tiistai 29. maaliskuuta 2011

Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrän..

D'Annunzio. Kohta alan ajatella d'annunziomaisesti. Pitäs tosin ensin löytää joku saavuttamaton rakkauden kohde. Nään unia jo italiaks.

proffatäti tarinoi D'Annunziosta
Mukavaa kun hieman eilisen viinin hidastuttamat aivot voi upottaa D'Annunzion Piaceren maailmaan kirjaston nojatuoliin lösähtäneenä. Jotenkin kirjallisuuden kurssi on aika kokonaisvaltainen. Aamun luennon jälkeen siirryin suoraan kirjastoon lukemaan D'Annunziota. Ensin kuunneltuani proffatädin höpinöitä D'Annunzion tavasta kuvata maailmaa ja todellisuutta ja ihmismieltä. Proffatäti on aika viihdyttävä. Tulee joka aamu vaan entistä väsyneemmän näkösenä luennolle, ihan ku ois juonu viiniä myöhään yöhön, ja välillä keskeyttää luennon ja heittää jonkun vitsikommentin tai valittelee kun mikrofonin johto on kietoutunu itsensä ympäri ja selvittää sen ennen kun jatkaa luentoa.

D'Annunzion kirja Il Piacere on kyllä nimensä mukaisesti nautinto. Mikä on ehkä aavistuksen hämmentävää. Kun kaikki italialaiset valittelee miten D'Annunzio oli koulussa kaikkein ikävin luettava. Mutta mulle se toimii mukavasti eskapismimaisesti ihan kun joku kirja jota luen vaan huvin vuoks. Ja itseasiassa totakin luen aika pitkälti jo lähinnä siks että se on kivaa. Ja tietty plussaa on se että se on myös hyödyllistä. Vitsi ku Suomessaki vois vaan uppoutua kirjan maailmaan hyvällä omallatunnolla! Pitäsköhän alkaa opiskella kirjallisuutta.. Ehkä en kuitenkaan lähe niin pitkälle.

Ja kirjottelen tätä blogia kans aina päässäni kävellessä esim kaupungilla. Harmi ettei oo keksitty keinoa jolla tätä vois ajatusten kautta päivittää. Kun unohdan aina kaiken nerokkaan pohdinnan mitä tänne meinasin kirjottaa ennen ku pääsen koneelle.

Tänään on kaunis päivä. Aurinko paistaa. Googlesää väitti että satas. Väärässä oli ja raahasin turhaan sateenvarjoo.

Viikonlopun hyvien päivien jälkeen seuras kyllä aavistuksen huonompia päiviä. Yin yang ja tasapaino on tapa ainoo. Sunnuntaipäivä oli vielä mukava, ja kävin söpöllä pienellä marokkolaisten vintage-kirppiksellä, jossa sai makeeta minttuteetä ja leivoksen. Illalla istuin sängyssäni lueskellen korvatulppien kanssa kun sade rummutti ikkunaa ja Inco puhui itkeskellen puhelimessa siskonsa kanssa ja välillä katseli telkkaa ja lähinnä itki. Ja myös Danielalla on nyt mieshuolia ja se on maassa. Jiihaa kuinka iloinen asujaimisto!

Eilen sitten olin puhunu Anjan ja Christianin kanssa että oltas menty illalla popcafeen istumaan, mutta just kun olin lähössä ja katoin vielä fb:a totesin että Anjan kylässä oleva poikaystävä oli tullu kipeeks ja ei mennäkään kun Christiankin kuulemma on toipilas vielä jostain flunssasta. Jaahas. Tunnen oloni aavistuksen hylätyksi nyt kun Anja leikkii lähinnä sen poikkiksen kanssa. Pitäs hankkii useempien tyyppien puhelinnumeroita. Esim mun italiankurssilaisten jotka vaikutti symppiksiltä. Ei huvita jäädä kotiin kun olin jo lähössä. Vaikka Inco vaikuttaakin pirteemmältä ja ei ehkä tällä kertaa itkis koko iltaa. Mutta silti. Soitan siis Ciaránille, se on aina helppo. Se sanoo olevansa aavistuksen kiireinen jonku raportin kanssa mutta kyllä aina pikaselle lasilliselle on aikaa. Pyöräilen siis sinne. Ei es sada ja ilma on ihanan sateenraikas, ihan ku Suomessa kesäiltana.

