perjantai 12. elokuuta 2011

don't tell me this dream is over..

Kauheeta nyt ku alottelin pakkaamaan! Muistoja tulvii joka nurkasta enemmän ku tajusinkaan.. Outoa pakkaa (tai yrittää pakata) puolen vuoden elämä rinkkaan. Tällä hetkellä oon vaan päässy vaiheeseen "kasataan kaikki kama sängylle että näkee kuinka paljon sitä es on". Onneks on Incon sänky käytettävissä kans nii voi rauhas jättää sen siihen lojumaan huomiseenki asti. Ja onneks (?) italialaiset vaatteet/kengät ei oo kauheen laadukkaita nii ei sitte tarvii niitä hajonneita kantaa suomeen.

Ensin täällä kotona ilman kämppiksiä oli outoa, sitten oli kivaa olla vähän itsenäinen taas pitkästä aikaa, nyt taas alan kaipaa ihmisiä. Ei mun täällä iltoja tarvi yksin olla, mutta nää päivätki rupee vähän tympiin. Tänään hortoilin sisään Galileo-tiedemuseoon, jota Joãon kaveri Nuno oli täällä käydessään suositellu. Ku oli tylsää. Ja olihan se ihan jees. Aamupäivän palloilin kaupungilla, museon ja jäden jälkeen tulin kotiin syömään, vedin päikkärit ja aloin harkita pakkausta (joka vaati taas lisää jädee alakerran jätskikiskasta, joka muuten jää lomalle huomenna! hyvä että vedin viimeset namnamjädet sitten tänään). Kaupungilla palloilu on ihan jees, mut ei sitä määräänsä enempää jaksa. Eilen ja toissapäivänäki harrastin sitä. Eilen tosin päivä lyheni hämmentävästi ku heräs vasta puoliltapäivin :D Epätyypillistä. Syy ehkä huonosti nukuttu yöbussimatka ja ulkoilu seuraavana yönä jonneki neljään asti epähuomiossa.

Eilen Sammyn kanssa Santo Spiritossa törmättiin pariin viinihifistelijään. Tai yks niistä pojista oli kai kiinnostunu Sammystä, ja alkovat jutteleen. Yks dissas vahvasti meiän hienoo 2,5e Chiantia.. se kuulemma ite ostaan aina jotain viiniä joistain rypäleistä mistä en oo ikinä kuullukaa vaikka kuulemma ovat kuuluisia. Syyki selvis hetimiten, kun se kerto että italiassa pullo semmosta maksaa approx 25e. Että se siitä sitten. Suomessa varmaan satasella lähtis, että eipä taida olla markkinoita kun kerroin että meilläpäin suurimmat markkinat on semmosille alle kympin pulloille :D

Oli hassua sanoa Sammylle heippa. Tai kun muitten kanssa nyt on varmaan mahollista nähä taas ja on sovittuki jotain näkemisiä, mut jenkkilä on vähän kaukana. Varsinkin joku Los Angeles. Mut ei me oikeen osattu kunnolla sanoa heippa. Tai tahottu. Ehkä sitä vielä näkee. Ei voi tietää elämässä koskaan.

Ja tässä alkaa pikkuhiljaa tajuta, että kaikki ne asiat jotka on lykänny "sitten siihen kun palaan Suomeen" alkaa pikkuhiljaa olla ajankohtasia. Onko pakko palata oikeeseen elämään? Stressata opiskelusta, kämpästä, töistä, ja.. elämästä. Täällä kaikki stressit on ollu vähän jäähyllä, ku tää on kuitenki väliaikasta ja kaikkee. Nii jos on jotain mikä ei toimi elämässä nii voi vaan syyttää italiaa ja väliaikasuutta ja ties mitä. Kun palaa Suomeen, ei oo syntipukkia. Mut ihan mukavaa silti palata. Oikeita kavereita, perhe, jotain järkevää tekemistä. Mutta samalla hauskanpitomahdollisuudet vähenee, kun ei oo kaikkia bilekontakteja, eikä voi vaan mennä jollekin piazzalle nautiskelemaan randomisti viiniä ja siellä on livemusiikkia ja ihmisiä. Ei Suomessa.

Ciaránin kanssa leikitään jotain lauantaina, ehdotin pizzalle menemistä, tahon vikan italialaisen pizzani! Tänään sitten ehkä meen jonneki random bileisiin. Jos kuulen jotain Bredin serkkupojista. Hengasin niitten kanssa keskiviikkoiltana kun olin palannu. Kun stressas että onko täällä Firenzessä ny tarpeeks kavereita. Niin lähetin niille viestin et jos niillä on jotain tiedossa nii ottaa yhteyttä. Nähtiin sitten San Lorenzossa niitten kavereiden kanssa, jossa oli San Lorenzo -festivaali. Ilmasta vesimeloonia ja pastaa. Ja humppa-tyyppistä musiikkia. Ja vanhuksia. Ja muitakin, mutta suuri konsentraatio vanhuksia. Ja pojat oli just niin törkeitä ku mitä niistä oletinki ja kiilasta sulavasti jonon ohi. Mutta minkäs teet kun kaverit on vähissä. Päädyttiin sitten loppuillasta taas Via Cavourilla olevaan Francescon äidin tai tädin tai minkälie omistamaan vaatekauppaan tanssimaan. Hauskaa kyllä oli! Ihanaa ysärimusiikkia, joku Bredin kooste: bailandoo bailandoo, amigos adios! :D Kaipaan tanssia, onneks kohta pääsee suomeen ja yliopistoliikkumaan.

Mutta niitten joillain kavereilla on jotku bileet nyt ilmeisesti tänään, ja kutsuivat myös mut. Herää vaan kysymys kuinka paljon mä luotan siihen että ne pitää sanansa ja muistaa ilmottaa missä/millon bileet ois.. Mun luotto niihin ei taida hipoa taivaita. Eikä kyllä niiden vanhempaan serkkuunkaan. Mutta kovasti kuulemma olisivat tulossa lomareissulle Suomeen joulukuussa. Saa nähdä.

torstai 11. elokuuta 2011

acqua fa male vino fa cantare

Firenze ei oo oikee kaupunki. Sen huomaa heti kun on vähänki täältä pois. Ja nyt elokuussa Firenze on autiokaupunki. Täällä ei oo ku turisteja. Epätodellista.

Pugliassa oli mukavaa. Loma oli aikalailla enemmän rantaloma kun mitä oisin voinu haluu, mut tulipahan oltua merenrannalla ja hankittua rusketus! Ja totesin etten enää ikinä taho biitsille kun italialaisilla on loma-aika. Ihan sairasta, rannat oli ihan tupaten täynnä ja missään ei päässy valtavaa ihmismassaa pakoon. Ekoina päivinä vähän ahisti, sit onneks Danielan siskon Lucianan ja sen poikakaverin Sandron kanssa oltiin vähän syrjäsemmillä ja karummilla rannoilla, joilla ei ollu ihan niiiin paljon porukkaa ja mahtu vähän hengittään. Ja totesin että pikkuhiljaa vois palata suomalaiseen ruokarytmittömyyteen ja ruokavalioon. Ekan päivän ois tehny mieli vaan hedelmiä lounaaks, mut erehdyin ostaan muiden kanssa jonku epämääräsen leipäasian mozzarella ja munakoisotäytteellä. Toooosi painava olo tuli. Ei sovi rannalle. Tai ylipäänsä. Tahtoo salaattia lounaaks, tai jotain mikä ei oo vaan jotain tommost epämäärästä leipää. Seuraavina päivinä onneks sit olin oppinu läksyni enkä syönykää muuta ku salaattia lounaaks. Mut liian säännöllinen ruokailu myös rupes häiritseen. Ku parina päivänä ei ois ollu yhtään nälkä, ja ois huvittanu jäädä uimaan/lokoileen rannalle, mut oli pakko lähtee syömään muitten kanssa.

Vali vali :D Mut oli sit kyl kivaa kuha pääsin yli ihmisahistuksesta vähän Yhellä rannalla oli saari jonne pääs uimaan ja jossa sain olla vähän aikaa lähes yksin kunnes sinneki tuli lauma. Italialaisia yleensä pääs vähän karkuun ku ui tarpeeks kauas rannasta missä niillä ei enää yllä jalat pohjaan. Mut sit oli polkuveneitä jotka pilas kaiken :D vähän iski pakokauhu sillä kaikkein kansoitetuimmalla rannalla ku ei päässy minnekään pakoon missä ei ois ollu ihmisiä. Ei siis yhtään minnekään. Niin kauas en ois jaksanu ui / ei ois ollu viisasta ui, missä ois saanu olla yksin ja ei ois kuullu puheensorinaa. Ja ku mentiin siellä syömään yhteen rannan baareista, niin olin kuolla. Ihan kauhee puheensorinameteli. En kestäny. Oli pakko karkaa ennen muita ja mennä takas es rannalle, missä oli vähän es hiljasempaa. Ja laittaa kuulokkeet korviin ja hautautua Zen Cafén musiikkiin. Pääs es vähän pakoon ihmisiä, joskaan ei hiljaisuuteen, niin ainaki omaan maailmaani :D

Mut yks puolipäivä oltiin ihanalla kalliorannalla, jossa oli luolia tutkittavaks ja uiminen oli mielenkiintosta ja kivaa, mut eipä kämppikset tietenkää siellä viihtyny enemmän ku puol päivää, ku sillon ei ollu eväitä mukana ja oli pakko lähtee lounaalle :( Mut opin vihdoin italialaisen sananlaskun syvemmän merkityksen. "Acqua fa male vino fa cantare" (= vesi tekee pahaa/ sattuu/ tms, viini saa laulamaan). Sen loppuosan olin jo tajunnu, mutta kun siellä kalliomestassa hyppäsin veteen kalliolta (kun kaikki muutkin ja oli tarpeeks syvää ja kaikkee), niin satuin laskeutumaan takapuolen pehmusteet ensin, ja sen jälkeen on mukavasti ilmeisesti mustelma jossain häntäluun tienoilla :D Pugliasta olikin sitten kiva matkustaa takaisin Firenzeen 13 h bussilla kun takapuoli oli vähän kipeä ja selkä saanut aavistuksen liikaa aurinkoa (ei kuitenkaan palanut, toim huom)... :D Mutta yllättävän hyvin meni matka! Molempiin suuntiin. Tykkään matkustaa bussilla :) Näppärästi nukuin ja kattelin maisemia sillon ku en nukkunu, ja en ois tahtonu perille ollenkaan :D Italia on myös kiva ku on ihan normaalia jutella viereisten ihmisten kanssa niitä näitä niin ei oo es yksinäistä matkustaa :) Tosin bussimatkallaki törmäsin ruokavalion epäsopivuuteen, ku aamulla ku pysähdyttiin huoltsikalle aamupalalle, oisin tahtonu jonku sämpylän, mut ei niillä oikeen ollu ku kaikki oli menny yöllä/illalla. Sen sijaan kaikki paikat oli täynnä jotain makeita cornettoja. Ja ku ajattelin et no, mul on viel vähä yhtä focacciaa jäljellä jota en iltapalaks syöny, ja otin vaan viattomasti cappucinon ja appelsiinimehun, nii se oliki joku aamiaskombo, johon kuulu automaattisesti cornetto. Jaahas. No, sain sitte aamupalan jälkkärin.

Nyt pitää mennä vähän vetään puolen tunnin päikkärit /iltaunet ennen ku nään Sammyä Santa Spiritossa viimesille viineille. Puglian ja Firenzen kuulumiset jatkuu ehkä huomenna :)

perjantai 5. elokuuta 2011

Vado a ballare in Puglia!

Tänään lähdetään yöbussilla Pugliaan! 13h.. jännää.

Tänään kuunnellut lähinnä yhtä biisiä nimeltä  Vespa 50 Special. "kuinka kiva lähtee kierrokselle siivet jalkojen alla.. on erikoisvespa joka poistaa ongelmat! koulu ei toimi, on vespa, naista ei oo, mut vespa on ja sunnuntaina jo se kuljettaa mut pois kaupungista" :D
Muita viime päivien suosikkeja: Domani smetto (huomenna lopetan). "he käskivät olla hiljaa ja kunnolla.. olla tyytyväinen syntyneensä sillä maailman puolella joka pohjimmiltaan on.. täydellinen. ..valitan mutta luulen ettei maailma nyt ole täydellinen. huomenna lopetan, parempi jos soitat uudellaan huomenna" ;)

Anna Lisalta varastettiin eilen laukku. Pyörän korista kun se pyöräili. Joku tuli mopolla vierelle ja nappas. Kuulemma ei ikin sais pitää laukkuu pyörän korissa.. jännä ettei kukaan mulle ollu kertonu. Laukku löyty tänään mut eipä ollu lompakkoo. Eipä lompakossa kyllä ollukaa kuulemma ku 5e. Mut kaikki kortit yms joutuu uusiin :( Hyvä alku lomalle..

Mut muuten ei oo tapahtunu mitään erikoista. João lähti takas Portugaliin ja näitten ex-kämppis, Theresa saksasta, tuli. Se tulee meiän kaa Pugliaan, vaikutti tosi sympaattiselta, eilen hengattiin sen kanssa kaupungilla.

Mutta vähän liikaa oon hengannu vaan kämppisten kanssa. Varsinki ku oli vielä João, nii meinas mennä hermo siihen ja Annaan jotka leikki vesisotaa aamulla. Ja jotenki muutenki, ku aina oli joku kotona, en saanu ikin syyä aamupalaa rauhassa. Et oikeestaan onneks João lähti, liika on liikaa ;) Ja yhen illan hengasin Ciaranin ja kumppaneiden kanssa, mikä oli myös virkistävää, joskin jo yhessä illassa rupesin kaipaamaan italian puhumista sen sijaan et solkkais vaan englantia. Onneks Sant' Ambrogiossa pari arkkitehtii tuli kysyyn tulta (joka siis multa löyty kun olin ostanu Roomasta sytkärin ku joskus olin luvannu Joãolle ku se aina hukkas omansa) ja sain jutella vähän aikaa niiden kaa :)

Mutta alkaa kyllä suomi-ikävä iskee hyvää vauhtia. Tosin myös Firenze-haikeus. Tänään kävin hakeen cappucinon keskustasta ihan huvikseen vaan ku teki mieli mennä keskustaan, ja tuli jotenki semmonen olo et voi vitsi, koht tääl ei enää oo. Mut toisaalta alan kaipaa esim myös suomalaista ruokaa, joka ei aina vaan oo pastaa. Ja myös että pääsen eroon näistä kämppiksistä ja tästä tehottomuuden pesäkkeestä. Tosin yks kämppisten kaveriki, joka on muuttamassa Roomaan oli sitä mieltä et Firenze laiskistaa, ku se on niin pieni ja kaikkialle pääsee tyyliin kävellen. Oon samaa mieltä. Ei mitään hajuu miks se laiskistaa, ehkä se on ne turistit jotka tuo lomailuilmapiirin kaikkialle. Ei voi tietää. Mut enää muutama päivä Pugliassa, siitten muutama päivä Firenzessä, ja sit Suomeen! (jossa ei toivottavasti myöskään oo näin tuhottoman kuuma enää..)

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Ruuan jälkeinen mukava kooma. Pari päivää sitten järkytyin kun aina löysähkönä ollut hame oli yhtäkkiä niin piukka ettei meinannut päälle mahtua. No, sitä ehtii sitten miettiä suomessa taas. Lomalla on helppo luovuttaa.

