maanantai 28. helmikuuta 2011

Huipulla tuulee

Nonnih. Yks nähtävyys suoritettu. Päikkäreiden jälkeen totesin että voisin vihdoin mennä sinne Piazza Michelangelolle jota kaikki on niin hypettäny. Ja olihan se hieno! Pieni miinus lähinnä vaan että kun yritin pakoilla kylmää kävelemällä, niin siellä ylhäällä kylmä vaan lisäänty tuulen ansiosta.
kyseisen herran nimikkomesta

portaat, näköala..

Ah, ja söin kookosjätskin! Aika jännä. Portailla istuen katsellen Firenzeä. Anne, millon tuut kylään?! Tuli tosi vahva dejavu Pariisista ja Sacre Coeurin portaista ja viinistä ja suklaasta.. ah :) Täytyy uusia täällä!














 

Matkalla alas hieman kiertelin ja kaartelin. Mukavan hiljaista vaihteeks kaupungin hälinän jälkeen. Ja symppis pyöräilevä pappa alko randomisti jutella :D Se kuulemma tuns jotain suomalaisia. Sen nimi oli ehkä Fabio, ja toim huom Martta: ensimmäinen Fabio jonka täällä oon kohdannu. Eli turha mistään Fabioista kuittailla :D Kaikki on vaan Davideja täällä näemmä nykyään.



voiskohan opinnot jo alkaa?

Hmph. Tänään soitti italiankurssin maikka ja sano että kurssi alkaaki vasta viikon päästä, että tän päivän tunti on peruttu :/ Olin jo oottanu että pääsen opiskeleen italiaa!

Myös kun yritin etsiä jotain proffaa jonka oli kerrottu auttavan mua kurssivalinnoissa, niin sitä ei ilmeisesti ole olemassa. Just. Kävin osotteessa joka mulle oli annettu (joka osoittautu luonnontieteelliseks museoks) kun tyyppi ei vastannu puhelimeen ja sähköpostiosote ei toiminu, mut vaksi ei löytäny koko tyyppiä mistään rekisteristä :D Heh, taidampa siis valittaa tädille joka tyypin yhteystiedot mulle anto!



Oon myös selkeesti ulkoistanu ruokkimiseni vähän liiankin tehokkaasti. Ehkä se on seurausta asustelusta äitin patojen äärellä ennen tänne lähtemistä.. Eilen nimittäin hieman kämmäsin syömiseni. Kun olin niin fiiliksissä asunnon saamisesta, etten tuntenut es nälkää ennen kun vasta joskus ehkä kuudelta, jollon totesin että olin menossa Ciarànille syömään puol kymppi, kyllähän siihen nyt kestää. Kunnes yhtäkkiä nälkä hyökkäs. Salakavalasti tuli päälle kuin tsunami. Jolloin tietty tajusin ettei kaupat enää oo auki kun on sunnuntai. Jepjep. Lisäks tajusin myös, kärvisteltyäni kasiin asti, että tietokoneen kello oli väärässä ajassa ja kello olikin vasta 19. No, ei siinä mitään, söin keksiä. Onneks sit ku pääsin vihdoin Ciarànille niin se ruokki mut tehokkaasti, voitto! Ja löysin jopa perille lähes kokonaan ilman kartan apua! Firenze alkaa hahmottua :)

Ja tässä vaiheessa voisin huomauttaa, että jos meinaatte tulla kylään, niin en suosittele sunnuntaita. Eilen illalla kaikki oli ihan kuollutta, vaikka normaalisti ravintolat yms on auki vaikka kuinka myöhään. Kaipa nää sitten pyhittää lepopäivän tai jotain.

Ciaràn kans vinkkas jotain hyviä ravintoloita yms missä kannattaa kuulemma käydä. Ulkona syöminen on kuulemma tosi halpaa täällä kunhan vaan tietää minne mennä.. (lue: pois turistialueilta)

Hmm. Espanjankielistä kälätystä keittiössä. Osuin taas ruoka-aikaan kotiin ;) Tällä kertaa tosin kävin kaupan kautta ja ostin jotain juttuja, että ihan lokki en oo! Keittiössä tunnen silti itteni turhaks kun Adrian kokkaa. Kuulemma Angela kutsuki sitä "isäks" ku niillä oli sillon viime vuonna niitten kommuuniperhe, kun Adrian aina teki ruokaa :D