Mutta kuinkas käykään. Ciarán mainitsee että ne on pääsiäisenä menossa Sisiliaan reissulle sen kaverien kanssa jos tahon mukaan. Damn, oisin kyllä tahtonu, mutta vanhemmat ja Päivi tulee kylään :/ Harmittavaa, kun Ciarán on taas tommonen tyyppiä organisoija, ja en ite kuitenkaan koskaan saa mentyä minnekään. Josta Ciarán tietty inttää että no mikä siinä nyt niin vaikeeta sitten on, ei se mitään tähtitiedettä oo. Senkun menee asemalle ja ottaa junan.
Niinhän sitä luulis. Toisille jotku asiat vaan on helpompia.
Ciaránin inttäessä erasmus-stressi nousee pintaan. Sukua kesä-stressille ja loma-stressille. Kun on joku aika josta kaikki sanoo että se on ihan mahtavaa ja ihanaa ja parasta aikaa ja sitten voi tehdä sitä ja tätä ja tota.. Yritän olla ajattelematta mitä kaikkea voi tehdä, siitä vaan ahdistuu. Kivempi on vaan go with the flow ja yrittää nauttia hetkestä ja tehdä sitä mikä itestä tuntuu hyvältä, eikä ottaa paineita siitä että jotkut on aktiivisia ja tekee vaikka mitä. Ja tähän erasmus-stressiin nyt yhdistyy vielä iloinen tunnelma kotona ja se että täytyy kokoajan olla jotenkin ilonen ja vahva Anna-Lisan kanssa kun 2/4 asujaimistosta on maassa. Ja kuukin on taas kiertänyt kivasti maapalloa. Viimenen pisara on viinin tuoma tunteellisuuslisä, ja Vuokko hieman hajoaa.. Hajoaminen olikin jo long overdue. Säännöllisin väliajoin täytyy vähän avata kyynelkanavat katharsisriitinomaisesti niin puhdistuu pää turhista. Mutta yleensä suosin hajoamisia yksin enkä seurassa. Seura yleensä hämmentyy. Kuten myös nyt :D No, saattuu sitä paremmissakin piireissä kai, ja saan kerättyä itteni kuitenkin seminopeesti. Lopettipahan inttämisen ainaki :D

Ciaránin palatessa raporttinsa pariin se ohjaa mut soittamaan kaverilleen Alannalle, joka kuulemma vois olla seuraa vailla nyt illalla, ja siirrynki parin kadun verran eri viinilasillisen äärelle. Mikä oli ihan voitto. Kuulen mm. jostain tyypistä joka järkkää jotain tanssijuttuja siellä EUIssa! Ja Alanna kutsuu mut niiden joihin fudispeleihin mitä niillä on leikkimielisiä sekajoukkueilla joka keskiviikko! Ehkä tässä sais vihdoin jotain urheiluu aikaseks!

Mutta seurauksena siis hitautta tänä aamuna. Synkronoin luennoitsijan väsymyksen kanssa. Mutta onneks D'Annunzio ja blogin kirjotus on täydellistä puuhaa vieläkin aavistuksen melankolisille aivoille. Onko sitä pakko olla nainen aina? Ja illaks tiedossa ois ehkä leffaa sitten Anjan, poikakaverin ja Christianin kanssa. Tai Alanna kutsu myös Bar Fiascoon kun se on siellä tänään illalla myymässä ja hengaamassa.

Ja kotona on taas äiti. Kaikki mitä oon ikinä kuullu italialaisista on kyllä osottautunu todeks. Todellista äitikansaa. Kun lapsella on paha olla niin äiti matkustaa hoivaamaan. Kyseessä siis Danielan äiti tällä kertaa taas. Löytyi täältä kun tulin kotiin. Mikäs siinä, ihan mukava äiti sillä on. Aavistuksen kovaääninen joskus. Eipä omena kauas puusta oo pudonnu ;D
Alannan kanssa myös hieman ruodittiin italialaisia eilen. Se sano että nää italialaistytöt on vähän tylsiä. Ihan kivoja nää mun kämppiksetkin ovat, mutta lähinnä vaan kotona kyllä hääräävät eivätkä missään käy. Ja viiniä voi ottaa lasilliset lauantaina ja sit pullo seisoo puolillaan pöydällä ties kuin kauan. Ja Alannan mukaan ovat sairaan omistavia poikakavereistaan. Tiedä nyt sitten siitä. Mutta kuulemma kans pojat sitten kohtelee tyttöjä kun ilmaa kunhan ovat saaneet ne loukkuun. Sitä ennen sitten kyllä kivasti kukkia ostellaan ja mitä lie. Alannan joku kaveri oli tapaillu italialaispoikaa. Joka ei sitten ollut hyväksyny oikein jätetyksi tulemista kun oli alkanu kohdella huonosti. Just.

vintagekirppis ulkoa
marokkolaista ylimakeeta mutta hyvää minttuteetä ja leivos 1,5e

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Selvästi hyvä päivä

...hyvästi selvä päivä!

Adrianin synttäripiknik takapihan korttelisisäpihalla, hyvää ruokaa, nyyttärimeininkiä, rentoa hengausta, olutta, viiniä, skumppaa, kakkuja, Vuokon tuomaa pullaa, kotoisa olo ja rauhallinen ympäristö. Mukavaa vaihtelua kun välillä kotona tuntuu että täytyy koko ajan olla skarppina kun kaikkia kiinnostaa liikaa kysellä kokoajan mitä kuuluu ja mitä teen. Oli mukava hengata vaan yhtenä monen joukossa, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa ja tunnelma on rento ja mukava ja välitön ja läppä lentää, ja sitä voi vaan seurata ja välillä liittyä ulkopuolisena vähän mukaan ja nauraa. Ja kitarasäesteistä laulua, jollain murteella että paikallisetki tarvi tulkkia. Tää oli just se mitä tarvitsin. Vähän väsytti aikasemmin kaikki aktiivinen sosiaalisuus.