Sunnuntailounaaksi cannelloneja :P Ah. Ja eilen kun olin synttärisankari sain päättää mitä halusin, ja halusin tietty Danielan tekemää mereneläväpastaa! Simpukoita ja katkarapuja ja nam! Ja illalla olin bileisiin tehny pullia ja karjalanpiirakoita ja kämppikset väsäs pikkunaposteluleipiä ja mulle kakun <3 Johon olivat googletranslaterin avulla kirjottaneet suomeks hyvää syntymäpäivää <3 Ihania! Ja nyt lounaan jälkeen oli hyvä vetää eilisen ylijäämäkakkua. Ja aamupalaks oli pullaa. (jokseenkin ruokapainotteinen tää blogi nyt joo tiedän)

Perjantaina oli Joãolla vihdoin tenttinsä, joten sekin vapautu :) Muuttunu mies! Ei enää kulje zombina kämpässä ja tuskaile opiskelua vaan nyt harvinaisen kujeileva. Täällä on päällä jatkuva vesisota. Tulitaukoja on, mutta aina sopivan paikan tullen voi odottaa vettä päälleen. Varsinkin João vs Anna ja Inco. Ja muita hämmentäviä säikytysyrityksiä tms..

Eilisiin bileisiin ei loppujen lopuks kauheesti porukkaa tullu, mutta kivaa oli, ja ilmapalloja ja puhalsin kynttilät kakusta ja skumppaa ja kaikki hyvien bileiden elementit :) Tärkeimmät oli jo kun oli João ja kämppikset, lisäks tuli Cornelia (Sammy oli kipeenä :( ), kämppisten kavereita pari ja Ciaran ja Alanna. Ja mun karjalanpiirakat ja munavoi maistu, kuin myös pulla :) Ja Annan tekemä kakku oli tosi hyvää! Pyysin reseptin :P Lupasivat kirjottaa reseptin myös tiramisusta ja cannelloneista :)

Pikkuhiljaa alkaa kans tajuta että tää erasmus loppuu kohta. Ei enää kauan. João lähtee kotiinsa keskiviikkona, tiistaina tulee kämppisten entinen saksalainen kämppis Theresa jonka kanssa lähdetään pugliaan, ja torstai-iltana lähdetään yöbussilla sitten sinne etelään, italian saappaankorkoon, Lecceen. Sitten kun sieltä palaan 10. päivä on enää muutama päivä täällä Firenzessä ja lennän suomeen. Mutta oikeestaan jo vähän odotan Suomea. Cornelia kysy eilen mitä odotan eniten Suomessa. Välitön vastaus: töitä! Tahdon tehdä jotain hyödyllistä. Ja tahdon taas elää vähän terveellisemmin, olla syömättä itteäni kuoliaaks tällä hyvällä ruualla ja liikkua, tanssia tms taas. Ja palata kotiin. Normaaliin elämään. Onhan tää ihan kivaa, mutta tää on vaan leikkimaailma, kupla, jossa voi elää puol vuotta ja sit täytyy palata taas aikuisten oikeesti -maailmaan ja alkaa taas seurata vähän mitä maailmassa tapahtuu. Ei voi aina lomailla kuplassa vaikka tahtois. Aika aikaansa kutakin. Mut nyt on nää vikat ajat ollu tosi kivaa. Ehkä just siks että kaikki on loppumassa. Kuten sanottu, aika aikaansa kutakin. Ja ei tää lopu kuitenkaan täydellisesti, pahempi on esim Sammyllä, kun se asuu niin kaukana Los Angelesissa, ettei kukaan sinne tule kylään eikä se pääse helposti muille kylään. Euroopassa kun Ryanair lentelee suhteellisen halvalla. Kämppikset varas jo lennot Joãon luo portugaliin ja mun pitäs kattella mun opintoja että pääsekö lähteen mukaan siinä loka-marraskuun vaihteessa.. Ja Aman erasmuskaverit tulee suomeen kylään syyskuussa, Bred serkkuineen puhu myös tulevansa joulu- tai helmikuussa, tietty kämppikset, João ja Félicien tulee kans, ehkä kesällä, ja Anja lätkän mm-kisoihin toukokuussa. Ja Ciaránki eilen puhu voisivansa tulla käymään. Varsinki jos esim saisin niitten bändille järkättyä keikan tms. Eli kaikki ei ole lopussa :) Italiaystäviä riittää kylään! Ja Helsingissä on aina Tahira jonka kanssa voi leikkiä italia-leikkejä :)

Toivon vaan että löydetään kiva kämppä Helsingistä kivojen kämppiksien kera niin kaikki on varmaan hyvin suomessakin. Eiköhän tää tästä. Vanhempana ja viisaampana taas.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

elämää elämää

Tyhjäntoimittaminen on jääny. Nyt on melkeen liikaaki tekemistä. Viime viikolla serkut Iiris ja Lauri sekä Iiriksen poikkis oli lomailemassa lähistöllä ja käväsivät muaki moikkaamassa Firenzessä. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa! Sitä aina unohtaa välillä miten kivoja serkut voi olla.

Käväsin myös Roomassa muutaman päivän Tahiran, italialaisen suomessä väikkäriä bilsasta tekevän kaverin luona. Tahira oli ihana, kuin myös sen vanhemmat, ja kärsin taas ongelmasta että tuntu et ne oli ihan liian vieraanvarasia ja ihania :D Ekana päivänä kierrettiin Rooman nähtävyyden Tahiran kanssa ja kuoltiin. Illalla sitten mentiin Tahiran ja sen vanhempien kanssa niitten vakkariravintolaan syömään ja syötiin ittemme kuoliaaks mereneläviä. Varmaan yht 7 eri lautasta antipastoja kaikille yhteisiks alkupaloiks ja pääruuakski otin vielä mereneläväpastaa ku Tahira oli kehunu paikan tekevän ite pastansa. Pasta oli tosin vähän pettymys ku se oli niin suolanen ettei mitään rajaa. Olis pitäny ottaa kalaa niinku Tahiran isä, maistoin siltä ja se oli hyvää. Ja sitäpaitsi, mereneläväpastaa saa hyvää ihan kotonaki Danielan tekemänä :) Mut alkupalat oli herkullisia! :P

Seuraavaki päivä kierrettiin kaupunkia ja käytiin katakombeissaki ku sanoin etten niissä ollu vielä käyny vaikka joskus pienenpänä oltiinkin vanhempien kanssa Roomassa kävästy. Jännyyttä ja päätöksenteon vaikeutta asioihin toi se, että perjantaina oli junalakko, ja kaikkien Rooman julkisen liikenteen lakko. En siis pystyny palaan Firenzeen pe niinku olin suunnitellu vaan piti päättää lähenkö jo to silleen että ehin junaan klo17 joka on perillä ennen lakon alkamista klo 21, vai vasta la aamulla.. :/ Ja pe jos jäisin ei pystytä poistumaan myöskään kylästä jossa Tahiran vanhemmat asuu Rooman esikaupunkialueella. Loppujen lopuks päätin sitten jäädä, kun ois ollu liian tylsää lähtee pois niin nopeesti eikä Firenzessäkään mitään tekemistä ollu :) Loppupäivä sitten shoppailtiinki koko Rooma tyhjäks vaatteista :D Joittenkin kavereiden kaa on joskus vaan shoppailuflow, ja toi päivä Tahiran kanssa oli yks semmonen. Ostin muutaman tosi kivan mekkosen :) Ja illalla sitten syötiin Tahiran äitin laittamaa pakistanalaista ruokaa :) Kun Tahiran vanhemmat on muuttanu Roomaan pakistanista ennen sen syntymää. Oli aika jännää jotenki kans seki että näki niitten pakistanilais-italialaista arkee. Mut tosi symppiksii oli Tahiran vanhemmatki!

Se perjantai sitten hengattiin aika rauhassa siellä Monterotondassa (pyöreällä vuorella) ja käytiin lähitorilla yms. Olis pitäny varmaan sillon kirjottaa blogia niin ois tullu parempaa tekstiä, nyt on jo kulunu liikaa aikaa, en enää jaksa selostaa niin innokkaasti. Se huono puoli tässä blogissa on, et ei voi hypettää sillon ku tahtois jos ei just oo konetta ja nettiä siinä. Mut Roomassa opin inhoomaan junia jotka oli aina myöhässä tai peruttuja ja kun tulevat niin liian täynnä.

Huomenna lähetään sitten Celinen entisen kämppiksen vanhempien tykö yheks yöks Massaan, meren rannalle :) Celine oli jo lähteny pois takas Belgiaan, mut tuli nyt takas lomalle kunhan oli tehny jotku lääkistenttinsä belgiassa.

Ja nyt parina viime päivänä oonki hengannu paljon Sammyn ja Celinen kanssa, eilenki oltiin illastamassa Sammyn luona. Sillä on ihan kattoterassa sen kämpässä ihan keskustassa! Ja siitä sitten parin viinipullon jälkeen lähettiin lähelle Yab-nimiseen diskoon.. Oli tosi hauskaa, paitsi et ilmeisesti siellä tungoksessa mun kamera pöllittiin mun laukusta :/
Vaikka kuinka oonki kotonani myös näitten italialaisten kämppisten kanssa, siinä on silti jotain mikä ei ihan toimi, ja vaan vaihtarikavereiden kanssa tuntuu ihan normaalilta. Ehkä se on tää italialaisten kulttuuri jossa kaikki tehdään yhdessä ja ei olla itsenäisiä mikä on se suurin ero, tai jotain. Mutta tänään oli kyllä tosi kiva olla taas ihan vaan kotona, kun oli kaks iltaa ollu ulkona Sammyn ja Celinen kanssa. Aika kuluu ihan liian nopeesti. Tuntuu et kaikki vaan koko ajan muuttuu kivemmaks mitä lähemmäs lähtö tulee. Läheiseen Fortezzaanki on avattu sisälle joku tapahtuma joka kestää tyyliin 20 päivää ja muistuttaa suomen Maailma kylässä -tapahtumaa, että siellä on eri maiden ruokakojuja yms. Mut myös paljon ihmisiä ja tanssiakin ja kaikkea. Oltiin kämppisten ja Joãon kanssa yks ilta. Kun João asuu meillä niin jotenki on viel kivempaa kämppisten kaa ku on toinenki ulkomaalanen. Plus, kun on tyttöjä ja poikia sekasin on aina kivempaa.

Mut nyt ei kyl nappaa yhtään tää kirjottaminen niin vois mennä nukkuun nii jaksaa nousta huomen ja lähtee merelle :)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

ei nukuta

Kirjotampa tässä nyt kun ei vielä väsytä eikä oo muutakaan tekemistä..

João on muuttanu meille. Tavallaan hassua, tavallaan niinku ois aina ollu näin. Se vaan opiskelee keittiön pöydän ääressä tai tossa kämpän aulassa olevan pöydän ääressä. Ahkera, en mä vaan jaksais koko päivää! Ja nyt meitä on kaks jotka on vähän pihalla siitä mitä tehdä kun kämppikset laittaa ruokaa :D

Eilen João jäi kans opiskelemaan kun me muut lähettiin illalla ulos.. Mentiin hengailemaan kaupungille, ensin Santa Crocen portaille, ja sitten Sant' Ambrogioon, jossa kaikki paikalliset hengailee.. Enpä kauheesti ollu siellä ennen ollukaan. Nähtiin kans jotain kämppisten kavereita yliopistoajoilta, joista kuulemma yks ois kiinnostunu Incosta :D Hieman liian psykologisia mun mielestä. Liian filosofista keskustelua. Vähän tylsistyin/hajosin siihen argumentaatioon ja lähin pois jo ennen kämppiksiä! João joka vielä oli opiskelemassa hämmästy kun tulinkin a)ensin b)yksin :D

Tänään sitten en ollukaan myöhimpään nukkunu.. Incon kanssa herättiin joskus puol kymmenen aikoihin, Dani ja Anna heräili joskus 11 maissa ja João ehkä puolilta päivin.. Ja kätevästi taas hengailtiin koko päivä vaan kotona tekemättä mitään, paitsi João joka sentään es opiskeli. Must on tullu yllättävän hyvä tyhjän toimittamisessa, en enää es ahistu jos en tee mitään :D Tänään kuitenki ahkerasti laitoin facebookkiin kuvia ja kävin jopa kaupassa kävelyllä ennen illallista! Ja juoksulenkillä aamulla! (voi jumankekka miten shokki tuleekaan olemaan kun sitten suomessa pitää taas oikeesti tehdä jotain..)

Mutta ahkerasti hain kaupasta kävelylenkillä kaljaa että voitiin tehdä pitsaa illalla (koska eihän sitä voi syödä veden kanssa, kuten Dani huomautti.. pitää olla kokista tai kaljaa). Ja ah miten hyvää pitsaa taas olikin <3

Huomenna päivällä leikitään Sammyn kanssa piknikkiä sen synttärin kunniaks ja illalla sillä on sitten synttäripippalot Santo Spiritossa :) Ja tiistai-iltana Roomaan! Ja ajattelin että tiistaina vois käydä kans jossain puuttuvissa museoissa tai sit Cascinesin torilla..

Mut ny nukkumaan ku hyttyset syö keittiössä ja että jaksaa huomenna piknikoida!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

umts umts

Noniin, päivitystä taas kehiin. Vaikka tiistaina vielä tuntui että kukaan ei vastaa ja mitään ei saa organisoitua ja vaan jumitan täällä päivät, niin nyt alkaa jo matkustelusuunnitelmia olla hallussa :) Sammy vihdoin vastas mun viesteihin kun oltiin puhuttu että tehään jotain reissuja jonnekin, ja Iiriksenki kanssa saatiin sovittua että tuun torstaina Bolognaan (tai siis tulin, kun kyse oli siis viime torstaista). Ja kun Sammylle viestin myös Bolognasta niin sekin lähti mukaan :)

Ja nyt oon puhunu Tahiran (Päivi Y-A:n italialainen työkaveri, kotoisin Roomasta) kanssa että tulisin kattoon sitä Roomaan, niin se just lähetti viestiä että voisin tulla vaikka tiistai-iltana ja lähtee perjantaiaamuna. Sillä on aika paljon ilmeisesti tekemistä siellä nyt, kun tuli vajaaks kuukaudeks kotiseuduilleen lomalle, mutta ihanaa että uhraa mulle päivän :)

Ja Sammyn kanssa oli puhe myös että jos menis Sisiliaan! Kun ryanair ilmeisesti lentää sinne aika halvalla, niin kattellaan niitä lentoja. Kans oli puhe Torinosta ja Veronasta. Ja jonkun Shakespear-näytelmän kattomisesta Veronassa, Sammy sano että siellä on nyt jotain semmosta käynnissä :)

Bolognassa totesin että ei se ollutkaan vaan Suomi ja Helsinki mikä on outoa Firenzen jälkeen, vaan myös Bolognassa tuli ikävä Firenzen ihania pikkukatuja! Firenze kun on vähän kun satukaupunki, ihan kun se ei oikeesti olis es olemassa.. Bologna taas vaikutti ihan "oikeelta" kaupungilta leveine katuineen ja "oikeine" ihmisineen.. (lue: ei-turisteja ja turistikojunpitäjiä tms). Pienen sopeutumisen jälkeen sekin alkoi kyllä vaikuttaa kivemmalta ja ihan nätiltäkin kaarikäytävineen. Iiriksen kanssa (kunhan se heräs ja ehti keskustaan, ehkä yhen jälkeen) ehittiin lähinnä ettiä ruokapaikka ja käytiin kattomassa sen tiedekuntaa.. Sitä ennen oltiin Sammyn kanssa lähinnä hortoiltu pääaukiolla ja kävästy tornista maisemia kattomassa. Bolognassa on kaksoistornit, jotka on sen symboli. En voinu mitään mut tuli vaan Taru sormusten herrasta mieleen. Käytiin myös "seitsemässä kirkossa", joka on siis kirkkokompleksi, josta yhdestä kirkosta pääsee toiseen ja niitä on yhteensä seitsemän. Ihan jännä! (ja syötiin jätskit seitsemän kirkon jätskibaarista kirkkojen viereiseltä aukiolta). Iltapäivällä lähtettiin sitten kohti läheisellä kukkulalla olevaa kirkkoa, kun Iiris sano että sieltä on makee näköala, vaikka nousu on aika paha.. kun todettiin Sammyn kanssa ettei siellä Bolognassa nyt niin paljon mitään jännää näkemistä oo. Iiris sitten feidas loppujen lopuks, kun sen piti mennä illaks aperitivolle ja ehtiä kotiin ennen sitä, mutta Sammyn kanssa urheesti urheiltiin tiemme huipulle! Ei es ollu niin paha. Pikkasen vaan paidat märkinä hiestä.. ;)