Oon myös löytäny kätevästi facebook-ryhmiä erasmuksille, joihin oon liittyny, ja nyt sieltä tulvii melkeen ahistavuuteen asti jotain bilekutsuja.. Tänäänki ois kasilta jotain jossain. Huomenna aattelin ainaki mennä kun on aperitivo jossain ravintolassa, eli ruokaa ja juomaa halvalla. Ja keskiviikkona on kai joku tervetulojuttu uusille erasmuksille. Hmm, ois kiva jos ois joku kenen kanssa mennä, ehkä kysyn jos jotain näistä huvittaa lähtee tänään bileileen. En kyllä tiiä huvittaako muakaan, kattoo sitten. Mut huomenna ainaki :) Tänään voisin ainaki kattoo mille kursseille tahon huomenna mahdollisesti mennä. Ja voisin vähän leikkiä turistikävelylenkkiä ehkä kun sää on taas tosi nätti. Huomaa että alkaa olla kotiutunu ku alan kaipaan lenkille tai muuten jotenki urheileen.. Mut huomenna pääsen muuttaan mun uuteen kämppään, jee!

ps. heh, nyt ku kaikki on kommentoinu lukevansa, niin tässähän iskee melkeen ramppikuume kirjottaa :D

tän päiväseltä kävelyltä: San Spiriton aukeaa

..ja joku random söpö pikku kuja

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

casa mia :)

Sateinen aamu. Firenzen sää lopettaa vieraskoreilunsa ja paljastaa todellisen minänsä. Kuulemma keväällä täällä sataa koko ajan. Ja sit vähän myöhemmin hyökkää kans hyttyset sankoin joukoin kimppuun. Jippii, että sitä odotellessa.

Aamu alkoi näpsäkästi työmiehien ranppaukseen keittiön kautta pihalle samalla kun syötiin aamupalaa. Jotain kosteusvaurioita kuulemma korjasivat. Ja ohimennen tiputtelivat kattotiiliä. Hups.
Se on kans jännää miten tää näitten asuntojen sisälämpätila ei enää tunnu samalla tavalla kylmältä ku aikasemmin, vaan lähinnä normaalilta. Että sisällä on siis tsägällä 16 astetta. Paleluun tottuu. Ja eipähän ylläty ku menee ulos kun siellä tuntuu melkeen lämpimämmältä kävellessä. Ja lisäks lämpimän suihkun jälkeinen palelu tai lämpimästä sängystä nouseminen ei tunnu niin pahalta ku on tottunu paleleen jatkuvasti :D Jännä taas jälleen kerran ihmiskroppa.

Mutta, aamun ilouutiseen: en oo enää koditon, vaan sain kämpän!! Zona Statutossa symppistyttöjen kera :) Soittivat mulle tänä aamuna ja lupasivat että saan kämpän jos maksan vielä puolet elokuustakin. Mikä nyt on ihan ok, koska ei vuokra mikään ylipaha ole, ja oikeesti tahdoin just sen kämpän. Ja saa nähdä miten hyvin täällä viihdyn jos vaikka hengaankin vielä esim elokuun. Ja kävin kattomassa sitä tässä aamupäivästä, ja se oli vielä kivempi kun muistinkaan :) Ja tytöt, joita siis asuu siinä mun lisäks 3, briiffas mua hieman yleiskäytännöistään ja briiffaa vielä lisää kunhan pääsen huomenna/ylihuomenna muuttamaan. Syövät nekin kuulemma yhdessä sillon kun ovat paikalla, ja aina kesäisin käyvät alakerran jätskibaarissa :P namnam. Mun kanssa huoneen jakava on kuulemma aina päivisin töissä, eli päivisin mul on lähes oma huone :) Täytyy vähän kysellä kunhan muutan että miten mahtavat suhtautua kyläilijöiden majoitukseen.. olivat kyllä sen verran kivoja että tuskin tulee ongelmaa.


Kämppä sijaitsee siis osoitteessa Via Paoletti 20, jos googlemapsistä tahdotte vakoilla :) Ihan tarkkaa osoitetta en tajunnu vielä kysyä/katsoa, mutta sen ehtii. Ja vieressä on puistoja, jotka on kuulemma nättejä, ja yhestä korkeammalle sijoittuvasta näkyy kuulemma kivasti koko Firenze! Täydellistä! Kohta pääsen siis kaivaan lenkkarit rinkasta ja lenkkeilemään!