Ja juttelin taas yhen Adrianin kaverin, Marcon, kanssa, ja se lupas infoo yksistä erasmuskotibileistä tällä viikolla, kun se kyseli et onko ollu paljon niitä ja valittelin et ilmeisesti en tunne viel tarpeeks porukkaa. Ja lupas kans kutsuu cenalle jos se pitää semmosii mihin se kutsuu Adrianii ja Martaa ja Silviaaki :)
Ja Adrian puhu kanssa että kun tulee kesämpi niin niillä on enemmänki häppeninkii ja lupasin taas leipoo jotain herkkuu ja Adrian lipo huuliaan :P

Kotiin kun pääsin niin oli vaihteeks jopa hiljasta ja kaikki muut oli poissa. Wtf, pystyin opiskelemaan! Ainut ongelma oli että just nyt ei huvittanu. Niinhän se aina, sillon ku huvittas nii ei ehi ja sillon ku ehtis ei huvittas :D
No onneks keräilin vähän itteni ja sain luettuu D'Annunzioo.
Ja sit kämppikset tuli kotiin!

PIZZA ja KARAOKE!
Olivat puhuneet että mennään jonnekin kauemmas niitten kavereiden kanssa viettään iltaa.

Toisinto päivän hyvästä mielestä :)

Ajeltiin jonnekin Pistoiaan, ehkä 45 min. Inco hämmästeli: "oikeesti! sä käytät turvavyötä myös takapenkillä! mitä ihmettä!" Kulttuurierot ja silleen. Eihän siis turvavyötä tarvi ku etupenkillä tietenkää. Takanahan on ne etupenkit suojana (myös keskelläkö..?). Pidin silti pääni itsepäisenä suomalaisena.

Oli hyvä fiilis, yhdessä oltiin valmistauduttu ja annoin Danielan rajaa mun silmät kun se oli himoinnu jo kauan meikkaa mua enemmän ku mitä yleensä ite vaivaudun :D

Paikka oli yhen näitten kaverin kaverin omistama ja meille oli iso pöytä. Ja paljon ihmisiä. Jotka kaikki tuns toisensa ja ei ollu nähny pitkään aikaan ja tunnelma oli taas mukava ja välitön ja ilonen! Inco ja mä oltiin vaan vähän ulkopuolisempia, kun ne oli enemmän Danielan ja Anna-Lisan kavereita. Mutta sopi hyvin, meillä oliki omat bileet ;)

neverending pizzaflow!
Isoja pitsoja, yhteisiä keskelle pöytää, kaikille siivut. Uusi pitsa, eri maku, kaikille viipaleet. Taivaallisen hyvää! Parasta pitsaa jota oon ehkä ikinä syöny! Ja juuri kun ajatteli että no ehkä toi oli viimenen pitsa, niin tuli seuraava! The pizzas just kept on coming.
tää oli paras. parhaimmista paras.
Nyt tiedän mistä oon oppinu syömään. Selvästi pienenä italiassa asuessamme. Jopa mä tulin ähkytäyteen niistä pitsoista. Pienimahasempi ois kuollu ähkyyn (esim. Martta ;) ). Ja en es syöny poikkeuksellisen paljon! Suomessa vastaavaa ei ikinä tapahdu, että Vuokko syö saman verran kun kaikki muut ja on tyytyväisen täynnä. Suomessa Vuokko syö aina enemmän ;P Täällä ei kyllä ikinä tarvi pelätä jäävänsä nälkäseks! Ah, taivas..

juusto-taideteos lasin reunassa
Ja juotiin olutta, kun paikasta ei löytyny kofeiinitonta kokista (wtf?!). Ite en kyl semmoseen moskaan ois lähteny muutenkaan. En tajuu näitten innostusta limppareihin. Mitä järkee on kokiksessa jos sitä ei es juo sen piristävän vaikutuksen takia?
Anna-Lisa ja Daniela tosin joi vettä/kokista kun molemmilla oli päänsärky ja olivat ottaneet siihen jotain lääkettä (ei kyllä ois silti mua estäny..). Mutta jännästi kuskit joi silti kyllä ihan siinä missä muutki kaljaa :D Kulttuurieroja taas. Incon kanssa kippisteltiin. Inco pääs vähän vaihtaan vapaalle, mikä teki sille hyvää. Näpsäkästi kyllä mua puolta pienempi tyttö veti niitä olutlaseja tyhjäks ja täytti mun ja omansa. Kippisteltiin sekä suomeks että italiaks monella eri tavalla :D että hölkyn kölkyn vaan.
Ja ympäriinsä juoksentelevia lapsia ihan messissä koko touhussa. Kun paikan isäntä päätti tarjota kaikille skumppaa, niin anche per i ragazzi! Myös lapsille! Tuli mieleen kivasti lapsuusmuistot kun vanhempien ja niiden kavereiden kanssa istuttiin iltaa pizzerioissa. Lue: vanhemmat istui, Vuokko, Päivi, plus muut randomlapset juoksenteli ympäriinsä, silitteli kulkukissoja ja leikki.

lapset laulaa: Super ball GT! tai jotain vastaavaa..