Alaspäästyä ehittiin vielä ennen vikaa halpaa junaa meneen yksille jonnekin istumaan, ja mentiin Iiriksen suosittelemaan "Le due stanze" (kaksi huonetta) nimiseen paikkaan joka ulkoa näytti vankilalta ja sisältä kirkolta :D Siellä nyt kuitenkin sattu olemaan aperitivo, niin saatiin näpsäkästi syötyäki ennen junaa :)

Junassa ei tietenkään ilmastointi toiminu, ja meiän vaunussa oli kymmenkunta teinipoikaa.. jotka oli niinku teinit yleensä ja istuivat hiljaa ja kiltisti paikoillaan eivätkä aiheuttaneet mitään häiriötä... NOT. Sentään meiän hienhaju ehkä myös häiritsi vähän niitä, että oltiin es vähän tasoissa :D Ja mä lähin vielä suoraan unkarilaisten tyttöjen läksiäisbileisiin juna-asemalta Firenzessä, kun olivat kätevästi kotimatkalla Fortezzan puistossa.. Ja Joãon portugalilainen kaveri oli tuonut mukanaan portviiniä.. mmmm. Ja kyseinen kaveri oli tullu Firenzeen neuroscience-kongressiin joka oli nyt muutaman päivän Fortezzassa. Ja sano ettei kukaan huomaa jos tuun sinne vaikken ookaan ilmottautunu tms, jos muaki kiinnostaa tulla. Mikäs siinä! Eipä mulla seuraavana päivänä mitään ollukaan, ja kaikki kielletty on aina jännää ;)
Seuraavana päivänä sit lähin hengailemaan sinne congressiin hieman sillä mentaliteetilla, että no, mennään nyt kattoon pääsenkö sisään ja kattoo sit jaksanko jäädä. Mutta yllättäen oli tosi mielenkiintosta, ja jäin hengailemaan koko päiväks Joãon kaverin kanssa (masennustutkija, lähellä siis myös mun mielenkiinnon kohteita), ja ostin jopa yhen kirjan kun se vaan kiinnosti liikaa :D Haha, mun sisäinen tiedenainen sai tyydytyksen. Yks päivä oli just sopiva tyydyttämään tiedenälän (jota en tienny omaavani nyt) eikä ollu vielä liikaa.

Eilen illalla oltiin sitten kämppisten, Joãon ja sen kaverin, Nunon, kanssa Firenzen kuulemma suurimmassa diskossa, Central Parkissa, Cascinesin puistossa. Jännä kokemus. Makso 10e, ja mentiin sinne puol kymmeneks, jollon tarjoiltiin kunnon illallinen alkupaloilla, primillä ja secondilla plus viinillä, ja dj:t samaan aikaan laitto musiikkiakin.. ihan hauska idea, tunnelma vähän kun opiskelijasitseillä, paitsi ettei laulettu juomalauluja, vaan dj:t musiikilla nostattivat tunnelmaa ja vitsailivat. Puolen yön aikaan sitten pöydät vietiin pois ja paikka muuntautui normidiskoksi. Ulkoilmadisko. Ihan magee. Oltiin saatu kortit sisääntullessa joka piti säilyttää, ja johon sitten merkitään kaikki ostetut juomat ja poismennessä maksetaan. Ja jos kortin hukkaa niin se on sitten 50e. Brutaalia. Vaikka jos mikä hyvänsä juoma maksaa 10e, niin eipä montaa juomaa vaadita saamaan se 50e täyteen. Hullua. Ja silti porukka oli loppuillasta juovuksissa mukavasti.. Me sen sijaan ei kovin paljon niillä hinnoilla viittitty mitään ostaa. Mutta ihan hauskaa oli. Kaks erilaista tanssilattiaa, toisessa enemmän normidiskopoppia, joka muuttui kamalaks miksatuks jumpjump-setiks loppuillasta, ja toisessa enemmän r&b/rap-osastoa. Mikä tarkottaa että ensimmäisessä kaikki ylisliipatut miehet ja liikameikatut naiset, ja toisessa kaikki mustat miehet ja hopparitytöt. Josta yks oli melko ilmiömäinen tanssija! Mutta ihan hauskaa oli tanssia, tajusin etten kunnolla ollukaan ollu tanssimassa pitkään aikaan. Nyt sai taas vähän aikaa tarpeeks, ei ehkä tanssista, mutta ylitäydestä diskoilmapiiristä ja ylikalliista juomasta. (Daniela on tosin edelleen innoissaan tanssimaan lähtemisestä, umts umts..)

Kun sitten lähettiin kotiin, niin todettiin että Incon pyörä oli varastettu. Taas. Sen tytön ei selkeesti oo tarkotettu omistaa pyörää. Eipä se ehtiny tota Anjan vanhaa pyörää omistaa kun jonkun kuukauden.. oli ilmeisesti lukinnu sen jotenki huolimattomasti. No, tänään sitten Annan kanssa ettivät netistä uuden ilmotuksen perusteella ja ostivat mummolta Incolle taas pyörän. Saa nähä kauan se kestää! :D

Mutta nyt on kyllä hämmentävän mukava ilma. Ei kuole kuumuuteen ja yöllä saa nukuttua. Täytyy toivoo et tää jatkuu.. joskin kämppikset harmitteli ku on kuulemma liian viileetä mennä uima-altaalle ku on vähän pilvistäki. Ja "vaan" jotain 28 astetta..

Tänään João myös muuttaa meille, "punaiseen huoneeseen" (stanza rossa), eli pieneen varastohuoneeseen :D Sen kun pitää muuttaa pois sen kämpästä mutta jäädä vielä Firenzeen.. meistä siis tulee kämppiksiä! :D

tiistai 12. heinäkuuta 2011

hot hot hot

Eilen oli taas pitkästä aikaa jo ikävä suomeakin! Ei kuitenkaan esim mitään valjua kesää, vaan kunnon talvipakkasia ja lunta! Sen siitä saa ku hikoilee täällä lähes 40 asteen helteessä eikä voi olla hikoilematta vaikka tekis mitä.

Vähän tuntu oudolta silleen palata kuitenkin elämään täällä, kun ei oo mitään mitä pitäs tehä, ei mitään järkevää tekemistä päivisin. Iltasin nyt yleensä, mut aika tyhjältä näyttää vielä tääki viikko. Bileilyki voi käydä rankaks jos sitä täytyy monta päivää jaksaa..

Sunnuntaina sitten heräsin siihen että Daniela tuli kysyyn lähenkö niitten kanssa uima-altaalle, bussi menis 30 min päästä.. totesin että uima-allas hyvä, bussi 30 min päästä ei hyvä, mutta tuun pyörällä syötyäni aamupalaa. Uima-allas Campo di Martella oli vähän eri sarjaa kun uima-allas tässä lähellä. ISO. Ja siellä oli nurtsiakin jossa makoilla ja piknikoida, ja uimahyppymesta. Ja, koska italialaiset on harvinaisen epäurheilullisia, kaikki hengaili vaan altaan reunoilla, ja mä sain rauhassa uiskennella lähes keskenäni altaan keskellä! Tuleepahan jotain urheilua tehtyä ainaki. Mutta kokonainen päivä altaalla oli vähän liikaa, vaikka hengailin varjossaki. Harvinaisen uuvuttavaa. Ehkä myös siks seuraavana päivänä (eli eilen) oli ikävä lunta.

Eilen sitten hengailin iltapäivän Iiriksen ja sen poikakaverin kanssa, jotka tulivat Bolognasta päiväreissulle Firenzeen. Ihan lämmin taas oli, ainakin poikakaverille joka ei tämmösiin helteisiin oo tottunu. Mä vaan totesin että mikäs tässä hikoillessa, sit kun sen kunnolla alottaa.

Tää helle on kans pehmentäny mun pään sikäli että oon oikeesti pitäny mun päätöstä käydä aamusin lenkillä! Tänään jopa oikeesti juoksin lähes koko ajan! Ja googleweather sanoo 37 astetta.. (lämpömittariahan meillä ei siis ole). Hullu mikä hullu. Kivasti kuuluu nykyään koko ajan sirkkojen siritys ulkoa. Semmonen helteinen siritys. Nää päivät viel menee, mut illalla on tuskaa olla kotona. Huomasin sunnuntaina, ekana iltana ku ei ollu mitään tekemistä. Huomaa myös kämppiksistä, niilleki iskee pakonomanen tarve päästä ulos talosta, vaikka yleensä keskellä viikkoa ne ei ikinä käy missään. Niin sunnuntaina käytiin läheisellä Fortezzalla istuksimassa (sinne on ilmeistyny ulkoilmabaari ja oli bändiki), ja maanantainaki ku kotiuduin niin hämmennyin ku kaikki kämppikset oli silleen et nyt on pakko päästä jonneki ulos! Mulla tietty oli ollu semmonen olo jo siitä lähtien varsinki ku Iiriksen ja poikkiksen kanssa istuttiin terassilla Santo Spiritossa yksillä. Harmi vaan että Joãon piti lukee, samoin Cornelian, eikä Sammy vastannu soittoon :/ Ja ajattelin tietty ettei kämppikset kuitenkaa haluu tehä mitään. Jännä miten siinä muuttuu sitten helpoksi kaikille ehdotuksille. Santo Spiritosta pyörää hakiessani sitten törmäsin juttelemaan random kosovolaisen kanssa, joka (tietty) kyseli mitä teen illalla.. ja tylsyydessäni sitten suostuin tekemään sen kanssa jotain :D Tylsistyminen yhdistettynä kuumuuteen on jännä juttu. Kotona sitten vähän mietin pitäskö perua kun kerran kämppiksetkin oli jo menossa ulos, mutta ajattelin kattoa, voihan sitä sitten soittaa missä kämppiset menee jos on tylsää/outoa sen kanssa. Mutta ei, ihan kivaa vaihtelua, kun jotenkin tuntu että olinki viettäny jo liikaa aikaa aina kämppisten kanssa vaan.. me ei kuitenkaan aina ihan kommunikoida samalla aaltopituudella niin niistäki tarvii välillä lomaa.

Lauantainaki kun oli Aman ja sen kavereiden läksärit (joskaan ne ei kyllä ihan vielä ainakaan kaikki varsinaisesti lähe), mietin pitäskö kutsuu kans kämppikset,  mut kun edellisenä päivänä oltiin oltu Marcon bileissä, jossa jotenki ei es ollu kauheesti tuttuu/kivaa porukkaa, lähinnä kämppikset ja João, ja niitten kaa oli sit hengannu siellä ja niitten energiataso oli korkeempi sillon ku mun ja mua vaan väsytti, nii ei sit huvittanu. Marcon bileet oliki vähän huonot, mut parit muut oli kivat :) Torstaina oli parin erasmustyypin (ei kovin läheisen) läksiäisbileet, ja myös italialainen ska-keikkakaveri Bred oli lähössä jonnekin reissuun pariks kuukaudeks, niin vähän senkin läksärit. Ensin siis Bredin kämpillä (kuuntelivat Fabri Fibraa! ja yllättyivät ku osasinki parin biisin sanat :D ), ja siitä sit lähettiin niihin läksäreihin Arnon varrelle, jonne Joãoki sit tuli, kätsysti yhtä myöhässä ku me (40 minsan päästä = ehkä reilu tunti..). Aika hiljaset läksärit, mut pelatttin sentään pöytäfudista (jossa oon muuten aika huono) :D ja loppujen lopuks kun tanssijalka vipatti (Danielaki oli puhunu tanssimaan lähtemisestä vaikka kuinka, mut eipä olla saatu viel aikaseks), niin lähdin vielä Bredin serkkujen kanssa Santa Crocelle, Twiceen, taas yhteen jenkkien ja brittien kansoittamaan yökerhoon. No, mikäs siinä, sain tanssia :)
Meinaavat ilmeisesti tulla Suomeen Bred serkkupoikineen ehkä joulukuussa, jonkun niistä synttärien tienoilla. Olivat kuulemma jo Amalleki sanoneet tulevansa. Saa nähä saavatko aikaseks. (ai, ja Bredin oikee nimi on kuulemma Alessandro :D tiiä sit mistä se ton Bredin on ittelleen keksiny. ahahaha dont call my name dont call my name, alejandro.. ;) )

Lauantaina sitten Aman ja kumppanien läksäreissä piknikoitiin Santo Spiriton aukiolla mukavasti keskellä Firenzen ainoita spurguja jotka välillä kävivät sätkäpaperia tms kysymässä. Mukavan rentoa ja kivaa. Sammykin tuli loppujen lopuks kämppiksensä Tiarin kanssa ja suunniteltiin että pitää reissailla tässä kun kummallakaan ei oo mitään. Mutta enpä nyt oo saanu Sammyä kiinni, höh :( Roomaan vois lähteä käymään kun siellä asustaa tällä hetkellä yks tuttu italialaistyttö suomesta, ja Bolognaan Iiriksen tykö myös, kuhan se kertoo millon sille sopii.
Mutta siis, Aman porukka on aina kiva kun ne tietää enemmän tapahtumia ympäri kaupunkia, lauantainaki mentiin vielä jonnekin piazzalle lähelle santa maria novellaa, jossa oli ollu joku tapahtuma, mutta joka oli ilmeisti jo päässy loppumaan. Mutta ostin korvikset kun oli symppistyttöjä myymässä omia tekemiään :) Ja Aman oopperalaulajakaverin kanssa vedettiin hienosti Santo Spiritossa Red Hot Chili Peppersiä ja jotain muita kummankin semituntemia biisejä :D

Mut tää helle on saanu mus aikaan ruokahalun puutoksen. Päivisin vedän lähes poikkeuksetta salaatin (mozzarellalla, nam) ja vast iltasin tuntuu silt et vois vetää esim jotain pastaa vähän. Mut eipä sillonkaa mikään kauhee nälkä oo :) Mukavaa näin! Saa ehkä vähän sit hävitettyy tenttikauden kerryttämiä turvatyynyjä ;)

Ja lämpimän ruuan syömistä lounaaks estää entisestään se, et meiän vakkarisytkäri, jolla oon hellan levyt tottunu sytyttään, on rikki. Ja sit tossa on vaan jotain semmosia mitä en osaa käyttää ja joudun ain pyytää apuu kämppiksiltä jos haluun levyn päälle :D ne vaan naureskeli et ai tästä syystä sä et polta.. :D

Mut joo, nyt pitäs lähtee uhmaamaan kuumuutta ja mennä kyselemään josko ois vielä lippuja illan harry potter -leffoihin (kaks peräkkäin!) jonne Cornelia on menossa kaverinsa kanssa ja kutsui mukaan.. vaikka kaipa se on sama missä sitä hikoilee, ulkona vai sisällä. Aamun lenkinkin jälkeen tipuin hikeä suunnilleen saman verran kun tipuin vettä sitten suihkun jälkeen :D Että näin täällä.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Firenze sweet Firenze

Noniin, mistäköhän sitä taas alkais. Aikaa on päässyt vierähtämään vähän liikaa viime päivityksestä. Tässä välissä on ehditty jo reissailla Sallan kanssa ympäriinsä, järkyttyä Suomen suomalaisuudesta ja palata takaisin kotoisaan Firenzeen :)