Eilen illalla ei sitten itseasiassa tehtykään pitsaa, vaan haettiin takeawaynä, olin ymmärtäny väärin. Ja vähän oli kyllä eri konsepti kun Suomen lähiökarvakäsipizzeriat. Ihan pätevän näkönen ravintola oli, ja pitsat makso 3- 4,50 euroo kipale ja oli namia :P
Syömisen jälkeen pohdittiin jaksamista ja iltaa ja mennäänkö jonnekin, mutta lopulta päädyttiin vaan katsomaan leffaa. Ehkä puolentoista tunnin päätöksenteon ja säätämisen jälkeen saatiin vihdoin katsottua Stephen Kingin romaaniin perustuva Children of Corn. Ja Vuokko tietty rutinoituneena kauhufilmien katsojana (not) kiljahteli heti parin ensimmäisen minuutin jälkeen naurattaen muita :D

Tänään sitten ohjelmassa lähinnä hengailua sisätiloissa, voisin katsella vähän kursseja tms. Huomenna täytyy ehkä yrittää päästä juttelemaan jonkun proffasedän kanssa mun kursseista, kun netti on lievästi sanoen sekava. Ajattelin vähän että voisin ehkäpä ottaa jonkun kurssin esim historiaa.. kun nyt kerran sattuu tämmösessä historiallisessa kaupungissa oleen ;)

Sällin kaveri Ciaràn myös kutsu illalla oluselle, eli mulla on jopa jotain ns. omaa ohjelmaa! Jee! Ts kun tuntuu että oon vaan roikkunu tän mun "isäntäperheen" perässä koko ajan. Piti alunperin nähä Ciaràn päivällä, mutta kun tyyppi heräsi kuulemma kahen maissa se hieman torpedoi suunnitelmia :D Vuorokausirytmit on myös kyllä jänniä..

lauantai 26. helmikuuta 2011

käsi kädessä kuljemme taloon autioon

Näitä juttuja saa sitten myös kommentoida (toim.huom.).. ois meinaa silleen jännä tietää ketkä näitä es lukee :D

Nyt uuvuttaa. Tänään hengailtu ympäri kaupunkia italialais-espanjalaisporukassa. Lähdin Adrianon ja Angelan kanssa aamupäivästä (öhm, ehkä puolen päivän maissa) kävelylle (ihan en oo varma olinko kuinka kutsuttu, kun Angela ensin kutsu mukaan, mut ne oli jotenki yhtäkkiä sit vaan häippäsemässä.. tiedä nyt näistä). Hengailtiin myös auringossa San Spiriton rappusilla.


Angela ja Adriano aika paljon höpötti espanjaks, mutta eipä siinä mitään, en ollukaan kauheen sosiaalisella päällä, niin oli mukavaa vaan hengailla seurassa. Ja tupakan savussa, tietty. Myöhemmin kohdattiin niitten entisiä kämppiksiä ajalta kun ne oli ollu täällä erasmusvaihdossa. Seurasi paljon italian/espanjankielistä puhetta jossa melkeen olin messissä koko ajan. Ja syötiin focacciat auringossa birran kera ja käytiin kahvilla. Siinä vaiheessa aloin varsinkin olla aika poikki kun piti keskittyä keskusteluun niin täysillä että pysy mitenkään kärryillä. Puhe oli mm. uimapukujen ärsyttävyydestä ja miten pitäis järjestää joku tempaus rajattoman rusketuksen hankkimisen helpottamiseks. Tai jotain.


vähän laiskasti oon kuvia kaupungista ottanu. ehkä pitää joku päivä lähtee ihan asiakseen kameran kanssa liikkeelle.


Onneks sieltä lähettiin sitten kotiin. Matkan piristykseksi kävästiin tosin remontoitavassa talossa, jossa nää oli sillon asunu, ja jonne Adrianolla on edelleen avaimet.. Oli aika jännä semmonen autiotalo, jossa oli remonttitelineitä ja vaikka mitä pitkin poikin. Ja näky edelleen jälkiä niitten kommuuniasumisesta. Laatikosta löytyi kondomeja ja mitänäitänyton, kuvia seinillä, Adrian otti mukaan yhdet lakanat jotka oli jääny sinne.

kattoterdellä talon aution, joka päällemme ei romahtanut

Nyt koomataan. Sohvalla. Youtube-bileet ja kokkausohjelma espanjaks.