Karaoketime.
Maha täynnä pitsaa ja olutta on tosi kiva laulaa :D Fiorineschin tytöt: Vuokko, Inco, Anna-Lisa ja Daniela vetivät tietysti Rafaela Carraran Tanti Augurin. Tietty. COME BELLO FAR L'AMORE NEL TRIESTE IN GIU! ... E si ti lascia lo sai che si fa/ Trovi un altro pih bello/ Che problemi non ha!

Ja vedettiin tietty myös erinäisiä muitakin biisejä :D Siitä lähtien kun päästiiin mikin ääreen ei siitä sitten lähdettykään. (tosin lapset tuli välissä vetään jotain piirrettyjen tunnaria)

tytöt ja karaoke. ja mitäköhän mä puuhaan?

Vuokko hurmasi karaokeisännän laulamalla käännösiskelmää ;) Olen suomalainen puree aina. Myös aikuinen nainen oli hitti (tosin mokasin vähän kun en ihan muistanu sanoja, noloo!). Tyyppi oli ihan ihmeissään kun joku laulaa niitten biisejä jollain kummalla kielellä :D
Ja kämppisten kanssa kivasti lähennyttiin. Vaatii aina vähän yhteistä illanviettoa ja irtoutumista kotirutiineista ;)
Che bello!
Ja aamupalaks ylijäämäpitsaa :P (lähinnä siis Vuokolle, ei kai italialaiset mitään suolasta aamupalaa syö..)

jälkkäri :P

perjantai 25. maaliskuuta 2011

I go to the hills..

Poljettiin sitten tänään näpsäkästi ehkä nelisen kilsaa pelkkää ylämäkeä! Menomatkalla reidet ja pakarat huus hallelujaa, kun taas takas tullessa sormilihakset, jotka puristi käsijarruja. (Matka ylös: ehkä 40 min. Alas ehkä 10 min. Jos sitäkään.)

Mentiin siis käymään Christianin kanssa pyörillä Fiesolessa, joka on läheinen pikkukylä kukkulan päällä. Hienot oli näköalat ja hieno oli ilma! Tosi lämmin, vaikka huipulla tuulee, niin pyöräily kummasti kompensoi :) Paikan päällä oli voittajaolo, lähes koko matka pyöräiltiin, ehkä viimeset 100m talutettiin kun mulle iski kuolema :D Kämppikset vaan pyöritteli päätään ku kerroin että olin menny pyörällä ja Ciaránki oli ollu eilen epäileväinen hankkeen onnistumisesta, mutta hah! Mepä tehtiin se! Eikä tehny es (kauheen) kipeetä! ;)
yksi jokseenkin lukuisasta pienestä tauosta matkalla ylös
I go to the hills!!!


Where the light touches, is our kingdom - harmi vaan että oli pilvistä. (Firenze taustalla)

Ciaránin suosittelema hintavahko, mutta hyvä ravintola ihanalla näköalalla. Tänne siis mennään sitten kun äityli ja iskäli tulee ;)
Huipulle päästyä ylihintava olut ja pitsa vei taivaisiin. Paremmalta ei ois voinu maistua.

Kotonakaan en oo saanu nyt illalla oikeen rauhan hetkeä vaikka olin ajatellu että ahkerasti opiskelisin. Ts lukisin D'Annunziota. Mutta jumituin keskelle Danielan ja Incon keskustelua ja sitten alettiinkin tehä cenaa ja kaikki jopa tällä kertaa söi yhdessä ja tehtiin yhdessä ja laulettiin youtubesta karaokee mm. Raffaella Carraa: come bello far l'amore nel Trieste in giu! Sekä Ricci e Poveria, ja myös tietty aikuista naista: Maledetta primavera ;) Ja sitä ennen näpsäkästi tanssittiin pizzicaa, Danielan kotiseutujen kansantanssia :D

Näin hauskaa ei oo aikoihin ollu täällä kotona! Incokin oli hyvällä tuulella :) Mulle vaan oli hieman väsyttävää kun kauheesti piti keskittyy että ymmärtäisin laulujen sanoja ja kaikkee mitä mun ympärillä tapahtu, ja en ollu saanu levätä yhtään Fiesolen reissun jälkeen :D Mutta mikäs tässä.

Eilenkin olin italian kurssin jälkeen vielä niissä vasemmisto-opiskelijabileissä :D Oli ihan kivaa, livebändejä ja porukkaa ja jopa ruokaakin! Mikä oli ihan mukavaa kun olin syöny päivällä vaan salaatin. Ja Christian oli ostanu ehkä maailman pahinta punkkua :D Ja syötiin sen suklaamuffinssit. Ja käytiin asuntolassa vessassa, jossa piti jättää pantiks henkkarit ja vaksi läksytti kun tultiin takasin ku ei oltu tajuttu että piti ottaa joku kulkukorttikin joka ois pitäny palauttaa. Hups.

kivasti olivat rakennuksenki valaisseet. aika vaikuttavaa.