Sallan kanssa aika Firenzessä ja lähiympäristössä kului mukavasti ja en ollu taas tajunnukaan kuinka paljon sitä kaipasin ennen ku sen taas näin. Niin se aina Sallan kanssa. Kun Salla on poissa eikä kommunikoida kauheesti jotkut ei vaan oikeen osaa etänä pitää yhteyttä), en välttämättä kauheesti kaipaa sitä, mutta kun sen nään niin tajuun mitä on puuttunu! Yks paras tyttökaveri <3

Félicienin läksäripiknik vaan tuotti hieman ressiä siihen alkuun kun mun ois pitäny Salla käydä asemalta hakeen pyörällä, mutta tietty ketjut tippu, eikä niitä suojan takia saa niin vaan takas. No, selitettiin sitten Salla ratikkaan ja perille, huh. Vähän harmitti kyllä kans etten ihan päässy mukaan bileilyyn ku oli se Sallaki siinä jota ei pitkään aikaan ollu nähny. Ja seuraavan illan ravintolaillallisella myös tuli huono omatunto välillä kun Salla ei ollu messissä kun puhuttiin italiaa :/ Ja vähän rupes ärsyttään kämppikset jotka vie aina kaiken huomion jos paikalla on Félicien. Ts Inco vie. Inco kun ois ihastunu siihen ehkä jos ei ois tyttöystävää ja ikäeroo ja kaikkee, luulisin. Ja Inco kun vähän juo viiniä niin siitä tulee hyvin äänekäs ja huomion keskipiste. Ja niinpä loppujen lopuks mentiin meille jatkoille ja päädyin valvomaan poikien kanssa epähuomiossa aamuviiteen, kun oli jotenkin semmonen olo et jos en enää Félicieniä nää jälkeenpäin niin en mä nyt voi mennä nukkumaan ennen ku bileet on ohi! Vähän fail kyllä kun oli ollu semmonen olo että ois ollu parempi mennä nukkuun jo puolen yön maissa. Vähän liikaa sitten päädyin sentimentaaliseksi kun "pikkuveli" silleen vaan lähtee pois :(

Seuraavana päivänä sitten Sallan kanssa (joka nukkui myöhään kätevästi että sain hoidettua mun siivousvuoron siinä aamupäivällä ku en saanu nukutuks pidempään ku ysiin) lähettiin lounaan jälkeen etsimään yhtä järveä josta Ciarán oli kertoillu yhellä cenalla. Matkustettiin junalla pikkukylään ja lähettiin tarpomaan ehkä osapuillen järven sijaintia kohti (joka oli tsekattu googlemapsistä ennen lähtöä). No, järveä ei loppujen lopuks löytyny, mutta päädyttiin patikoimaan semmonen joku vaellusreitti läpi joka kulki nätisti kukkuloilla ja oli kivat näköalat :) ja kun lähettiin vielä vähän pidemmän kaavan kautta seikkailemaan niin ehittiin vielä just ja just viimeseen junaan joka meni Firenzeen. Kun tietysti junalakko alkoi sinä iltana klo 21. Josta tiedotettiin tasan asemalla olevilla julisteilla eikä missään muualla.

No, Firenzeen päästyämme oli tietty oltrearnon notte bianca käynnissä.. Päätettiin siis että mennään suoraan käymättä ensin kotona esim vaihtamassa vaatteita :D Ja ensin pitsalle! Oli jotenkin jännästi vähän nälkäkin.
Notte Bianca oli taas aivan mahtava! Harmi että oltiin vähän väsyneitä (varsinkin minä kun en es ollu nukkunu kovin paljon edell yönä) niin ei jaksettu kun ehkä kahteen/kolmeen asti. Törmättiin Sammyyn ja muutamiin sen kavereihin ja kierreltiin kans niiden kanssa piazzoja tanssimassa dj:n tahtiin, poukkoilemassa ihmisvilinässä ja kuuntelemassa mahtavaa ska-tyyppistä bändiä piazza pittillä. Miks ei Suomessa oo tällasiä tapahtumia? Taiteiden yö ja muut on vaan varjoja näistä.

Seuraavana päivänä oltiin puhuttu et oltais lähetty cinqueterreen, mutta kun oli junalakko, niin päätettiin ihan onnistuneesti vaan laiskotella se päivä. Jalatki oli vielä kipeenä siitä kaikesta patikoinnista. Lähdettiin siis iltapäivällä läheiselle uima-altaalle! Ihan ok, vaikka aika pieni olikin ja kivinen maa liian polttava makoilla. Mutta saatiin vähän pulikoitua :) Ja näin ehkä elämäni eniten selluliittia. Paikka oli täynnä mammoja löllyvine reisineen. Eikä kaikki edes ollu kauheen mammoja. Tuli huomattavasti parempi mieli omista urheilunpuutteen löllyttämistä jaloista ;)

Lähdettiin sitten Cornelian ja sen kaverin kanssa aperitivoilemaan illalla että saatiin sekin alta pois hoidettua kokemuslistalta Sallalle. Sitä ennen kuitenkin teki mieli napata yks joku cocktaili altaan baarista. Baarimikon suosittelemana otettiin aperivino, 2,5e.. joka oli jokseenkin tujua! huh. Kun oltais oltu kiinnostuneita lähinnä jostain kylmästä ja ihan vaan pikkusen alkoholisesta.. no, aina ei voi voittaa. Ja vaikka oltiin aateltu että ei olla myöhään sinä iltana jos seuraavana päivänä mennään aikasin 5terreen niin kyllähän se apertivo sitten veny vähän istuskeluun Duomon rappusilla ja puoleen yöhön. Jollon tajuttiin myös että junia menis tasan joskus kuudelta, seiskalta, puol kasilta, ja sit kymmeneltä. Damn. Arvottiin aikamme ja päätettiin että Sallan ja mun ei kannata yrittää lähtee liian aikasin, vaikka siellä aikasemmin kivempi oiskin olla. Siitä ei tulis kun sanomista. Molemmilla on salettiin mukavampaa jos aamulla ei oo hoppu ja saa nukkua.

Cinque terressä oli mukavaa, söpöjä pikkukyliä ja kallioisia rantoja. Ah, MERI!!!! Pari vaelluspolkua kylien välillä vaan oli ikävästi kiinni (tosin ei ois kyllä niitä ehittykään), niin oli vaan pakko korvata vaeltamista lököttelemällä auringossa. Che peccato. Mikä harmi. Parin viimesen kylän väliselle patikoinnille lähettiin jossain kuuden maissa, ajateltiin että siinä näpsäkästi sen ehtii ennen illallista nopsasti. Eihän se oo ku 3 kilsaa, kahen tunnin aika-arvio esitteessä on varmaan painovirhe. Yeah right. Meni niin tarkalleen tasan se kaks tuntia ku olla ja voi. Reitti oliki aavistuksen jyrkempi ja vaati pientä nousua ekaks. Jonka yläpäässä amerikkalaisturistit jotka kulki toiseen suuntaan rohkasevasti huikkas että ei hätää, enää kolme tuntia (vähän olivat siis huonommassa kunnossa kun me ilmeisesti). Mutta perille päästiin kuitenkin. Ja junailtiin tosin syömään siihen Vernazza-kaupunkiin mistä lähettiin kun se oli sympaattisempi kun viimenen niistä, Monterosso, joka oli jotenkin enemmän uudempi ja tylsempi niinku opaskirjaki sano.

Valittiin kiva ruokapaikka sympaattisten tarjoilijoitten perusteella ja kiva papparasetä "unohti" meiän jälkkäri Vin Santot laskusta :) ja jutteli kivasti kaikkea hassua kaikkien kanssa. Ja kylän biitsillä oli siinä myöhäisillalla käynnissä joku jalkapallomatsi jota mentiin syömisen jälkeen kattomaan. Alan jopa ehkä vähän päästä sisään jo tähän fudismaailmaan.. Todettiin että mun ja Sallan miesmaku on ratkasevasti erilainen ja kannatettiin siis välillä eri joukkueita ;)

Illan pimetessä ja viimesten junien lähestyessä piti alkaa formuloida sotasuunnitelmaa jatkon kannalta. Oltiin lähetty vähän seikkailumielellä reissuun, kun oltiin kuultu että 5terressä vois olla kallista yöpyä, mutta ei haluttu välttämättä siellä vaan yhtäkään päivää olla.. Niinpä arvottuamme aikamme (ei siis tietenkään oltu vaivauduttu es kyseleen mistään yöpymispaikkaa, tylsää suunnittelua semmonen. Tiia tosin jälkeenpäin kerto et ne oli yöpyny 12e:lla, että eipä siellä es niin kallista ois ollu.), ja pelattuamme parit kivi-paperi-sakset helpottamaan päätöksentekoa, päätettiin mennä Monterossoon, joka vaikutti eniten menomestalta, ja jossa oli isoin biitsi, ja olla yötä siellä. Monterossossa päädyttiinki sitten paikan ilmeisesti ainoaan baariin, jossa oli symppis baarimikko joka teki hyviä cocktaileja tuoreista mansikoista, ja tarjos meille parit ilmaset shotit kun oltiin oltu sille kivoja (toisin kuin ilmeisesti just pois lähteneet äänekkäät 17v jenkkiteinitytöt ja niiden porukka..) :) Kun baari alko näyttää hieman liian kiinnimenevältä, siirryttiin Sallan kanssa rannalle istuskelemaan ja juoruilemaan. Ihanaa kun italian yötkin on lämpimiä! Tai lämpimähköjä, jos onnistuu pludaamaan hieman vaatteitaan ja pyyhekin on vielä märkä päivän uinneista.. Rannalla juteltiin myös marokkolaisen aurinkotuolinvartijan kanssa, joka oli kuulemma naimisissa italialaisen naisen kanssa jossain lähikylässä (tosin markokossa saa kuulemma olla neljäkin vaimoa). Ja yhtäkkiä sen työvuoro loppukin ja kello oli viis aamulla. Tässä vaiheessa meitä Sallan kanssa yhtäkkiä alkoikin väsyttää. Ja aurinkokaan ei ihan ollu noussu, mutta eiköhän se kohta sieltä nousis lämmittämään. Kun aurinko vihdoin alko paistaa tietyille kallioille, siirryttiin sinne torkkumaan.. Seuraava päivä menikin sitten hieman auringossa torkkuessa.. ei tietty huono sekään, ja saatiinpahan seikkailumme :D Ja kivasti lisää rusketusta ennen suomeen paluuta.

Kun sitten odoteltiin Ryanairin konetta Pisassa seuraavana päivänä niin alko ahistaa. Tosi paljon SUOMALAISIA! Ja kun kone laskeutu Tampereen kentälle ahistus kasvo. AAAA vaan suomenkielisiä kylttejä! "ei saa tupakoida", "hiekkaa".. mitä tää on!!! Onneks yks pariskunta vielä vaihto pari sanaa vieressä italiaks nii en ihan kauheesti järkyttyny. Ja kun tultiin ulkoilmaan.. mitä tää vihreys on? onpa kylmä! pitää kääriä housunpuntit alas ja laittaa huppari (noin 24 astetta siis). Ja mökille kun äitin ja iskän kanssa päästiin niin en kauheesti pystyny nauttimaan kun ahisti vaan Suomen erilaisuus. Missä on kaikki ihmiset? Mitä tää tämmönen hiljasuus ja luonto on? Iski ahdistukset suomi-elämästä ennen italiaan lähtöä taas takasin myös.

Mutta onneks Suomeenkin sopeutu siinä parin päivän kuluessa vähän ja oppi jopa taas melkeen juomaan suomalaista kahviakin (joka on ihan sairaan vetisen ja pahan makusta italian espressojen jälkeen!). Ja oli ihan mukavaa nähä vähän kavereita ja saada suomalaisia ruokia :P Uusia perunoita ja silliä ekaks lounaaks. Sitten Martan ja Laurin häissä kaikkea ihanaa: karjalanpiirakoita ja munavoita, sienisalaattia, lohirullia.. Ja tietty loppuviikosta myös kilokaupassa makeita suomalaisia mansikoita ja raparperikiisseliä :P ähky my friend..

Helsinkiin kun meni parina iltana käymään niin ahdistus tosin hieman palas. Mikä autiokaupunkituppukylä! Missä on kaikki ihmiset! Ja miks ne kadut on niin leveitä? Kauheesti vapaata tilaa.. iski avaran paikan ahdistus. Missä on Firenzen pikkukadut? Ja suomalaiset vaan on niin suomalaisia. Kulkevat määrätietosesti eteenpäin asioissaan. Eivät löntystele ja vilkuile sivuille, ainakaan hymyillen. Suomeen kun tulikin niin iski jo tehokkuuden ilmapiiri. Jotenkin se on se raikkaampi ilmasto ja mitälie. Tuli heti olo että ei nyt voi vaan olla jouten. Hassua. Maassa maan tavalla tosiaan. Suomessa ei vaan voi olla niinkun italiassa, mielenlaatu muuttuu heti, tai se on muutettava. Ei vaan toimi muuten. Mun alkuahdistus varmaan johtukin siitä että itsepintaisesti yritin pitää kiinni italian asenteestani. Ei onnistu.

Mutta ah kun sitten lensi takaisin italiaan! Kuuli taas italiankieltä! Sitä kaipaan ainaki suomessa. Oon italiankieliaddikti. Ja kieleen liittyvät hassut käsijutut ja ilmeilyt <3

Nyt eka päivä on menny aika lepposasti. Jotain jäi suomestakin käteen tosin. Totesin että täällä syön ihan liikaa suolaa. Tai tiesinkin sen jo, mutta ajattelin että maassa maan tavalla. Nyt vois alkaa vähän skarppaa niin ehkä ei ois niin turvonnu olo koko ajan. Ja, kävin jopa aamulenkillä tänään! Saa nähä miten kauan tätä energiaa jatkuu.. jos edes huomiseen niin oon yllättyny :D

Ja täällä sitten taas palaillaan tähän arkeen. Läksiäispippalot tänään, synttäribileet huomenna, läksiäiset lauantaina.. ja eilenkin kun olin just astumassa alaovesta sisään taloon João soitteli ja kysy oonko jo Firenzessä, kun se oli Santo Spiritossa :D En kuitenkaa jaksanu lähtee ku pyöräki on rikki. Mutta tänään sitte. João kun jääkin tänne vielä pariks viikoks! Byrokraattisten ongelmien takia. Ikävää sille tietty, mut kivaa mulle :) Se tosin varotteli ettei olis kauheen hyvä kaveri kun sen pitää vaan lukee, mutta eipä paljoo tarvinnu suostutella tänkään illan pileisiin.. ;) Kun kerran ne on lähellä sen kotiakin, niin äkkiähän siellä piipahtaa. ;)

Jee Firenze ja erasmuselämä vielä kuukauden!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Tentit läpi!

Kuten otsikko kertoo, tentit on vihdoin kaikki läpäisty! Myös kirjallisuuden tentti meni läpi, joskin rimaa hipoen.. Proffatäti kyseli ensin ihan vääriä asioita joihin en osannu vastata.. kun jos kolmesta romaanista oon lukenu 2, niin millä todennäkösyydellä se kyselee vaan siitä kolmannesta jota ei oikeen es käsitelty kunnolla luennoilla? Ilmeisesti todennäköisyydellä Vuokko. Joten siis luonnollisesti en ollu kauheen hyvä siitä puhumaan Täti sitten jo vihaisesti sano että jos en siitä ensimmäisestä ja eniten käsitellystä kirjasta osaa pätevästi vastata nii ei se kyllä pysty päästään mua läpi O_O  No, mä tähän käytin tietty oljenkorteni ja huomautin että siis enhän mä edes varsinaisesti lue kirjallisuutta pääaineena vaan bilsaa, jota sitten ihmeteltiin tädin kanssa vähän aikaa että mites mä ny silleen. Sen jälkeen kun osasin sitten vielä pätevästi jutella ja kertoa kaikkea ekasta kirjasta (jonka olin lukenuki parhaiten), täti antoki loppujen lopuks mun pisteiks 26/30 :D että silleen.