Sällin kaveri Ciaràn ois kutsunu luokseen syömään, mut en ollu varma onko meillä se aperitivo vai ei. Ja ilmeisesti ei sittenkään, kun kavereille ei käynykään. Tai jotain. Mut tehdään pitsaa sitte illalla. Tsättäilin Iiriksen kanssa facebookissa ja se aiko syödä jo nyt! Kaikkea sitä. Ruokaa jo ennen ysiä, kummallista.

Ja ainiin! Nää on ihania, tää mun on pitäny kertoa jo pari päivää, mutta asun nyt laulavassa talossa! Nää purskahtelee spontaanisti lauluun ihan kuten Vuokko! Ainut ongelma tässä on se, etten tunne italialaisia biisejä, joten mun jukeboksi on hieman epäkunnossa. Täytyy kai opetella, että pääsen normaaliolotilaani.. ;)

Caffe e biscotti

Taidan olla vähän addiktoitunut tähän bloggaamiseen. No, sellaista sattuu kai paremmissakin piireissä.

Eiliset bileet oli täynnä ketjupolttavia espanjalaisia. Ja kun sanon täynnä, niin tarkoitan myös TÄYNNÄ. Hyvä kun sisään mahtu. Mutta kiva näköala ja kivaa sangriaa ja oma kiva porukka. Marta tosin valitti että ne pojat vaan tsekkailee sen tissejä, ja Adriano valitti että ainoastaan tytöt tsekkailee sitä, eikä pojat :D Huolensa kullakin.



Ja siitä seurauksena Martalla on vähän paha olo. Miks tää kuulostaa tutulta jostain aikasemmastakin kommuunista? Onko Martat kollektiivisesti krapulasyöppöjä?

Tänään ois tarkotus lähteä kävelylle ja samalla ulos lounaalle, ja sitten illalla ois täällä "aperitivo", ei siis bileet. Aperitivo on kuulemma siis vähän niinku isomman porukan cena, ja porukka potkitaan pihalle jo puolilta öin. Ettei naapurit häiriinny.

Alan olla kotiutunut tänne kämppään jo aika hyvin. Mikä tarkottaa myös tavarapaljouden räjähtämistä, ja sitä ettei mitään enää löydy kun kaikki on yhdessä isossa kasassa lattialla :D Tänään aamulla etin vaikka kuinka kauan ihan kaikkea. Löysin aina vääriä asioita enkä ikinä sitä mitä etin. Että terve vaan mister Murphy. Pitäs ehkä saada jo se oma koti..


Ja tää on kyllä jännä että Vuokko the aamupalaihminen on jo ihan sopeutunut tähän caffe e biscotti -aamupalaan. Tosin vähän kyllä hätkäytti silti eilen Martan kommentti kun näytin että olin ostanut keksejä: "aa, ostit aamupalaa!" wtf. Ihan kyllä ostin siks että sillä hetkellä teki mieli makeeta, mutta no, maassa maan tavalla ja silleen. Kyllä ne keksit hyvältä maistu nyt aamulla. Aamupala on siis tosissaan ainoastaan kuppi kahvia ja pari keksiä. Mutta jännästi se riittää kun on syönyt sen verran myöhään illalla. Mi piace :)

perjantai 25. helmikuuta 2011

kun katson öiseen Firenzeen..

Nopsa teksti tähänkin väliin. Näyttää nyt kovasti siltä että muutan Zona Statutoon symppistyttöjen luo. Jos siis huolivat mut. Aseman lähistö ja hurisevat autot vilkkaalla tiellä sekä minä ei vaan tulla toimeen vaikka kuinka olis kaksoislasitus ikkunassa. Eipä paljon auta sitte ku menee ulos niih. Eli viimenen kämppä katsottu. Kaipa niitä vois vielä yrittää ettiä, mutta hieman nihkeitä ovat heinäkuussa lähtemiselle. Ja tytöt oli kivoja. Ja parveke.