Christian, Anja, Guillermo ja muffinsit
näkymää asuntolasta

Italiankurssikin vaikutti ihan kivalta, maikka sympaattiselta, ja katottiin piirrettyä. Ja vaihdettiin facebook-yhteystiedot kaikkien kivojan kanssa, tietty. Pieni miinus että jouduin istumaan koko kurssikerran espanjalaisen insinööripojan parina, joka oli erasmuksena sen espanjalasen insinöörityttöystävän kanssa (joka siis myös kurssilla), ja meillä ei oikeen synkannu. Muut vaikutti kyllä mukavilta, erityisesti yks itävaltalainen lääkistyttö, brasilialainen tyttö, ja yks belgialainen maat-metsis poika :)

Tänään voisin siis ihan kiltisti nyt jäädä kotiin. Huomenna Adrian on kutsunu sen synttäripiknikille päivällä, ja illalla sitten kämppikset on menossa johonki karaokepitseriaan jonnekin, jonne ehkä mahdun mukaan jos johonkin autoon mahtuu, tai sitten on jotku kasari-erasmusbileet jotka on jotku privaatit ja pitää rekisteröityy fb:ssä että pääsee mukaan. Aika jännä.
Mutta nyt sängyn kutsu on hyvin vahva. Incokin meni jo nukkumaan. Buona notte!

torstai 24. maaliskuuta 2011

come fuoco, ma con V

Noniin. Kirjotetaan sitten taas kun on tullut noottia ettei mitään ole ilmestynyt sunnuntain jälkeen :D
Oikeastaan ei oo ollut mainittavaa kerrottavaa. Ts ei mitään kovin ihmeellistä. Luentoja on ollut ja aperitivoja, kuten aina.
On se kyllä jännä ettei nää oikeen muuta osaa järjestää kun noita aperitivoja. Kaikki tapahtumat on aina aperitivoja. Same old same old. Tänään tosin ois vuorossa jotku paikalliset (vasemmisto?) opiskelijoiden bileet jossain Christianin asuntolan kieppeillä :D Se sano saaneensa jonku flyerin niistä ja käydään tsekkaan ne Anjan ja Christianin kaa :) Tuun suoraan italiankurssilta. Tänään alkaa seki sitte vihdoin. Aika jännää, saa nähä onks se liian helppo se taso ku melkein kaikki on vaihtanu tasolle B2. Mä oon liian laiska ja ajattelin kattoo ensin mikä tää B1 on miehiään.

Mutta täällä on kesä! Tänään vissiin joku päälle 20 astetta, netti sano 22! Ja siltä tuntuuki :) Tosin en mä vielä niin radikaali ollu että ihan hihattomassa. Puolipitkät hihat oli ihan jees.

Tänään farmakologian kurssi oliki peruttu, niin oon vaan pyöräilly ympäriinsä ja yrittäny ettii erinäisiä kirjoja. Anja on lukenu jo D'Annunzion ekan kirjan! Huhhuh. Mul on vielä joku muutama sata sivua jäljellä :D Mut aika kivuttomasti se etenee sit ku sitä ehtii kunnolla lukeen. Mut oon vaan ehkä priorisoinu tällä hetkellä muuta ku opiskeluu. Maanantaina oltiin taas LaCitéssä hengaamassa jamsessionissa, mutta aika hiljasta oli. Mulla ehkä aavistuksen paino vkl päällä vielä ja totesin että yrttitee on jees. Tiistaina taas iänikuinen Aegeen aperitivo Casa della Creativitassa. Anja ei tullu ku sitä väsytti, menin siis yksin, mutta kyllä siellä aina tuttuja alkaa oleen. Benjaminin ja kump. kanssa hengasin eka, ja sitten se irkkubileistä tuttu Anjan kaveri Kathleen tuli kans. Sen kanssa sitten lähettiinkin jonnekin BePoppiin jossa oli Beatles-teemailta ja joku coverbändi. Ja siis muitakin oli mukana, joista Kathleen tuns osan ja osa tuns joitain muuta kautta. Totesin tosin että aika väsynyttä taas. Alan vähän väsyy tähän ainaisiin uusiin ihmisiin. Voisin haluta tehä jotain rauhallista jonku kotona pienessä tutussa porukassa, mut se on vähän vaikeeta kun jos muut ei järkkää ja mul on nää kämppikset jotka käy töissä ja menee aikasin nukkuun. Ja siis kun en jaksa ite mennä aikasin nukkuun ja hengaa täällä kotona niin meen siis jonneki ulos. Tänään illalla olin tosin ajatellu vaan olla kotona, mut ilmesty noi bileet jotka on taas jotain vähän erilaista, niin täytyyhän ne käydä tsekkaan ;) Ja kun nää ei es oo aperitivo, joissa on aina ylikallista tehä muuta ku syyä! Eilenkin mikä tahansa makso ensimmäisen jälkeen 6e. Älytöntä, Anjaki valitti et sil on jano mut ei viitti käyttää rahaa :/