Aika jännä oli kyllä tenttitilaisuuskin, kun proffatäti heti aluks ilmotti että se pitää 5 ihmisen tentin siinä aamupäivästä, sit sillä on muuta tekemistä iltapäivällä, ja loput on sit seur päivänä.. Ja ekan tentin jälkeen se käy hammaslääkärissä ja tentit jatkuu taas 11.30 :D ja ennen ensimmäistä tenttiä se käy kahvilla. Siinä sitten arvottiin ketkä 5 on heti aamulla. Anja sai mut hylkäämään luonnaisen "en mä voi sanoo et mulla on jotain tärkeetä minkä takii mun pitää päästä tähän heti aluks ku ei mul oo, ja jos jollain muulla on tärkeempää!"-asenteen, niin päästiin molemmat heti aamupäivästä tenttimään :) ja meni ihan reilusti muutenkin se jako kun 5 ensimmäistä ilmottautunutta pääs siihen aamuun :D

Illalla sitten juhlittiin Anjan kanssa istuskelemalla Piazzale Michelangelolla piknikillä :)

Tänään sitten käytiin Anjan kanssa pyörähtämässä Greven kylässä, Chiantissa, ja maisteltiin vähän viinejä :) Oltiin jossain viinimaistelumestassa missä sai ostaa tietyn arvosia kortteja, joilla sai maistella sen arvosta erilaisia tarjolla olevia viinejä :P Ja ilmaseks sai maistella kans eri oliiviöljyjä! En ikin tienny et oliiviöljytki voi maistua niin erilaisilta! Lemppari oli joku tryffelioliiviöljy :) Ja koin viiniorgasmin jatkamaan tätä ruokaorgasmien sarjaa, kun maistoin yhtä reilun 20e arvosta viiniä..

Ihan kyllä Chiantin seutu ei vakuuttanu, luultiin että se ois täynnä vaan viiniviljelyksiä mutta eikä mitä! Olihan niitä viljelyksiäkin, mutta oli myös ihan normimetsää yms. Ja Toscana on kyllä kuivaa seutua.

Huomenna sitten on Félicienin läksäribileet, tosi harmi kun se lähtee :( ostettiin sille Anjan kanssa piirustuskirja junamatkalle, ja piirrettiin sinne jo muutama limoncellopullo ja muuta sisäpiirin läppää meistä muistuttamaan :)
Félicien ehdotti kans että mentäs syömään perjantaina ravintolaan. Ja kuulin tänään Amalta että lauantaina on oltrearnon (toispuoljokkee) notte bianca -tapahtuma.. Ihan liikaa tässä tapahtuu jos yrittäs Sallan kanssa joskus sinne cinqueterreenkin päästä! :/ No, ilmeisesti sinne kannattaa kuitenkin vaan päivän reissu tehä kun majotus siellä on täynnä ja kallista. Ehkä sinne ehtii sitten sunnuntaina tai maanantaina.

Huomenna aamulla meen sitten hoitamaan byrokratiaa täällä pois alta.. Tänään aamulla venailtiin Anjan kanssa humanistien erasmustoimiston ulkopuolella että Anja sais yhen nimmarin ja että mä saisin mun nimmaroidun paperin haettua.. sairasta tää epäorganisaatio! Onneks bilsalla asiat toimii paremmin ja luulen selviäväni huomenna kyseisen learning agreamentin kanssa jopa yhdessä päivässä! (vrt viikko joka vaaditaan humanisteilla..)

Jep, ah vapaus ja lomailu! :) (ja huomenillalla tuleva Salla!)

maanantai 20. kesäkuuta 2011

ruokaorgasmeja ja elämää kipsin kanssa

Kyllä elämä on hellinyt. Näpsäkästi kun on käsi paketissa ei voi siivota (kämppisten piti hoitaa mun siivousvuoro, harmi!), eikä esim tiskata :D Tietty ei myöskään esim saa ite hiuksiaan kiinni, mikä välillä hieman vaikeuttaa elämää täällä kuumuudessa. Onneks yleensä on joku kämppis tai muu ollut lähistöllä. Ja suihkussa käyminen kipsiä kastelematta on hieman rasittavaa. Ja kipsi alkaa haisemaan aika nopeesti näin hikoilututtavassa ilmastossa. Mutta tänään illalla otin sen pois! Vihdoin! Oikeesti ois saanu ottaa vasta huomenna, mutta kuka nyt yhtä yötä huomaa.. Ja eipä käsi kovin pahalta tunnu, ihanan vapauttavalta ottaa hikinen kipsi pois ja PESTÄ käsi! Vähän on ranne vielä jännän olonen, muttei kovin pahasti. Ja osansa on tietty silläkin etten ole viikkoon sitä voinut käyttää..

Tänään illalla syötiin taas hyvin. Anna teki munakoiso-tomaatti-paistosta jota syötiin mozzarellan kanssa :P Ah! Ja lauantailta oli jääny punkkua kämppiksiltä käyttämättä, niin siihen vielä päälle lasillinen, ja illallinen on täydellinen! JA, eilen oli myös ruokaorgasmi. Vielä enemmän kun tänään. Lounaaksi Daniela teki tuoreita mereneläviä spagetin kera (ts siis tietty kypsens ne pannulla valkosipulin ja öljyn kera :P), ja ensi haarukallisella olin taivaissa! Ehkä parasta mereneläväpastaa koskaan! (tai sit vaan olin tosi nälkänen syötyäni edellispäivän vaan paninin lounaaks ja illalliseks)

Edellisviikon torstaina oli siis mun farmacologian tentti. Tai ois pitäny olla. Meitä oli tosin liikaa että oltais mahuttu yhelle päivälle, niin proffatäti sano samantien ketkä on seuraavasta aamusta alkaen. Minä tokana. Jäin silti sinne kuuntelemaan muita tenttijöitä. Sairas stressi! Toisin ku hissan tentissä, jossa mentiin yksitellen proffan huoneeseen, tässä tentissä kaikki istu samassa huoneessa kuunnellen toistensa tenttejä! APUA. Ja jos musta oli aiemmin tuntunu etten ollu valmistautunu ihan niin hyvin ku ois pitäny, niin parin tentin jälkeen ainaki tuntu siltä. Tosi tarkasti piti kaikki kertoo, vähän ku ois esseetä sanellu, paitsi että proffa saatto esittää tarkentavia kysymyksiä, ja häiritä keskittymistä sanomalla että no ei se nyt ihan noin menny. Ja kun pari ekaa sai täydet ja kolmas, jonka tietotaso vastas ehkä omaani ei päässy läpi, olin jo hieman tappiomielialalla. Onneks saatoin karata vikalle italiantunnille ettei tarvinnu kuunnella enempää.

Ciaran soitteli että Pisassa oli koko yön kestävät bileet minne ne oli menossa. No enpä ollu minä, vaan kotiin yrittämään epätoivosesti lukee vielä tietoihini jotain tolkkua. Inhoon tommosta stressin pitkittymistä! Stressi niin saa mut syömään koko maailman.

No, seuraavana aamuna urheasti tenttiin. Onneks farmacologian proffatäti oli kiltti, niinku se oli vaikuttanuki. Kyllä se multaki tenttas ihan kunnolla, ja tuskastuin jo tietojeni puutteeseen. Nolotti kun en osannu vastata niin hyvin ku ois pitäny, mutta enpä ikinä ollu suomessakaa lukenu tenttiin niin että oisin suoralta kädeltä osannu vastata päin naamaa esitettyyn kysymykseen. Mä oon niin kirjotettujen vastausten ystävä. Vaikka inhoon kirjottamista. Mut siinä on aikaa miettiä ainaki eikä tuu paniikkia. Aika hyvin selvisin kuitenki joutumatta paniikkiin, ja osasin sentään jossain määrin selväjärkisesti vastailla kysymyksiin. Silti, jos oisin paikallinen ollut, niin en tasan ois läpi päässy. Tää täti kuitenkin anto mulle 23/30! Ah, ihanaa! Kelpaa hyvin, kun 18/30 on jo läpi! :)

Leijailin ulos huoneesta ja rakennuksesta ku tonnin taakka ois pudonnu harteilta. Sitä hissan tenttiä ehkä jännitin eniten etukäteen jotenki suoranaisesti, kun se oli eka, mut tätä farmacologiaa jännitin kyl ehottomasti eniten sikäli et se oli omaa alaa ja eniten opintopisteitä. Nyt kun se ja hissa oli läpi, omistin jo käytännössä tarpeeks pisteitä etteivät peri erasmusstipendiä takasin! Jes. (vielä piti tehä tietty kielikurssin koe, mutta se ny on aika läpihuutojuttu. Tein sen tänään, 95% oikein :P )

Hyvä aika siis juhlia :) Olin kutsunu ihmisiä illalliselle, kun yks ilta Marco oli facebookissa valitellu tylsyyttä ja käytännössä päätti et mun pitää pitää illallinen :D No, tein sitte työtä käskettyä. Hyvä aika kutsuu myös hieman sekalaista porukkaa. Meitä oli Marcon lisäks Félicien, Cornelia, Ciaran, Suomalainen Ama ja sen kaveri Luka. Sain siis vihdoin Ciaraninki ovelasti kutsuttua syömään, kun tunnen aina huonoo omaatuntoa kun sen luona etkoillessa tms aina juon sen kaljoja yms :) Oli ihan mukava rauhallinen illallinen, ketään ei onneks huvittanu erikoisesti lähtee minnekää ulos bileilemään. Olin nimittäin yllättävän poikki. Kai se oli se stressi. Luka (21vee) tosin oli välillä hieman äänekäs ja puhu toisten päälle, kuin myös Inco (28vee). Oli hämmentävän päällepuhuvaista tällä porukalla. Ehkä siks että oltiin vähän sekalaista. Ama hämmästeli miten Inco haki huomioo Félicieniltä, mä en ees enää huomaa. 11v parisuhteen jälkeen on vähän vaikee olla sinkku joskus. Lopulta kaikki kuitenki lähti ja pääsin nukkumaan <3, ah sänky! Kun oltiin Félicienin ja italiankurssin Ivan kanssa sovittu näkevämme 8.15 rautatieasemalla seur aamuna Venetsian reissua varten :)

Illasen alkukin oli tosin hieman hässäkkää kun porukka tuli myöhässä (kuten aina), ja kun Amaa ja Lukaa ei kuulunut (olivat eksyneet) lähettiin Ciaranin kanssa vielä korjaamaan mun pyörää :D Alotettiin syömään sitten ehkä tunnin myöhässä. Mutta kaikki kehu mun kesäkurpitsamakaronilaatikkoa :) Kämppikset oli sen lisäks tehny secondiks lohkoperunoita ja kanaa, ja ensin ruuan määrä näyttä huumaavalta, mutta loppujen lopuks oisin voinu syödä vielä enemmän :D

Lauantaina sitten tosiaan lähdettiin Venetsiaan. Junassa onneks sai nukkua, kun jotenkin vähän väsytti. Meinattiin tosin nukkua vaihdon ja Bolognan yli, hups. Onneks mä olin hereillä kun vastapäinen nainen tökki ärsyttävästi jalalla mun tuolia.

Venetsiaan kun päästiin sitten niin ei aluks meinannu uskoa. Venetsia on jotenki niin satujen kaupunki. Ja siellä oli vettä! Kun onhan Firenzessäkin Arno, mutta ei se oo sama, Firenze tuntuu joskus niin tukehduttavan sisämaalta. Venetsiassa sitten hortoiltiin ympäriinsä, nähtiin "muutama" siltä, tultiin nälkäisiksi, etsittiin ruokaa, löydettiin proseccopullo Coopista, päästiin San Marcolle, löydettiin panini/pizzapala-paikka (ihan liikaa ravintoloita ympäriinsä kun oltiin jo saatu nälkäiset aivomme haluamaan piknikkiä paninin/pizzan kanssa), ja istuttiin syömään. Jonka jälkeen huomattiin että syöminen ja juominen istumassa San Marcon aukiolla on kielletty sakon tms uhalla. Elämä on. Kaikkea neki keksii. Siestailtiin satamassa meren rannalla ja tajusin kuinka paljon kaipaan merta. Ennen olin selkeesti järvi-ihminen, mutta muutama vuosi Helsingissä ja yleensä meren rannalla asuen on tehny ihmeitä. Oli tosi paljon vapaampi olo. Firenzessä tuntuu usein että tukehdun ku ei oo kunnon määrää avointa vettä. Vähän tuli sen mukana myös ikävähkö Helsinkiin. Mutta vähän vaan.

Seikkailtin sitten ympäriinsä ja ylitettiin kanava tragettolla, kahden miehen melomalla veneellä. Makso 50 senttiä, ja tuntu kokoajan että vene kippaa ympäri :) Oli ainaki hintansa väärti! Lähes gondolireissu siis :D

Takas kun tultiin niin saatiin oottaa tunti vaihtoa Bolognassa kun oltiin vähän myöhään liikkeellä. Bolognassa oli megakatubileet! Oisin halunnu niin jäädä sinne ja vaikka soittaa Iirikselle (olin jo facebookkaillu sen kanssa et jos samalla reissulla tultas Bolognaan yöks, mut sen piti tehä jotain esseetä nii ei käyny), tai vaikka ottaa klo aamu viiden juna kotiin, mutta toiset oli tylsiä ja jouduttiin siis lähtemään :( Kaiken lisäks piti kävellä kotiin lähes toiselta puolelta kaupunkia kun se juna pysähty ainoostaan Campo di Marten asemalla. No, onneks tykkään kävellä yöllä. Paitsi ku oon väsyny, jollon mieluummin tietty pääsisin nopee kotiin. Mutta hyvä reissu oli :)

Huomenna sitten on vika tentti! Hassua miten tää aika menee.. Enpä tosin kauheesti oo siihen lukenu, mutta ei jotenki nappaa kun on jo tarpeeks pisteitä. Jos menee läpi nii menee, jos ei nii ei. Elämä on. Ja sen jälkeen oli Anjan kanssa puhetta että tehtäis jotain. Ihana vapaus nyt kun pystyy pyöräilemään taas! Ciaran fiksas jarrutki kuntoon (muun se oli saanu fiksattua jo sillon illallisen alkamista odotellessa) eilen, ja leivoin kaurakeksejä kiitokseks :) Ihanaa kun on miehiä jotka osaa korjaa pyöriä! Siihen tuli paikalla joku toinenki tyttö sieltä Ciaranin yliopistolta ja se pumppas ohimennen senki renkaat täyteen :D

Harmittaa vaan että kohta Félicien, João ja Anja lähtee kaikki pois :( Félicien lähtee jo 25 päivä.. Täällä on juhannuksena ilmeisesti kans jotku isot pileet ku on Firenzen suojelupyhimyksen San Giovannin juhlapäivä. Ilotulituksia ja kaikkee. Ehkä pidetään läksärit sillon.. Pitää kans koordinoituu Sallan kanssa mitä tehdään kun se tulee tänne 23. päivä, ja pitää käydä Cinqueterressä ja hengailla Firenzessä, ja alunperin oli puhetta että käytäs ensin siellä Cinqueterressä, mutta tää nyt näyttäs vähän siltä että jos tahon läksäröidä Félicieniä nii pitää mennä sen jälkeen..

Ja nyt in bocca al lupo huomista tenttiä varten! Ja crepi il lupo!

(italiaks sanotaan "suden suuhun" kun joku on menossa tenttiin, johon vastataan että "kuolkoon susi!". varmaan siks pääsin noita tenttejä niin kivasti läpi kun pystyin hakkaamaan sen suden mun kipsikädellä.. mitenköhän huomenna sit käy ilman.. :D )

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

halpa pyörä hyvä pyörä juu!

Pikainen päivitys tähän väliin kun käytössä on nyt vaan 5-sormijärjestelmä 10 sijaan..