Tänään illalla tiedossa bileet jossain Ponte Vecchion kieppeillä. Illallisen (cena) jälkeen. Joka alkaa ehkä 22 maissa, loppuu ehkä puoliltaöin? Jep, hieman erilainen päivärytmi ;) Mutta toimii mulle, mielelläni oon hereillä aamun ja illan/yön, jos saan koomata iltapäivällä. Iltapäivät on ihan turhia, kuka niillä mitään tekee.

Ja huomenna ois näillä täällä bileet a casa, tai jotain. Ajattelin ehdottaa että ehkä leipoisin kakun tai jotain muuta ei-ruokaisaa mitä osaan, hieman korvaamaan sitä kaikkea mun ruokkimista :D Ja aion niin tuppautua kauppaan mukaan ostamaan juttuja. Mistä puheenollen, jännästi olivat piilottaneet oluet ihan kaupan takaosaan! En ollu löytää :/ Viinejä oli vaikka muille jakaa, ja huomasin että punkku jota eilen juotiin (joka siis oli aika perus, ihan kivaa) makso 1,98e :D Jep, ei oo kyllä hinnalla pilattua näitten alkoholi. Puolen litran olutkin makso joku 70 senttiä. Ei ihme että näillä ei oo mitään ongelmia heittää sitä hukkaan, kuten esim eilen, kun 5 ihmistä ei juonu kokonaista pulloa punkkua. Hyvin jännä tää kulttuuri.

Firenze illalla: Piazza Repubblica

Firenze aamulla: Via Morgagni ja mat-lu + farmasia tdk:t

yksi kirjain makes all the difference..

Meen näemmä jo paikallisesta :D Tänään multa kysyttiin mihin joku bussi menee.. ihan ku tietäsin.. Myös kun oon metsästelly kämppiä, mua on luultu espanjalaiseks ku puhun niin hyvin italiaa :D Che bello!

Kämppien metsästyksessä ilmeni jännästi uusi käänne. Kun aikasemmin tuntu että en kelpaa kellekään ku oon täällä vaan heinäkuuhu, niin nyt ois monta vaihtoehtoa jotka tahtois mut! Ohhoh.
Eilen illalla tosiaan juoksentelin ympäri kaupunkia katsellen kämppiä. Ensin kävin Sällin kaverin luona, jonka kämppä oli IHANA! Se sijaitsee tosin jossain mummoseudulla vähän syrjässä ja on kallis, mut rakastuin kyl siihen. Ei oo helppoo. Sällin kaveri oli myös tosi symppis (ja hyvän näkönen ;) ) ja juotiin kahvit niitten kattoterassilla (!), josta oli näköala läheisille kukkuloille ja ympäri kaupunkia.. Aah. Toinen asukki siinä on kuulemma irkkuerakko, joka pesee muitten tiskit ja hengaa lähinnä keskenään huoneessaan hiljaa :D

Ton kämpän jälkeen seuraavat treffit kämppää kattoon oli vasta illalla, johon oli vielä aikaa. Soittelin siis ohimennen pariin numeroon lisää ja sovin treffejä :) Yhdet tytöt oli tosi symppiksiä, ja tällä hetkellä ehkä luulen että voisin muuttaa sinne. Paikka on keskustan ja Via Morgagnin (jossa sijaitsee bilsan laitos) puolivälissä, ja siis ei ihan keskustassa, jossa kaikki turistit palloilee. Siinä kämpässä olis kans iso parveke, ja jakaisin huoneen yhden tytön kanssa :) Ja ne sano etsivänsä just mun tyyppistä tyttöä siihen! Ainut ongelma oli tosiaan taas mun lähtö heinäkuussa, mutta jos ei yhtä kivaa löydy, ne ottaa mut :) Mun puolesta ainut ongelma oli ehkä että oisin tahtonu kämppään jossa on sekä tyttöjä että poikia, vois olla mielenkiintosempaa.. Jatkan siis etsimistä, ilmotukset alkaa tosin loppua kesken. Tänään illalla on vielä treffit yhteen kämppään, jossa ois kans jaettu huone.

 
asuntoilmoituksia italian tapaan..