Eilen oltiin sitten ekaa kertaa CDM-järjestön aperitivolla. Anja ja Christian ei kuulemma tykänny, mut must oli ihan mukavaa. Kivaa musiikkia joskin vähän liian lujalla ja hyvää ruokaa. Ne ei kuulemma välittäny siitä porukasta siellä mut en mä nähny siinä mitään kummallista. Aegeessa ja Casa della Creativitassa meinaa ahistaa vähän se että se paikka on jotenki hiljasempi ja kotikutosempi ja en tiiä mikä siinä on, mutta siellä mä en paikkana vaan niin hyvin viihdy. Enkä nää mitään eroo porukassakaan. Paitsi että ehkä jopa CDM-porukka näytti melkeen kivemmalta. Tosin väsytti, niin hengailin vaan keskenäni ja fiilistelin musiikkia. Aina välillä täyty tosin vähän jutella jonkun kanssa joka alko jutella. Ja Enikõ ja Marta patisti ilmottautuun CDM:n kierrokselle San Gimignanoon ja jonnekin muualle :) Ollaan ilmottauduttu jo lauantaiks 2.4. Aegeen reissullu Sienaan ja jonnekin, ja nyt toi on sitte sunnuntaina 3.4. :D Anja ja Christian oli sitä mieltä ettei jaksa kahta reissuu peräkkäin ja ettei niitä kiinnosta toi porukka. Mä olin sitä mieltä että mitä mä sitten teen sunnuntaina? Jos ei tuu muuta tekemistä nii harmittelen sitten kuitenki etten lähteny reissuun. Nössöö tommonen ettei muka jaksa :D Tai ehkä ne aikoo opiskella ja mä oon sitten pulassa kun tulee tentit, mutta minkäs teet. Ja mua taas kiinnostaa tutustuu noihinki ihmisiin ehkä. FACE:n porukka ei vaikuttanu niin mukavalta, mutta ei noissa näyttäny mitään vikaa olevan.

Ja oon tajunnu helpoimman tavan saada ihmiset muistaan mun nimi. Vähän niinku tuli (fuoco) mutta V:llä. Ei voi olla niin vaikeeta.

Huomenna kun mulla ei oo luentoja niin ajattelin että lähen pyörällä Fiesoleen käymään. Ciarán oli sitä mieltä että mee mieluummin bussilla, liian rankka nousu. Mut kun intin et eiks muka oo mahollista niin se sano että no jos haluut hien pintaan nii mee sit pyörällä :D Ja tottakai haluun! Ja sain Christianin lähteen mukaan kun sillä on luentoi vaa 12:30 asti. Kaksin aina kaunihinpi. Ja se on joku himopyöräilijä ilmeisesti, eli se oli tottakai innostunu meneen pyörällä ;)

Ja tänään kävin sitte ettimässä jotain karttaa mikä ois vähän isommalta alueelta kun toi mun turisti-ilmaiskartta. En sitte ostanu karttaa, mut ostin Italian lonelyplanetin :D Oliki ollu ihan liian orpo olo ilman! Kaipaan jotain kirjaan kertomaan mulle mitä pitää nähä ja tehä, jos vaikka sais vähän matkusteltuu ympäriinsä italiaa :)
Ostin kanssa D'Annunzion Il Fuoco -kirjan. Sovittiin Anjan kanssa että toinen ostaa sen ja toinen Il Triomfo della Morten, jotka on ne 2 kirjaa jotka vielä pitää lukee kirjallisuuden kurssiin. Ilmeisesti ennen pääsiäistä. Kun sit alkaa seuraava osa kurssia, jossa pitää taas lukee kirjoja :D Tää blogin kirjotus ja facebookkaus vaan ikävästi vie aikaa kirjan lukemiselta ;)

Ja näillä on joku ihme juttu jalkojen kanssa. Kun kiltisti kirjaston sohvalla Anjan kanssa lueskeltiin, niin kirjastotäti tuli sanoon jotain meiän jaloista. No, otettiin sitte jalat pois sohvalta. Kohta kirjastotäti tuli uudestaan sanoon että hei pistättekö siis noi kengät jalkaan? Täh. Mitä harmia siinä muka on että hengaa sukkasilteen jos jalat ei es oo sohvalla enää? Ei voi ymmärtää. Ja Iiriksen kavereista yks sai kans junassa sakot siitä että piti jalkojaan penkillä. Aika jännä. Jalkojen syrjintää! :(