Tänään siis palaillessa kirjastosta, jossa olin ollut Anjan kanssa kahvilla, pyöräilin kaikessa rauhassa keskustan mukulakivikatua, kun yhtäkkiä pyörän eturengas teki stopin, ja lensin näpsäkästi ohjaustangon yli kaaressa.. kuten aina, olo oli kun hidastetussa filmissä, vaikken kunnolla oikeen tajunnu mitä tapahtu. Onnistuin laskeutumaan tosi pehmeesti, tehden ehkä näpsäkästi kuperkeikankin :D Onneks on näitä pehmusteita omasta takaa, ja tullu täällä vielä hankittua lisää ;) No, pari tätiä ryntäs heti kyselemään että onko kaikki ok! Ja yllättäen en tosiaan löytäny itstäni naarmun naarmua, vasen ranne/ kädensyrjä vaan tuntu ottaneen vähän osumaa laskeutumisesta.. Kun sitten lähdettiin tarkastelemaan pyörän tilannetta, niin selvis että joku kriitinen ruuvi oli päättäny sitten irrota, minkä seuraksena pyörän kori, etulokasuoja ja etujarrut oli päässy luiskahtamaan pyörän eteen pysäyttäen tehokkaasti etupyörän. Että se siitä italialaisesta laadusta sitten jos joku siihen jossain vaihessa oli uskonu. Oltiinki aina arvuuteltu millon meiän romupyörät hajoo alta Firenzen hullujen mukulakiveyksien tärinässä :D No, onneks ei olu kova vauhti eikä autojakaan ollu näköpiirissä!

Siitä sitten taluttelin pyörän kotiin, ja aattelin kysellä kämppiksiltä minne kannattaa rannetta mennä näyttämään. Ei se murtuneelta tuntunu, mut ei voi koskaan tietää! Varsinki ku se tuli kipeemmäks kotia lähestyttäessä eikä enää liikkunu niin hyvin ympäri eikä kestäny kuormaa..
Mutta harmillisesti ketään ei ollu kotona! :( Otin siis puhelimen kauniiseen käteen ja soitin empimättä meidän kodin "äidille" eli Anna Lisalle. Se tietää aina mitä tehdä. Ja ties nytkin neuvoa mut oikeeseen ensiapuun, ja lupas tulla vielä hengaileen sinne mun kanssa kuhan töistä ehtii <3 ah, se aina ajattelee vaan muita eikä itteensä <3
No, ensiavussa vierähti sitten tunti jos toinenkin. Loppujen lopuksi niitten kuvattua mun ranteen totesivat että ihan hyvältä ja ehjältä näyttää, mutta varmaan venähtänyt, niin laittoivat siihen puolittaisen kipsin, jota pitää pitää viikko että ranne saa levätä. Että se siitä merenrannalle menemisestä lauantaina kämppisten kanssa! Vähän oli kans suunnitteilla reissaamista johonkin muuhun kaupunkiin bulgarialaisen Ivan ja ehkä Félicienin ja joidenki muidenki kanssa tänä viikonloppuna.. saa nähä mitä siitä tulee..

Mutta ainakin pitää nyt käydä kahessa tentissä kipsi kädessä :D Säälipisteet here I come! :D

maanantai 13. kesäkuuta 2011

il tempo vola

Noniin, taas yli viikko vierähtäny siitä kun viimeks kirjotin. Inco meni jo nukkumaan, mutta kuulemma sitä ei haittaa jos vielä kirjotan. Ihana huonetoveri!


Eli siis. Tärkein asia mikä tässä välissä ehkä tapahtui oli ensimmäinen tentti. Se oli kamalaa.inhoan suullisia tenttejä! Olin lukenu hyvin, tai niin hyvin kun osasin (miten hissaa es kuuluu lukee?!) mut henkilöt ja paikat ja päivämäärät vaan ei ihan tuntunu järjestyvän ja pysyvän päässä.. Ja kun menin tenttiin, niin ensin siellä venattiin. Netissä oli lukenu ysiltä, mutta joltain kuulin että seinällä jossain lukikin että tentti alkaa kympiltä. No, sitten kun proffa viimein tuli, niin mulle selvis että mun nimi ei es ollu listassa, jossa oli järjestys siitä että kuka tenttii ja millon. Ts, nimet järkässä, ei tietty mitään aikaa. Paitsi et kenen tentti on ennen lounastaukoo ja kenen ei. No, menin sitte hengaan oven taakse, ja kun joku tenttijä tuli sieltä ulos menin selittämään et täs on nyt joku sekaannus. Onneks proffa on tosi ihana ja oli vaan että joo joo tuu tässä seuraavaks näitten amerikkalaisten vaihtareiden jälkeen! No, siinä sitte oottelin jenkkien kanssa oven ulkopuolella ja kuuntelin ku jokanen niistä sai täydet pisteet. Ja ne oli ne jenkit joita Aman kanssa oltiin luennolla dissattu kun ne vaan höpötteli.. No, mun jännitys tietty kasvo ja kasvo.. Vaikka kun juttelin niitten kanssa ja kuuntelin mimmonen tentti oli ollu nii ei se kauheen pahalta vaikuttanu. Mutta tiesin että jäätysin ku joudun sinne. Kuin myös kävi. Yritä siinä sitte vastata johonki kysymyksiin ku aivot ei toimi. Ei mun aivot ikinä toimi jos joku päin naamaa jotain kysyy, tarviin sen tyhjän paperin johon alkaa kirjottaa ja sit sitä tietoo alkaa pikkuhiljaa tihkua mun aivoista. No, huolimatta siitä että hädin tuskin sain mitään soperrettua, niin anto se proffa mulle silti 28/30 pistettä. Että semmosta. Kaipa erasmussäälipisteitä. Ja pyysin sen nimmarin mun tenttikirjaan :D Kun se oli niin ihana, ja se sen kirjottama tenttikirjaki oli ollu tosi kiva lukee, ihan ku historiallinen romaani, olin välillä ihan koukussa :D
No, kotiin ku pääsin ja stressi laukes niin ensin itkin sen pihalle ja sit söin vielä suklaata päälle :D

Félicienilläki oli ollu tentti torstaina, nii oltiin sit jo puhuttu että tehdään jotain. Kämppikset ties että Piazza Santa Maria Novellalla oli konsertti viikonlopun äänestyksiä promoomaan. Tavattiin sitten ne siellä illalla italiankurssin jälkeen, juotiin "vaan vähän skumppaa" ja päädyttiin mm. leikkimään ninjasotaa ilmapalloilla :D Kun Joãokin vihdoin tuli paikalle, ja ranskalainen Marie, jolla oli myös ollu tentti, sama tentti Félicienin kanssa. Mutta mun varvassandaalit, jotka uskollisesti oli palvelleet lukiosta asti, jollon olin ne kympillä cittarista ostanu päätti vihdoin sanoa sopimuksensa irti :( Hengasin sitte ilman kenkiä lopun iltaa ja pyöräilin myös kotiin paljain varpain :D

Seuraavana päivänä eli perjantaina oli sitten vihdoin June Ball! Iso EUIn iltajuhla, jonne olin ostanu hienon mekonki :) (Mirva myös tuli kylään suomesta kun sen kaverit meni naimisiin Firenzessä!) Pukeuduttiin sitte yhessä hienosti ja lainasin Danielan kaulakoruu ja käsilaukkuu ja João ja Félicien tuli syömään (ei voi uskoo miten hyvää ruokaa Daniela teki: spagettia oliiviöljyn kanssa jossa oli paistettu paria valkosipulin kynttä, ripaus chiliä ja pikkutomaatteja. yksinkertasta mutta nerokkaan hyvää!). Kämppikset lähti paikalle bussilla ja me pyöräiltiin.. oli jännä kokemus pyöräillä mekossa jossa ei voi ihan kunnolla hengittää :D Vähän oli myös hiki kun päästiin paikalle, mutta ei se mitään! Hyvät oli bileet, ruokaakin vielä lisää, ei ois tarvinnu kotona syödäkään, hienosti pukeutuneita ihmisiä, kiva tunnelma, hieno ympäristö, kiva Ciaranin bändi ja tanssia, ja tietty ilmasta skumppaa, viiniä ja kaljaa :) Hengailtiin aika lailla omassa porukassa, yritin jossain vaiheessa tutustuttaa kämppiksille irkkuja ja muita tuttuja, mutta ne on välillä vähän vaikeita.. ja sitten valittaa että kukaan ei juttele niille. No ei kai kun ne ei es yritä jutella kellekään! Mutta on ne silti ihania <3 Ja tietty kun Félicien oli paikalla pelattiin juomapeliä ja Incon maailma alko pyöriä ettei se ihan ollu messissä tanssimassa Ciaranin bändiä meidän muiden kanssa.. Félicien jopa pyöritti mua vähän rock n' rollin tahtiin :)

Ja kun bileet alko ylhäällä loppua, kuultiin että alakerrassa jossain punasessa huoneessa jatkuu.. Siellä tosiaan oli järkätty myös kaljahanat, jumputidiskomusiikkia ja terde. Ei huono :) Paitsi kun Vuokko yrittää mennä juttelemaan pojalle johon vähän on ihastunut EUIsta (suomalainen, just) ja silläkin on tyttökaveri, niinkun tietty kaikilla :( ja tulee paha mieli. Mutta koska João ja Félicien on niin ihania, niin ne sit keksii leikkiä olevansa molemmat mun poikakavereita tehdäkseen kaikki muut mustasukkaseks, ottaa mua käsipuolista ja kulkee ympäriinsä huudellen kaikille et oon niiden :D Hieman liioteltua ehkä, mutta toimii mielenparannukseen :D

Punasesta salista mentiin sitten vielä Fiascoon jatkoille, jotka kesti myöhään. Ja seuraavana päivänä vähän heikko happi. Illan läksy: älä juo ainakaan pahaan mieleesi. Opittu yhtä monta kertaa kuin unohdettu.

Seuraavan päivän kämppisten järkkäämässä pitsailtamassa jonne ne oli kutsunu omia kavereitaan mutta myös Joãon ja Félicienin ja ois kutsunu Anjanki ellei sillä edelleen ois ollu vanhempiaan kylässä, pysyttiin jokseenkin kokis- ja vesilinjalla Joãon kanssa jostain kumman syystä. Ja vähän väsytti. Félicien oli jääny kotiin kuulemma opiskelemaan. Epäiltiin et se oli nukahtanu.

Ai ja suomalainen Ama käski mun leikkaa otsiksen ja sano et se sopis mulle! Tein sitten kuten käsketty, koska tykkään seurata käskyjä, ja oon tyytyväinen tulokseen :) Jes.

Mirvan kanssa sitten eilen (sen selvittyä kaverinsa häistä ja jatkoista) oltiin Kitschissä aperitivolla ja vedettiin ruokaöverit. Tietty. Ja istuttiin sitten iltaa sen kavereiden kanssa ja tajusin eron suomalaisten ja italialaisten illanviettojen välillä. Suomalaiset päätyy melankoliaan, italialaiset ei. Tykkään enemmän ei-melankolisista.

Ja tänään en sitten myöskään opiskellu, vaan Mirvan kanssa käytiin vielä kaupungilla jätskillä ja hengaamassa ja pitsalla (ruokaöverit, tietty) ennen ku sen lento lähti takas suomeen :) Ja ostin vihdoin kengät taas itelleni. Täällä oon tuhonnu jo parit, niin tuntuu et täytyy koko ajan olla ostamassa uusia. Kai se on ku jalat hikoilee ihan tehokkaasti nii kengät ei kestä :D

Incon kanssa myös yks päivä tossa puhuttiin politiikasta ja uskonnosta. Inco on eka italialainen jonka oon kuullu myöntävän syyn politiikan huonoon jamaan olevan myös itsessään. Muut (mukaan lukien Daniela ja Anna) vaan puhuu miten huonosti asiat on ja että nuoret nukkuu eikä tee mitään, johon Inco huomautti että ei, Daniela, ME nuoret nukutaan, ME ei tehdä mitään. Incossa ois ainesta politiikkaan, ja se iteki myös olevansa kiinnostunu :) Ehkä tää maa vielä joskus pääsee jonneki eteenpäin :) Taas huomas kyllä Berlusconin vaikutuksen. Äänestys veden yksityistämisestä ja ydinvoimasta, joista Berlusconi ei halua että kansa äänestää ei. Niinpä telkkarissa ja radiossa ja missään ei edes kerrota koko äänestyksestä. Ainut oikea infokanava on netti, jota vanhukset ei tietenkään käytä. Niinpä esim Inco soittelee äidilleen, isälleen, tädeilleen, ja kelle kaikille sukulaisilleen käskien ne uurnille ja kertoen mitä pitää äänestää :D Käy se kai niinkin!

Huomenna luen farmacologiaa. Anjan kanssa lounastreffit ja kirjastoon. Vaikka tuntuu vähän turhalta nyt lukee kun tuntuu ettei siitä tentissä oo mitään apua kuitenkaan kun aivot menee lukkoon enkä mitään osaa sanoa. Mut aina voi yrittää :)

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Rep futuristico

Fabri Fibra <3

Oon löytäny italialaisen rap-skenen, kiitos kämppisten <3 Tää aamu meni kuunnellen Fabri Fibraa pitkähköllä aamupalalla keittiössä niiden kanssa. Eikä saa unohtaa myös videoiden katsomista. Danielan miesmakuun ei kuulemma toimi, meille muille kyllä ;)

Cazzo, ma trovati un lavoro! Cazzo, trovati una ragazza, cazzo! Fabri Fibra - Vip in trip
(löydä itelles työ, cazzo! löydä itelles tyttö, cazzo!)


Tutti ballano tranne te! Se tu sei fidanzata grida oo oo, oo oo! Se non sei fidanzata grida oo oo, oo oo!  Fabri Fibra - Tranne te
(Kaikki tanssivat paitsi sinä! Jos olet varattu, huuda oo oo oo oo! Jos et ole varattu, huuda oo oo, oo oo!)

Nerokasta. Tää päivä soikin sitten päässä italialainen rap. "Enemmän haluat vähemmän saat, enemmän annat vähemmän otat. Ensin sen oppii, sitten pa pa para para pa pa para! Enemmän unelmoit vähemmän teet, enemmän teet vähemmän unelmoit."

Cazzo on sitäpaitsi nerokas kirosana.

Joo, ehkä tarpeeks Fabri Fibran hehkuttamista. Eilen pelasin taas fudista irkkujen kanssa, ja meiän peli oli tällä kertaa hyvin hallussa (kun oli ulkoistettu vaihdoista vastaaminen raskaana olevalle naiselle, joka ei hermostunu niinku Chris :D ) JA VOITETTIIN! Meinas käydä suomiruotsalaisesti ku johdettiin 3-0 ja tekivät yhtäkkiä lopussa 2 maalia, mut ei sentään. Pelattiin Alannan joukkuetta vastaan. Inhoon sen pitkiä jalkoja. Yritä siinä sitten pitää tyttö kun sen yks askel vastaa sun kahta. Karkas kerran pahasti mutta onneks ei tehny maalia.

Fudiksen jälkeen kotiin suihkuun ja syömään loppu kalakeitto, ja sitten Joãon ja Sammyn ja Sammyn kaverin (joka oli ihan liian jenkki mun makuun..) kanssa tavattiin Piazza Curella. Ciaran oli sanonu et niille saa tulla. Harmi vaan että se ei ihan vielä ollu sielä ite :D No, kyl se parissa minuutissa tuli :) Ja myöhemmin tuli muitaki sen kavereita (ehkä jo munki kavereita, pelattiin kuitenki samassa joukkueessa). Jasper muistuttaa hämmentävästi Kaius-serkkua, sairaan pitkä! :D Ciaranin luota mentiin sitten bileisiin, jotka oli isot! Ja lastenkylpyammeellinen sangriaa :D Loppuvaiheessa tuli poliisitkin ilmeisesti melun takia, ja häippästiin Joãon, Sammyn ja sen kaverin kanssa :)

Tänään siis mukavaa jumitusta tässä aamulla. Ehkä opiskelen pranzon jälkeen. Pitää käydä kaupassaki ostamassa viiniä iltaa varten, kun on pizzaa ja João, Félicien, Anja ja Sammy tulee :) Ohhoh, ja kohta taitaakin olla pranzon aika!

