huomenna" ;)

Anna Lisalta varastettiin eilen laukku. Pyörän korista kun se pyöräili. Joku tuli mopolla vierelle ja nappas. Kuulemma ei ikin sais pitää laukkuu pyörän korissa.. jännä ettei kukaan mulle ollu kertonu. Laukku löyty tänään mut eipä ollu lompakkoo. Eipä lompakossa kyllä ollukaa kuulemma ku 5e. Mut kaikki kortit yms joutuu uusiin :( Hyvä alku lomalle..

Mut muuten ei oo tapahtunu mitään erikoista. João lähti takas Portugaliin ja näitten ex-kämppis, Theresa saksasta, tuli. Se tulee meiän kaa Pugliaan, vaikutti tosi sympaattiselta, eilen hengattiin sen kanssa kaupungilla.

Mutta vähän liikaa oon hengannu vaan kämppisten kanssa. Varsinki ku oli vielä João, nii meinas mennä hermo siihen ja Annaan jotka leikki vesisotaa aamulla. Ja jotenki muutenki, ku aina oli joku kotona, en saanu ikin syyä aamupalaa rauhassa. Et oikeestaan onneks João lähti, liika on liikaa ;) Ja yhen illan hengasin Ciaranin ja kumppaneiden kanssa, mikä oli myös virkistävää, joskin jo yhessä illassa rupesin kaipaamaan italian puhumista sen sijaan et solkkais vaan englantia. Onneks Sant' Ambrogiossa pari arkkitehtii tuli kysyyn tulta (joka siis multa löyty kun olin ostanu Roomasta sytkärin ku joskus olin luvannu Joãolle ku se aina hukkas omansa) ja sain jutella vähän aikaa niiden kaa :)

Mutta alkaa kyllä suomi-ikävä iskee hyvää vauhtia. Tosin myös Firenze-haikeus. Tänään kävin hakeen cappucinon keskustasta ihan huvikseen vaan ku teki mieli mennä keskustaan, ja tuli jotenki semmonen olo et voi vitsi, koht tääl ei enää oo. Mut toisaalta alan kaipaa esim myös suomalaista ruokaa, joka ei aina vaan oo pastaa. Ja myös että pääsen eroon näistä kämppiksistä ja tästä tehottomuuden pesäkkeestä. Tosin yks kämppisten kaveriki, joka on muuttamassa Roomaan oli sitä mieltä et Firenze laiskistaa, ku se on niin pieni ja kaikkialle pääsee tyyliin kävellen. Oon samaa mieltä. Ei mitään hajuu miks se laiskistaa, ehkä se on ne turistit jotka tuo lomailuilmapiirin kaikkialle. Ei voi tietää. Mut enää muutama päivä Pugliassa, siitten muutama päivä Firenzessä, ja sit Suomeen! (jossa ei toivottavasti myöskään oo näin tuhottoman kuuma enää..)