Ja näitten käsitys labrasta kurssilla on aika jännä. En es tienny että farmakologian kurssiin sisältyy labraakin, mutta ilmeisesti vielä seuraavat 3 maanantaita meil on labraa. Tosin tänä maanantaina se tarkotti yhessä assarin kanssa liitutaululla laskemista ja metodin läpikäymistä. Eikä muuta. Kuulemma meitä on liikaa nii ei voi tehä mitää. Ei sitte, en kyllä ois halunnukaan. Mitä siitäki tulee jos mut päästetään johki labraan sählään italiaks ;D

Noni, nyt on taas jotain kerrottu niin ei tarvi valittaa :) Vähän ehkä puolella aivolla tuli nyt kirjoteltua sekavasti, mutta kohta täytyy lähteä kurssille ja keksiä mitä laittaa päälle kun pesi just kaikki vaatteensa. Onneks on hamekeli ;) Ja kurssilta sitten suoraan bileisiin josta tiedetään vaan jonku random flyerin perusteella :D Kattoo mitä täst tulee, mut meil on viinii! ;)

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Quando il gatto non c'è i topi ballano

Kun kissat on poissa niin hiiri hyppii pöydillä. Tai tanssii, kuten italialainen sanos.

Vihdoin pääsen kirjottamaan! On ollut aavistuksen hektistä tää viikonloppu jotenki jännästi, Iiriksen ja kumppaneiden kyläilyn ja bileiden ja kaiken kanssa. Ja rappiollista. Kun hyveelliset kämppikset on poissa kummeksumasta mun alkoholin käyttöä ja iltaelämää..

Piazza Michelangelon rappuset ja mr. Morretti <3
Iiris siis saapui perjantaina Bolognasta kavereidensa kera, jotka osottautui oikein mukavaks joukkioks :)
Joukossa oli mm. ranskalaista ja hollantilaista ja serbialaista ja jopa yks chileläistyttö. Jonka eka kerta euroopassa tää oli ja joka siis oli hieman liian motivoitunut turistinähtävyyksistä mun makuuni. Perjantain kiersin sitten turistioppaana niitten kanssa firenzeä ja totesin että voisin vähän yrittää vihdoin perehtyä tähän kaupunkiin. Kaikkeen mitä ne kysy jouduin vastaamaan öö en tiiä. Jos se siis liitty johonkin turistijuttuun. Oon vaan keskittyny vältteleen ärsyttäviä turisteja tässä kaupungissa, niin eipä oo sit kauheesti huvittanu käydä niissä nähtävyyksissäkään missä ne parveilee. Chileläistytön mielestä oli käsittämätöntä etten ollu käyny ku yhessä museossa. Kyllä niihin museoihin ehtii! Kato säästän niitä siihen että tulee ihmisiä kylään ja pitää taas leikkiä turistia ;)

Loppupäivästä olin kyllä valmis jo ampumaan itteniki. Turistit on ärsyttäviä.

Kierrettiin kaikkia nähtävyyksiä lähinnä ulkopuolelta katselemassa, käytiin Duomossa (enpä ollu sielläkään vielä käyny) ja kiivettiin kellotorniin, jonka kellot näpsäkästi alko kumista just ku oltiin ylhäällä. Aika lujaa :D
Oli täydellinen päivä turistikierrokselle! Aurinko paisto ja oli varmaan 20 astetta. T-paidassa kuljin ja housunpunttejaki piti kääriä ku tuli kuuma. Piazza Michelangelolla Birra Morretti ja istuskelua portailla paistatellen päivää katsellen Firenzeä.

Duomon kupoli



Piazza Duomo
pieni ritilä jalkojeni alla. kova ois pudotus jos se hajois.

Puol kuuden maissa aloin kaivata hieman rauhaa ja hiljaisuutta ennen illan bileitä. Pitää olla terässä kun on tiedossa hyvät bileet. Opastin siis Iiriksen & co. menemään aperitivolle Kitschiin kunhan ruokaa kaipaavat, ja hipsin kotiin. Jännitysmomentti kun on vaan yhdet avaimet. Iiris sano että kyllä ne varmaan ysiin mennessä tulee kotiin että pääsen lähteen bileilemään.