"Mi piaccono le donne.. le more, le bionde, le grasse, le tonde.."

torstai 2. kesäkuuta 2011

kuoriutuva kokki ja jalkapalloilija..

Haha, kylläpä nyt oon innostunu taas kirjotteleen :D Ehkä siks että oon hengannu taas aika pitkälti päivän kotona/puistossa lueskellen ja kämppisten kanssa. Viihdyn jo tosi hyvin niitten kanssa, tulee ikävä sit ku joudun lähteen suomeen :/ Ja must on selkeesti kuoriutumassa osittain italialainen. Tää rytmi muistuttaa mukavasti kesälomia mökillä: aamupäivä lueskellen jossain ulkosalla, lounas iltapäiväsellä, sitten vähän lisää lueskelua puun varjossa/nokoset, kahvia, illalla sitten syödään taas mukavasti yhdessä..

Eilen oli varsinki tosi suomikesänen olo. Olin luvannu tehä vihdoin suomalaisen illallisen, ja olin kutsunu Félicienin, Joãon ja Anjan, kuten aina :) Cornelian myös, mut sillä oli jotain muuta elämää, kuten aina :) Päätin tehä lohikeittoo, kun se ja makaronilaatikko oli ainoot mitä tuli mieleen mitä järkevästi vois tehä, ja makaronilaatikko on vähän ankeeta. Plus, kaasu-uunin kaa en enää mielelläni leiki, ja sähköuuni on liian pieni jos tahtoo 8 henkilölle kokata.. Uunilohi ja perunamuusikin on vähän hasardia. Kokkailin sitten keittiössä kuunnellen suomimusiikkia läppäriltä, ja päätin ohimennen tehä mummun kuivakakunki, kun ei ollu mitään jälkkäriä suunniteltuna kun Anna-Lisa oli alunperin puhunu tekevänsä jotain muttei sitten tehnykään. Sitten siinä kivasti alkoi tuoksua kaardemummalle kun kakku paistu ja kalakeitolle kun keitto kypsy, ja oli kuuma, ja tuli ihan suomikesä mieleen <3 En tajunnukaan miten paljon olin kaivannu jotain suomalaista ruokaa! Kun tää ruoka on tietty täällä hyvää, mut kalakeitto on hyvää ja kotosaa :)


Lohikeittoa, ruisleipää ja valkkaria (kylässä myös yks Incon kaveri)
Salmaria! Félicien kärsii, muut tykkää ;)


Oli kiva ilta, kaikki viihty ja kehu mun keittoo :) Ja kakkuu, joskin se ei kohonnu ihan niinku ois pitäny, liekö sit kaasu-uunin syytä vai kohotus-aineen joka vaikutti leivinjauheelta, mutta josta ei kyllä voinu varmasti sanoo mitä se on.. Enkä löytäny tilliä keittoon, mutta hyvää oli silti ja maistu oikeelle! Jes oon kingi.
Ja istuttiin sit siinä pöydän ääressä yhteen asti pelaillen lopuks taas vaihteeks vähän Félicienin korttijuomapeliä, jossa sai joko juoda tai vastata kysymykseen :) Kämppikset tykkää mun kavereista, ja kutsu ne lauantainaki tänne syömään pitsaa ja pelaan pictionarya :) Ai, ja kämppikset tykkää myös salmarista ja sano et seuraavan kaverin täytyy tuua sitä lisää suomesta :D

tunnelmaa ennen meiän peliä. vieressä näkyvät keltaset meiän joukkuelaisia. oikeen hienot keltaset paidat, mä oon nro 13 :D

kivat näköalat ja silleen


Tiistaina olin sitte irkkujen kanssa pelaamassa fudista! Niillä on joku Coppa Pavone, jossa pelaa kaikki niitten yliopiston tyypit, ja Ciaran oli rekrynny mut sen joukkueeseen. Yllätin itteni pelaamalla jopa ihan pätevästi! Tai jos nyt en aina ihan osannu sitä palloa potkia, niin ainakin osasin ryhmittyä järkevästi ja häiriköidä tai olla muuten niin pätevä että mua pelattiin enemmän kun yhtä toista tyttöä :) Jes! Säännöt ei siis ihan ammattifudista ollu vaan vaihtoja sai tehdä mielin määrin onneks. Pojat tosin hieman kiihty kun toinen joukkue kuulemma pelas rumaa peliä ja niitten pelin purkamisesta ei meinannu tulla loppua koko iltana.. Huh. Eikä es hävitty, 3-3 on ihan hyvä tulos. Kiva tunnelma oli, ilta siellä EUI-kukkulalla kun aurinko pikkuhiljaa alkaa laskea ja lipitellään olutta siinä matsin jälkeen (kunhan pysytteli tyttöseurassa eikä eksyny lähelle poikien matsin purkukeskusteluja).. Ja perjantaina ois seuraava peli! (tai ois ollu eilen mut siihen en päässy) Ja perjantaina on myös jotku EUI-tyyppien megakotibileet, ja irkut ei erikoisemmin välitä niistä tyypeistä, ja sano että ei siis haittaa jos esim kutsun kaikki kaverini :D Tapahtumakutsuki oli facebookissa avoin, nii miks siis ei ;) Joten kutsuin siis suomalaisen Aman, kaikkia Félicieniä, Joãoa, Anjaa, Corneliaa, Sammyä.. ja myös kämppikset ilmas jonkin verran mielenkiintoa bileitä kohtaan eilen :D Sekä italialainen Bred kun oltiin niitten vaatekauppabileissä viime viikonloppuna :) Ama ilmas myös mielenkiintonsa irkkujen June Ball -juttuun, kun se tuntee sieltä EUI:sta yhden suomalaisen Millanki. Myös Anja oli kiinnostunu muttei tienny pääseekö kun sen vanhemmat on kylässä. Lähetin viestiä irkuille ja kysyin kuinka monta ois mahollista sinne kutsuu, jos saisin viel Joãon ja Félicieninki mukaan..

Elämä siis hymyilee tällä hetkellä, vaikka historian tentti lähestyyki hyvää vauhtia.. ens viikon torstai, huh! Mut luin tänään wikipediasta selkeekielisemmin pääjuttuja risorgimenton tapahtumista nii en oo enää niin pihalla :) Ja ostin meiän proffan kirjanki ku en jaksanu oottaa josko sen sais kirjastosta ajoissa.

Mut alkaa nyt tuntua, kun taas viihdyn täällä, että kun tuun suomeen niin kaikki suomalaiset on vaan niin.. suomalaisia. On ihan mukavaa että voi ite olla hiljasemmasta päästä ja yleensä eniten pihalla :) Ja kirjastossa jopa tajusin että italialaisetkaan ei näytä enää niin ärsyttävän italialaisilta! Siellä oli jotain pohjoismaisen/saksalaisen näköstä porukkaa ja kattelin vaan että onpas vaaleita. Ts italialaismiehet näytti sillä hetkellä paremmilta ku ne vaaleet :D järkytyin vähäsen.

Tänään mennään ehkä illalla Piazza Dalmatialle, kun siellä on jotain häppeninkiä. Ja siis kun tänään oli kämppiksilläki lomaa kun on Repubblican päivä :)

maanantai 30. toukokuuta 2011

italiassa opittua

Kylläpäs nyt kirjotan tiheään.. ehkä siks että vietän nyt koti-iltaa :) Alan jo tottua tähän elämään kai niin ettei oo niin paljon tarvetta tehä jotain joka ilta. Ensin oli jotenkin stressaavaa vaan olla kotona, mutta nyt tää on jo rennompaa ja nautin pelkästä kotona olemisestakin :) Ehkä kun ollaan jokseenkin kaikkien kämppisten kanssa bondailtu joku kerta ja juteltu tyttöjen juttuja. Kun kolmistaan niitten kanssa on vaikee päästä lähelle, kun ne puhuu kuitenkin nopeemmin keskenään niin en pysy kaikessa ihan mukana. Mutta kahden kesken on aina helpompaa ja pääsee lähemmäs toisen oikeeta persoonaa. Kaikissa on jotain mistä tykkään, mikä sinänsä on mukavaa. Anna on jotenkin helpompi välillä sikäli, ettei se oo niin leimahteleva kun toiset, ts se on rauhallisempi puheessaan. Ja se on tosiaan pomo täällä, ja myös rauhanpitäjä sillon jos on jotain soviteltavaa joidenki kesken. Kun Anna on poissa niin kämppä menee enemmän rappiolle ja keittiön pöytä on täynnä tupakan murusia :D Toisaalta Anna on välillä liian järkevä ja hillitty. Daniela taas leimahtelee mukavasti ja on rehellisesti oma ittensä. Sanoo mitä ajattelee. Mikä tosin joskus on hieman jännittävää/yllättävää. Inco taas on vähän tietyllä tavalla suljetumpi, mutta aina pirtsakka (ts ei aina, mutta perusluonteeltaan), eikä aina ymmärrä jos mä oon onnellinen mutta rauhallisella tavalla. Sunnuntainakin kysy onko jokin viella kun olin vaan rauhassa kun aivot ei ihan toiminu edellisen päivän bileiden jäljiltä enkä jaksanu olla kauheen pirtee.. Mut toisaalta Inco on meneväisin noista, ja vähemmän hillitty, ja ymmärtää parhaiten ehkä mun menevää puolta. Sekä myös meillä on pohjimmiltaan aika samanlainen maku sikäli että sekin tykkää värikkäistä ja kivoista asioista, ollakkin että pukeutuu usein mustaan. Mutta nyt kesällä silläkin on usein esim pinkkiä tms. Ja sopivan hipahtavia tavaroita :)

Mutta siis, mitä oon italiassa oppinu jos jotain, on rentoutumaan. Aina ei tarvi olla tehokas ja hyödyllinen, vaan päikkärit ja sunnuntait jumittaen kotona on ihan ok. Jos puistoon vähän pääsee niin hyvä. Ihana kun täällä on niin kuuma että täytyy vaan lähinnä keskittyy vältteleen aurinkoo ja yrittään päästä vilposimpaan paikkaan viettään aikaa, eli yleensä puistoon puun varjoon. Suomessa kun kaikki aika pitäs hyödyntää mahdollisimman tarkkaan ja liikkua ja syödä terveellisesti ja mitä vielä. Täällä saan syödä mitä tahdon, eikä nää italialaisetkaan urheile, niin munkaan ei täydy :) Maassa maan tavalla ja silleen. Saan rauhassa olla laiska ja lueskella kirjaa puun varjossa (ollakin et se on yleensä tenttikirja, ts D'Annunzio). Ja vetää jätskiä lukutauolla :P Enkä es tunne KAUHEESTI lihoneeni.. ok, tietty vähän ja lihakset on hävinny, mutta jotenkin täällä oon tyytyväisempi itteeni kun suomessa, mikä on mukavaa :) Tosin tänään kun olin vähän shoppailemassa niin tuntu kyllä vähän nää ylimääräset kilot.. Kävin kirjastossa ettimässä kirjaa ja opiskelemassa ja kun se H&M oli siinä ihan vieressä niin vähän vilasin ;) Kun totesin tarttevani lisää toppeja, t-paidat on ihan liian kuumia, niitä ei voi käyttää es illalla, kun yleensä lähtee liikkeelle sillon kun on vielä liian kuuma. Vasta ihan yöllä tulee vähän vilposempi. Mutta siis joka tapauksessa ostin sitten topin, sortsit ja mekon :) Hups. Mutta täytyyhän sitä ostaa sillon kun on fiilis, kun liian harvoin on! Vielä vois kengätki löytää uudet ku kaikki balleriinat rupee hajoileen..

Mutta siis mukavaa nyt on :) Oltiin tänäänki Cornelian kaa iltapäivällä puistossa "lukemassa" :) Ja sit kämppisten kaa iltapalaa ja nyt vois viel vähän lukee D'Annunzioo tai jotain. Elämä soljuu nyt oikein mukavasti! (saa nähä miten se soljuu viikon päästä ku on eka tentti.. ;P )

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Lazing on a sunday afternoon..

Nyt on koettu ainakin todelliset underground-bileet täällä :D Kirjaimellisesti maan alla, vaatekaupan kellarissa..

Oltiin eilen irkkujen kanssa ulkona, kun Sälli oli käymässä moikkaamassa isäänsä (aka Ciaranin väikkäriohjaajaa). Oli ensin jotain jalkapallofinaalii telkkarissa, niin näpsäkästi oltiin syömässä paikassa missä pojat sai senki katottua :) Ja sitten kun pohdiskeltiin siitä mihin mennään, niin huomautin että italialainen Bred pitää kavereineen bileet jonkun sen kaverin vanhempien (?) omistamassa vaatekaupassa.. Mikä kuulosti aika jännältä konseptilta :) Mentiin sitten sinne.. En ollu muistaa missä kyseinen kauppa oli, mutta sattumalta nähtiin tuttu kaupan edustalla. Olin aatellu että kyllähän ne bileet löytää, mut kauppa olikin ihan pimeenä, ja kun mentiin sisään, niin piti mennä portaita alas kellariin, jossa oli pystyssä kunnon bileet discovaloja ja musiikkia myöten :D Ja näpsäkästi toinen Bredin kaveri omistaa pienen kiskan vaatekaupan vieressä, mistä sai täydentää juomavarastoja :) Oli hieman jännät bileet..

Oli eilen muutenki hyvä päivä. Päätin vihdoin ryhdistäytyä ja tehä vuorostani pranzoa kämppiksille. Selailin siis uutta keittokirjaani ja päädyin oliivi, capris, ja vihannespastaan kun nää on vähän juustorajoittuneita niin rajotti vähän reseptin valintaa.. Mutta hyvää tuli ja kämppikset tykkäs :) Täällä oon vähän jo alkanu nyt tottuu tähän näitten tapaan syyä aina pastaa päivällä, ja sit illalla ennemmin jotain ns. secondia. Mikä tarkottaa jotain proteiinipitosempaa, kuten esim lihaa, munakasta tms. Hämmenyin ku huomasin sen, koska aikasemmin olin sitä mieltä et nimenomaan pastaa tekee mieli illalla. Ehkä se on tää ku on syöny kämppisten kaa sitä pastaa päivällä nii siihen on tottunu. Itsehän en siis lihaa illalla syö kuitenkaan, mut yks päivä tein esim munakkaan..

Ja on kyllä jännä miten täällä hukkuu korviksia. Oon todennu et selkeesti ulkomailla olossa on joku korviksia hukkaava komponentti. Ikinä en suomessa niitä hukkaa, mut Annen kanssa Nykissäki reissatessa hukkasin yhen, ja tääl oon hukannu/rikkonu jo ehkä kolme.. Ensimmäiset meni rikki ku olin joskus irkkujen kaa ulkona ja tanssittiin ja se tippu ja tallasin sen päälle :( Sääli, sillä täält on tosi vaikee löytää kivoja puisia hippikoruja. Yhet korvikset sitte hukkasin kaulakorun kera Agrarian bileissä, ja nyt perjantaina hukkasin taas yhen kivan kun se tippu mun korvasta enkä löytäny sitä maasta :( Seki oli puinen, ja siis vaikee löytää täältä. Äh. Corneliaki harmitteli ku kerroin sille eilen minkä hukkasin kun seki sano et ne oli sen mielesti niin kivat.