Nähty on myös hieman jänniä asumisratkasuja, esim joku ihme hippiyhteisö, jossa huoneisiin kuljettiin toisten huoneiden kautta ja paikka oli lievästi sanoen mielenkiintosessa kunnossa.. Mutta tällä hetkellä siis näyttää että jaan huoneen.. Jännää! Yhet tytöt keskusta-alueella ois kans ottanu mut jaettuun huoneeseen, mut en oo niistä varma, se ei tuntunu ihan kotosalta jollain tasolla. Myös Adriano ja kumppanit sano että kannattaa ettiä semmonen mikä heti tuntuu kodilta :)

Illalla kun sitten palasin niin ruoka oli jälleen valmistumassa. Mun kasvissyöntikausi on hieman kärsiny täällä kun en kehtaa tietty olla vaikee. Mut elämä on. Aika paljon kasvisjuttuja nää syö.
Illalliselle tuli myös Adrianon POIKAystävä. Hups, jännä miten yhden kirjaimen väärin kuuleminen muuttaa sukupuolen (ragazza vs ragazzo..). No, en kyllä yllättyny, olinki jo miettiny että sanooko se ragazza vai ragazzo. Makes more sense näin. Olivat supersöpöjä kun halivat ja pusivat <3

a cena

Tänään sitten lähinnä so far saatu aikaan ilmottautuminen italiankurssille. Maanantaina alkaa klo16, jee :)

ps. ja mitä en oo vielä muistanu sanoa: nää polttaa ihan sikana! Koko ajan täällä sisälläki tupakoivat.. Hassua :)

torstai 24. helmikuuta 2011

Kämppiä ja espanjaa

Alan päästä tähän italialaiseen ruokarytmiinki :D Aamulla kahvia, myöhänen lounas, jonka jälkeen siestaa, ja illallinen taas ysin jälkeen. Tää rytmi toimii, tykkään! Ja nää kenen luona loisin on IHANIA. Ruokkii mua vaikka yritän parhaani että iteki tekisin ruokaa mut jotenki niillä on aina ruoka valmiina. Hämmentävää.

Ja tänään tunsin itteni jopa päteväksi kohdattuani jonkun vielä enemmän pihalla. Belgialainen vaihtarityttö etti myös kämppää isänsä avustuksella, eikä sillä ollut edes italialaista puhelinnumeroa (jonka siis itse hankin eilen illalla). Ei mee sillä hyvin. Koska ilman jatkuvaa soittelua ja italian höpöttelyä ja kämppien katsomaan menemistä ei vaan saa mitään. Kun on se jännä miten ilmotuksessa ei kerrota välttämättä es tarkkaa osotetta. Saatikka sitte muitakaan epäoleellisia tietoja. Sentään vuokran mainitsevat, ja ehkä alueen. Mutta kaikesta huolimatta itsehän tosi pätevästi soittelin ja selvittelin mistä löytyvät ja kävin katsomassa.

Kohta taas vuorossa tutun tuttu lisää: Sällin irkkukaveri asustelee täällä, ja kun otin siihen yhteyttä, sen kämppis sattumalta oli just muuttamassa pois. Maailma on pieni ja täynnä hassuja sattumuksia.

Täällä on nyt mukava espanjan kälätys josta ymmärrän taas hyvin. not. Chileläinen tuttu kylässä. Tekivät hyvää ruokaa kyllä taas :)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kahvia ja kämppiä

Kuka koskaan sanoi italian byrokratiaa hitaaksi? Aamulla hoidin näpsäkästi kaikki opiskeluun liittyvät byrokratiajutut alle tunnissa! Kolme tai neljä eri virastotätiä, ja kaikki hoitui.

Tottuneesti jo kätevästi köröttelin bussillakin ympäri kaupunkia ja tapasin iltapäivällä taas Adrianon. Mentiin kattomaan tutun tutun kämppää. Harmi vaan että ilmeisesti halusivat vuokralaisen pidemmäksi aikaa. No, aina ei voi voittaa. Itse huone olis ollu hieno, talo rakennettu 1500-luvulla ja huoneessa jopa pieni keraaminen takka :)
Mutta kotimatkalla käytiin arkkitehtilaitoksella katsomassa asuntoilmoituksia, ja otettiin (lue: Adriano luki ja otti) numeroita joihin soittaa kämpistä. Taas tapaus "suutarin lapsilla ei kenkiä". Arkkitehtien laitos oli ehkä rumin talo ikinä.