Oltiin siis Cornelian kaa puistossa "opiskelemassa" eilen. Tai mä menin aikasemmin, ja kun Cornelia ehti sinne, olin jo ihan kyllästyny opiskelemaan ja vaan juoruiltiin, kun sillä kesti niin ikuisuus päästä sinne :D Se mun lähipuisto on kyl ihana. Tuli vähän suomi mieleen ku ei ollu eilen niin kuuma ja hengailin semmosessa vähän kurittomassa heinikossa ja siinä oli lampi vieressä ja puut humis <3 Kun siellä ihan puiston perällä on aika rauhallista ja jopa aika paljon puita!

Ja perjantaina oltiin illalla kämppisten ja niiden kavereiden kaa pitsalla ja tänään mennään Danielan ja Incon kaa teatteriin :) Hankalaa palloilla näitten kaikkien eri ihmisten välillä, kun nyt kun oli vkl jo ohjelmoitu täyteen, niin João oli kovasti lähetelly viestiä facebookissa että tehtäis jotain :/ Harmitti sanoo ettei käy kun yleensä se oon ain minä joka yrittää rekrytä porukkaa tekeen jotain, niin kerranki ku joku muu rekryilee nii sit jouduin sanoon ei :( yhyy. Mut Félicienin kaa puhuttiin että maanantaina tehään jotain kun se palaa vierailemasta tyttökaverinsa luona Valenciassa, jossa se on vaihdossa. Ja keskiviikkona aion pitää suomalaisen illallisen ja tehä ehkä makaronilaatikkoa jos en muuta jaksa :D Ja kutsuu Joãon, Félicienin, Anjan, Cornelian ja sit kämppikset kaikki yhessä :)

Huomenna mennään sitten Alannan kanssa shoppailemaan. Kun irkut kutsu mut johonki "Juna Balliin" joka on niitten yliopiston joku lukukauden päätösjuhla. Ja siel pitäs olla joku vähä nätimpi mekko. Niin rekrysin sitte eilen Alannan shoppaan kanssani ku yksin oon niin avuton :) Ja ajattelin että siitä saan näpsäkästi mekon kans Martan ja Laurin häihin! Kaks kärpästä yhellä iskulla! :)

Ja tiistaina on niillä irkuilla joku jalkapallo-kisajuttu, ja puoliks lupasin Ciaranille pelaa sen joukkueessa. Hankalaa yrittää pallotella näitä erasmuksia ja irkkuja, kun tiistaina olis kans taas aperitivo, enkä ollu viime viikollakaan.. :/ Jotenki kun en haluu hengaa vähemmän näitten vaihtareidenkaa kaa, mut haluun hengaa kans irkkujen kaa, ja niiden kaa hengaamisesta poikii aina lisää niiden tapahtumia joihin huomaan yhtäkkiä lupautuneeni.. Ei oo helppoo ei. Ku pitää pysyy kontakteissa irkkuihin et on ihmisiä ku kaikki vaihtarit alkaa lähtee.. Celine lähti jo la-aamuna :( enkä päässy sen läksiäisiinkää ku olin jo luvannu kämppiksille ja en halunnu niitäkää taas pettää. Hassua kun ihmiset lähtee. Ei sitä tajuu. Saa nähä mitä tulee kesästä.

Ja tää on jännää mitä tää ilmasto saa aikaan. Täällä ei puhettakaan että jaksaisin hengaa auringossa. Jos on +30 astetta, niin todellakin mieluummin hengaan varjossa. Kuka hullu ny sinne aurinkoon haluis? Yritän vaa etsiytyä johonki puistoon jossa vois istuu puun varjossa ja ehkä jopa tuulis vähä.. Ja hyvä ilma on sillon ku on vähä viileempää ja pilvistä :D Hassua miten preferenssit muuttuu ;)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

katso merta

Noniin. Yleisön pyynnöstä ja laiskuudesta lähteä mihinkään ennen lounasta seuraa nyt taas blogin päivitys.

Tiia ja Riikka on nyt täällä kylässä ja leikin ihan mielelläni niitten kanssa turisteilua vaihteeks. Vähän tuli meinaa jo kaipuuki taas kavereihin kylään kun ei vähään aikaan ollu. Ostettiin eilen koko Cascinesin tori tyhjäks, ja tänään ne meni Sienaan. Maanantai-iltana oltiin Kitschissä taas pitkästä aikaa aperitivolla, ah :P yhessä vaiheessa olin jo kyllästyny Kitschiin, mutta kyllä nyt taas maistu! Ja Corneliakin oli mukana, sen eka kerta Kitschissä!

Viime sunnuntaina lähettiin extempore meren rannalle Cornelian kanssa. Hengasin vielä sängyssä kun se viesteili mulle että mitä kuuluu, huvittasko merenranta? Ja sitten lähtettiin! Harmi vaan että oli jonkin näkönen lakko, niin nopeimmat junat, esim se mihin oltiin tähdätty, ei kulkenu, ja päästiin perille vähän myöhemmin. Mut ihana lomafiilis! Ihana päästä uimaan pitkästä aikaa! Mentiin Viareggioon, joka ei ilmeisesti oo mikään maailman hurmaavin ranta, mut meri ku meri, mulle kelpas. Italialaiset vaan harrastaa maksullisia rantoja aika paljon, mutta löydettiin onneks tilaa ilmaiselta kaistaleelta :) Ja törmättiin suomalaiseen Amaan ja sen pariin kaveriin junassa ja hengailtiin niiden kanssa :) Kätevästi enemmän porukkaa vahtimaan kamoja ja sabotoimaan opiskeluintoa ;)

Illaks olin sitte sopinu että nään Ciarania pitkästä aikaa, kun en sitäkää oo ehtiny näkeen kun oon vaan hengaillu erasmusporukoissa niin paljon. Hieman vaan paluumatka taas viivästy lakon takia, ja ei ehitty syömään sen ja Alannan kanssa jonneki mitä ne oli aatellu, ja syötiin ehkä maailman kämäsimmässä kiinalaisessa :D Mutta halpaa se oli, litra viiniä makso 4e. Halpuuden takia ne siellä kuulemma välillä käyki syömässä. Ja pelattiin sen jälkeen 3 ihmisen shakkia! Oli hyvin hämmentävää, Ciaran oli ostanu sen jostain ulkomailta ja halus kokeilla sitä. Onneks joku Alannan kaveri oli kans tullu siinä vaiheessa messiin ja me oltiin "joukkue" tms se pelas ja mä katselin ;)
Täytyy nyt taas yrittää hengailla vähän enemmän noitten irkkujenki kaa, et sit ku erasmuksia lähtee pois ei tuu yksinäinen olo :) Ne kutsu mut myös jonneki niitten EUI-yliopiston June Balliin, joka on joku hienohko lukukauden päätösjuhla ilmasella ruualla ja juomalla ja bändeillä ja mitälie. Kun kaikki saa kuulemma ostaa 2 lippua niistä opiskelijoista, ja joku voi ostaa mulleki. Ja saan ottaa jonku kaverin mukaan kans jos haluun, jos ilmotan ajoissa et ne ehtii järkkää silleki lipun :) Jee :)

Viime viikonloppu sitten oli täynnä erasmushäppeninkiä. Ts grillijuhlia ja cenoja. Jännä miten kaikki taas konsentroituu. Ensin ei mitään ja sit yhtäkkiä kaikki. Joãon tyttökaveri on täällä nyt käymässä niin sillä oli joku kokkaamassa niin se saatto pitää illallisen :D Eli Joãon luona oltiin lauantaina syömässä. Ja se tyttökaveri on kans maailman sympaattisin ja ne kaks on niin söpöjä :) Sitä ennen oltiin torstai-iltana myös oltu Joãolla kun sen kämppikset piti grillijuhlat, jonne mentiin ennen humanistitiedekunnan bileitä. Ja perjantaina Enikõ piti grillijuhlat kun sillä oli la synttäri :) Enikõn bileet oli todelliset mättöjäiset, kun kaikki toi hieman jotain omia juttujaan ja porukka oli vielä leiponu joku 5 erilaista kakkua :O Huhuhh. Pyörittiin sieltä kotiin Cornelian kanssa. Ts Cornelialla ei oo pyörää ja se arpo lähteäkö kotiin vikalla bussilla vai ei niin lupasin kävellä sen kaa :) Pitkähkökään matka ei oo pitkä kun on kivaa seuraa :)

Eilen taas matka oli hyvin pitkä. Totesin illalla että on ihan liikaa juttuja päällekäin, ja mä en taas oo järkänny asioita järkevästi. Kun olin vähän semiluvannu Alannalle että voisin tulla autteleen sitä Bar Fiascoon, kun oli sen myyntivuoro, mutta toisaalta täällä oli Tiia ja Riikka kylässä ja halusin ettei ne joudu yksin. Ja sit olin vielä autuaasti unohtanu että on Danielan synttäri, ja kämppikset oli tekemässä hienoo cenaa sitä varten :( Ja kaiken päälle totesin että oon unohtanu mun luottokortin tunnusluvun. Enkä äkkiseltään muistanu electroninkaan tunnuslukua. O-ou. Mut ei siinä sit mitään, kun hengailin Tiian ja Riikan kaa. Mut kun ne päätti lähteä ravintolaan syömään bistecca fiorentinaa, mä totesin että siinä menee liian kauan ja pitää lähteä jo Fiascoon. Mutta kun olin tullu niitten kanssa kävellen kaupungille, mulla ei ollu pyörää mukana. Tässä vaiheessa myös aattelin että muistan electronin tunnusluvun, pitää vaan löytää oikee automaatti joka sen kelpuuttaa. Ja lähin sit käveleen Fiascoa päin. No, en sit näpsäkästi löytäny niitä automaatteja, ja kun yhen löysin, niin se valitti ettei "tätä toimintoa voida suorittaa juuri nyt".. Just. Eli ei ruokaa ja pitkä matka Fiascoon, kun ei oo käteistä millä sais ruokaa. No, lopulta pääsin sitte Fiascoon ja ne ystävällisesti tarjos sympatiaa, pitsaa, ja olutta, jollon alko elämä vähän enemmän hymyillä. Tosin sitten kun Tiia ja Riikka ei jaksanu tulla ylös Fiascoon ja mulla oli vaan meidän kämpän avaimet, podin taas huonoo omatuntoo siitä että kämppikset joutu avaan niille oven joskus puolen yön maissa, kun en ite ois ehtiny viel kotiin avaan niille ovee. Incolle laitoin viestin varottaen et ne on tulossa ja Inco ihanasti vastas kun ne oli tullu että ne pääs kotiin turvallisesti <3 ihana tyttö! Ja entistä huonompi omatunto etten ollu täällä synttäricenaa varten. Mut lupasin tulla mukaan kun ne perjantaina menee isommalla porukalla syömään pitsaa :)

Tänään ollaan Tiian ja Riikan kanssa menossa illalla Piazzale Michelangelolle piknikoimaan ja katselemaan auringon laskua. Lähetin viestiä myös mun kavereille jos ne tulis, mut saa ny nähä. Niitä on välillä niin vaikee mobilisoida :/ Kun Tiiaa kiinnostais tapaa niitä.

Täytyy nyt tässä vielä mainita tietty lätkäkin, kun sekin sattu tähän väliin siitä kun viimeks kirjotin.. Finaali katottiin yhessä suomalaisen Aman ja sen kavereiden kanssa. Uskomaton fiilis kun kiekko vaan liuku maaliin uudelleen ja uudelleen. Epätodellista. Ja sen jälkeen iski ahistus ettei oo suomessa, kun kukaan italiassa ei es tiiä että oli mitään lätkän mm-kisoja :( Ja Ama oli matsin jälkeen liian väsyny juhlimaan mitenkään ja menin vaan kotiin ja seurailin uutisia netistä. Jes mitkä bileet. Ja seuraavan päivän olin kans ihan masentunu etten ollu suomessa juhlimassa, mutta onneks sain kaverini yllättävän helposti mobilisoituu illaks viinilasilliselle/pullolliselle La Citéseen juhlimaan suomen voittoa ja piristämään vuokon masennusta ettei oo suomessa juhlimassa :) Tuli parempi mieli, ja päätin etten sit enää lue mitään suomen juhlimisuutisia ettei masennu.

Oon myös hengannu enemmän nyt Aman kanssa, kun ollaan kerran samalla hissankurssilla, ja on tosi jotenkin henkireikä olla toinen suomalainen täällä. Tai että pystyy ilmasemaan itteensä täysillä. Ja myös jotenki ymmärtää välillä ahistuksen italialaisesta kulttuurista. Kun oltiin mereltä tulossa kuuntelin J.Karjalaista pitkästä aikaa ja tuli yllättävän kova ikävä yksinkertaisia suomalaisia miehiä! Täällä kun kaikki puhuu ihan liikaa ja on niin.. no, italialaisia. Yksinkertaisuus on kaunista. Ja Ama on myös mukavan johtaja-tyyppiä. Oon kaivannu jotain ihmistä joka vaan ottaa ohjat. Kun Ciaran on semmonen, niin sen kanssa on rento hengaa kun sitä vaan voi seuraa ja olla et ok, hyvä, tehään näin. Noi mun vaihtarikaverit on suurilta osin niin päättämättömiä ja kukaan ei oikein ota johtaja-asemaa, ja välillä mun täytyy yrittää, ja se ahistaa, kun tahtoisin vaan seuraa. Niin sitten on mukava kun Ama käskee että ok Vuokko, nyt on sit sun vuoro ettii meille seuraava hissan tenttikirja kirjastosta. Teet sen sillä välin ku Ama on käymäs suomessa ja kopioit sen. Ok? :D Ah, rakastan selkeitä ohjeita :D Ja ylipäänsäki Amalla mukavasti yleensä on jotain agendoja mitä sen pitäs tehä luennon jälkeen tms ja se raahaa mua mukana ja on silleen et joojoo, kyl sä nyt ehdottomasti haluut mun kaa tulla tänne kirjakauppaan ettiin mun tenttikirjaa... Jollon nään hyllyssä tarjouksessa keittokirjan "Cucina facile per chi non sa cucinare" (helppo keittiö niille jotka eivät osaa tehdä ruokaa), jossa on tosi kivan selkeitä italialaisa ruokaohjeita, ja ostan sen :) Sit ehkä saan tehtyä kotonaki joskus ruokaa! Tein jo kerran siitä pasta carbonara-tyyppistä, kun jääkaapista löytyi lähinnä munia ja juustoa :D Kämppiksetkin kehui että toi kirja perustuu tosi tunnetun ja hyvän italialaisen ruokalehden resepteihin! Jes :)

Ja huolimatta siitä että välillä hajoilen mun erasmuskavereiden päättämättömyyteen, ne on kyl tosi ihania <3 João jo kutsu mua kerran vähän bipolaariseks kun oon aina niin ylitsevuotavan onnellinen tai sit vaihtoehtosesti jotenki ahistunu :D Kultainen keskitie on yliarvostettu. Mutkun aina ei jaksa olla niin sosiaalinen, ja sit jos joutuu jonneki aperitiivolle jos täytyis olla pirtsakka nii rupee ahistaan, mut ei oikein taho lähtee poiskaa kun siellä on kaikki kaverit. Ei oo helppoo ei. Ja Mailysin kaa just puhuttiin että täällä erasmuksena viel mielialat heittelee ihan erilailla ku kotona, et täällä on ehkä enemmän onnellinen, mut myös epäonnellisempi välilllä. Turvaverkon puute ja kaikki uus. Mut sit onneks ku ahistelee Mailysin kanssa elämästä, tulee joku João kuittaileen mun hiusten jatkuvasta pyörimisestä ja tulee vähän parempi mieli.

Jep, Levoton Leijonanhäntä kuittaa! Till next time!

(keksittiin Tiian (Kärsimätön Kotkankesyttäjä) ja Riikan (Keimaileva Kultakala) kanssa kaikille intiaaninimet..)