Pitäs kai tässä kohta alkaa taas aktivoitumaan. Ollaan tässä ruuanjälkeissiestailtu. Vielä pitäis se italialainen numero hommata.

Ja sain ihan omat avaimetkin tänne kämppään, että pääsen liikkumaan, jes.
KAHVIA!
keittiö <3 ja aamupala



näkymä takapihalle... :D

tiistai 22. helmikuuta 2011

Ho arrivato

Nonnih. Firenzessä viimein. (tooooosi paljon kivempi kaupunki ku Milano, toim.huom.)

Keskellä parin espanjalaisen ja yhen italialaisen kimppakämppää kuunnellen ku yks skypettää äitinsä kanssa. Saan kuulemma olla kun kotonani, ja ruokintaki toimii.

Aamulla vielä heräiltiin Iiriksen kanssa Milanossa. Löysin rinkankanto/kaupungillalöntystely-lihakset. Löysin myös lantiolta rinkankantomustelmat! Jännää tää oman kropan loputon tutkimusmatka!
Päätettiin lähteä taas keskustaan päin. Iiris laitto pidemmän hameen ja pääs Duomoon sisälle, voitto! Syötiin ylihintasessa ja kämäsessä turistikahvilassa jossa oli liian tehokas sisäänheittäjä, mut elämä on. Iiris lähti aikasemmin junalle, jäin käveleskelemään vielä ympäriinsä.

paikallinen elukka


Biologinähtävyys aka paikallinen luonnontieteellinen museo nähty. Tosin ulkoa. Puisto oli kiva, muuten aika milanoa. Puhinalla rinkan kera taas junalle, jossa 3,5h istumista ja nukkumista. Symppis italialainen tyttö luki englannin kielioppia vieressä ja autto heittään rinkan hyllylle. Jäin pois Firenzessä.

Vaan. Ihan putkeen kaikki ei mene. Väärä Firenze. Täällä onkin 3 asemaa, oho. No, kivasti pummilla 4 min matka pääasemalle kun puhelinsoiton jälkeen virhe selviää. No, olinpa myöhemmin perillä ku espanjalainen hakijani :D
Tutun tuttu espanjalainen Adriano höpöttelee mukavia ja kämppis Silvia liittyy myös seuraan. Yllätän itseni italiantaidoillani, I'm invincible, osaan kommunikoida!! Otetaan bussi niiden kämpille. Adriano kantaa laukkua jossa läppäri. Jännä miten helpompi kantaa rinkkaa ilman ylimääräsiä tonnin painavia laukkuja! Sehän oli melkeen kevyt! Esiintyy lievää juuttumista ovensuihin. Nyt tiedän miltä tuntuu olla leveä kuljetus.

Bussi oli söpö <3 Pieni ja kompakti! Köröteltiin pikkukatuja ja I'm in lööv. Onneks oon täällä vaihdossa. Lievää jännitystä tosin tulevasta. Kunnes out of the blue Adriano kertoo että mulle saattais olla tutun tutulla huone vapaana, 350e! (halpa siis näille seuduille kun ei es jaettu kenenkään kanssa..) Huomenna selviää kun mennään katsomaan. Jes!


Kämpillä mua briiffataan Firenzen rakenteeseen kartan avulla ja kuulen miten pääsen aamulla yliopistolle etsimään erasmuskoordinaattori-ihmistä. Saan kartan, johon ilmestyy rukseja. Lahjon emäntiäni ja isäntääni tuliaissuklaalla ja kuulen että kaikilla cooleilla (lue:opiskelijoilla) on täällä Wind-operaattorin liittymät (lue:halvin). Semmonen siis hankintaan huomenna, tai kuhan ehtii. Netistä kuulemma ei tartte huolehtia, kaikkialla on langaton melkeen. Ja kaikki kuulemma pöllii pyöriä. Mulle esitellään polkupyöränpöllimistyökalu. Kaipa tapa se on sekin. Karman laki: pölli ja tule ryövätyksi. Kivan yhteisomistajuudellinen ajattelutapa :D

Paikallinen marttakerho tarjoaa illallistakin. Poikaystävä kävi kaupassa ja osti niin että mullekin riittää: gnoccheja gorgonzolajuustolla! Delizioso! Ja saan olla kuin kotonani ja ottaa aamupalaa sitten mitä vaan tahdon. Pelottavan vieraanvarasta. Mutta mikä mä oon kieltäytyyn ;) Ja saan nukkua Adrianon sängyssä. Jossa herra siis EI nuku itse tänä yönä (tiedoksi kaikille jotka taas kuitenkin lukevat vaikka mitä rivien välistä), vaan bunkkaa tyttöystävänsä luona.

Älä siis huoli äiti, kaikki hyvin Vuokon maailmassa.

I'm leaving on a jet plane

Milano on ristiriitainen kaupunki. Vieri vieressä rumia pilvenpiirtäjiä, linnoja ja puutarhoja tivolien kera..

Aamulla herätys klo 5.15 ja kentälle, jonotusta, kahvia ja koneeseen yhdessä italiankurssilla tavatun Iiriksen kanssa, joka on menossa vaihtoon Bolognaan. Tukholman kautta Milanoon. Lennot ja vaihto sujuivat näppärästi, Tukholmassakin oli vielä talvi. Lentokoneesta näkyy suuri järvi, joka muistuttaa epäilyttävästi vanhempien seinällä taulussa olevaa järveä, jonka rannalla asuttiin kerran.. ehkä se on se, koska laskeutuminen alkaa.

Hermanni kahvilla Hki-Vantaalla

Milanon kentältä matka keskustaan sujuu näppärästi ja löydettiin helpohkosti (pienellä urheilumielisellä kävelyretkellä höystettynä) halpa yhden tähden hotelli aseman vierestä, jes! Italialaiset katsoivat kun hullua kun puuskutin t-paidassa rinkka selässä (kuuma ilmasto tää tällanen yli 10 plusastetta!). (Iskältä viesti ammuskelusta malpensan lentokentällä, onneks lennettiin linateen..)

Kaupungilta bongattiin pizzaa ja Duomo, joista pizzalle suomalaiset versiot ei todellakaan vedä vertoja, ja Duomo oli iso ja hieno (eikä sinne pääse sisään liian lyhyessä hameessa, kuten Iiris huomas).


Duomon jälkeen pohdintaa seuraavasta muuvista. Ööh.. tilanne vaatii kahvia (tai no, Vuokolle birra). Kahvilassa tarjoilijana kohtaamme ensimmäisen italialaisen joka jopa puhuu meille italiaa eikä heti vaihda englantiin :D Juttelee niitä näitä ja varottaa meitä pitämään silmät auki kun italialaiset on niin kieroja (käytti tosin liian vaikeaa sanaa, ja merkitys selvisi vasta äsken sanakirjan kanssa).



Päätettiin kävellä kohti jotain tornia ja puutarhaa. Löydettiin linna ja linnan takana puisto jossa on tivoli!! Tytöt innostuu ja tahtoo laitteisiin! Keinukaruselli hieman liian hurja paikallisten teinien näyttäessä mallia ja päädytään kummituslinnaan ja törmäilyautoihin (joissa saa muuten sitten OIKEESTI törmäillä, toim huom).


Täällä etelässä pimeä tulee jotenkin hämmentävästi yllättäen. Luulis että kun on lämmin niin on valosaa, niinkun Suomessa esim, mut ei. Kaupunki oli hieman kuolleen olonen päivällä, mutta illan pimeydessä se heräilee hieman. Kävellään kauppakaduilla ja väistellään myyjämiehiä. LEFFA ois hyvä tähän väliin. Löydetään näpsäkästi leffateatterikin ja katsotaan Il Truffacuori joka oli jopa symppis romanttinen komedia ja ymmärsin juonen! Voitto.

Ulkona jotenkin jännästi tuntuikin viileähköltä leffateatterin jälkeen (vaikka hypetän edelleen lumen puutetta ja keväistä säätä!) ja kotiuduttiin hotellille ja säädön kautta saatiin wi-fi toimimaan, epähuomiossa ilmaseks. hups. Huomenna Iiris suuntaa Bolognaan ja Vuokko Firenzeen.
Pahin jännityskin hellitti kun italialainen kontakti suvaitsi vastata tekstariin, ja on joku siis hakemassa asemalta. Jes. Ja kraanavettäkin voi juoda sanoo luotettavasti googlattu keskustelupalsta. Hienoa!

Italia tuntuu kivalta. Alan päästä rytmiin ja kävelen päin punasia. Autot väistää.