Vuokko ja ihmisten koordinointi ja suunnittelu vaan ei taas ihan täsmää. Tiesin että Anja pääsee seiskalta luennolta, ja tiesin että Ciarán oli luvannu kertoo enemmän bileistä ja esim tarkemmin missä ne on. Tein ruokaa ja menin siis facebookkiin. Anja ei ollu vielä siellä, eikä Ciaránista kuulunu mitään. Tekstari Ciaránille. Kun Anja tuli online, arvottiin aikamme mitä tehdään, eli tuleeko se ensin mun luo vai mitä. Ja jotenkin aika hävis jonnekin, ja yhtäkkiä kello oli puol yhdeksän. Anja löys eventin bileistä facebookista, ja mä löysin Bar Fiascon osotteen. Ehkä. Ciarán vastas vihdoin ja lähetti romaanin pituset ohjeet siitä miten paikalle pääsee ja suositteli taksia kun paikka on vähän vaikee löytää. Hmm. Ja sanoi että kandee olla paikalla ajoissa, miel ennen kymmentä. Ohhoh, kiire! Yhtäkkiä tajuan että on muitakin ihmisiä kun Anja kenen kanssa olin puhunu bileistä. Hups. Soitto Enikõlle. Ei tuu. Hyvä, vähemmän koordinoitavaa. Christian jumittaa ja varailee jotain lentoja ja sillä ei oo es pyörää ja kestäis ikuisuus että se ehtis Piazza Curelle josta se joku bussi 7 menis. AAAAA paniikki! Ei ikinä pitäs odottaa liikaa jotain bileitä. Jos jotain menee pieleen niin rupee ahdistaan ihan sikana. Niinku nyt. Mutta ah, Christian päättää ettei tuukaan. Sovitaan näkevämme 21.40 piazza Curella Anjan ja saksalaisen Kathleenin kanssa jonka kaa Anja oli ollu kahvilla ja kutsunu sen. Huh.
Seuraava askel: avaimet. Soitto Iirikselle, ne ei oo vielä kotona. Ne on kävelemässä. Sanon että tuun vastaan matkalla Curelle ja heitän niille avaimet. Paitsi että sit kun pääsen lähtemään ja pyörän selkään ja matkalle ja soitan Iirikselle niin ne onkin jo melkeen mun luona. Käännyn siis takasin pyörällä. Koordinointi on niin mun juttu. Ciarán soittaakin kun oon polkemassa takasin kotia kohti ja ehdottaa että voidaan tullakin sen luo kybäks ja kävellä sen ja sen kavereiden kanssa kun se tajus että sen ohjeet oli ehkä aavistuksen sekavat. Huh, aikatauluahdistuksen henkinen painostava ukkosmyrsky hälvenee mielen taivaalta ja olo on taas kevyt ja raikas kun myrskyn puhdistama ilma. Taivaalla on kuu. Linnut laulaa. :)

Saan avaimen Iirikselle ja kumppaneille ja kutsun siis niitäki bileisiin jos haluavat, mut tosiaan hieman vaikee löytää. Ne sanovat harkitsevansa. Soitellaan sitten siitä avaimesta jos ne lähtevätkin jonnekin ulos. Katotaan millon haluun tulla takasin nukkumaan. Oon kuulemma ihan paras emäntä :) Serbialaistyttö hehkuttaa, kun en oo niin niponuuka yksityiskohdista. Mainitsen vielä pari viinipulloa mun pöydällä jos niitten juomiset lopppuu, nyt oon kuulemma jo ihan liian kiltti :D

Selvitään Anjan ja Kathleenin kanssa Ciaránille ja bileisiin. Paikka on ihana. Ts EUI-yliopisto on ihana. Korkeella ja mieletön näköala ja kävelymatkaki on rauhallisen ja nätin villa-alueen läpi. Ensin hieman eksynyt olo bileissä kun kerran kaikki tietty tuntee kaikki siellä niitten omassa pienessä väikkäritekijämaailmassa ja me ei kauheesti ihmisiä. Enrico on kans paikalla ja jutellaan sen kanssa. Ja Sälli! Juttelen Sällin kanssa ja törmään sen isäänkin (joka on siis Ciaránin ohjaaja) ja ystävämme oluen voimin alan päästä tunnelmaan. Mukavat opiskelijabileet ja halvat (vrt baari) juomat. Ehkä 3e lähes kaikki. Tai jotain sinne päin.

Ciaránin bändi on huippu! Soittavat kivoja covereita, ja ovat kun suoraan Mollystä Helsingistä :D Tulee kotosa olo tanssahdellessa bändin tahtiin :) Ehkä ei yllättävää sinänsä että irkkubaari Hesassa ja irkkubileet iltaliassa on samanolosia. Irkut ku irkut :) Ja tunnelma on katossa!

The Burning Tower
 Bändi soittaa kauan ja lisää porukkaakin tulee, mm. Benjamin. Enrico tosin lähtee, eli +/- 0 kaverien yhteismäärässä. Käydään ulkona Kathleenin kanssa tupakalla ja kuvataan kuuta. Nurmikko on märkää, ja kaupungin valot loistaa alhaalla pimeydessä. Delegoin kuvaamisen taas Benjaminille kun se tuntuu tykkäävän siitä. Saanpahan valokuvia. Tällä kertaa en tosin niin paljon.

täysikuu: sä ihme suurin olet öisen taivahan

Bändiä kuunnellessa Sälli kertoo että kuulemma ne oli vetäny vielä paremman setin sen isän jossain puutarhajuhlissa aikasemmin, ja huudetaan että ne soittais lisää irkkumusaa! Eivät soita, no mikäs siinä. Vetävät encoreja. Monta. Saan poskeeni irkkulipun kun tyttö kiertelee ympäriinsä kasvovärien kera. Oon pukeutunu asiaankuuluvasti tietty vihreeseen mekkoon St.Patrickin kunniaks. Kun bändi lopettaa mennään pelaamaan bilistä ja ollaan ihan surkee joukkue Anjan kanssa. Hävitään näpsäkästi kun pukkaan mustan kuoppaan :D vaikka eipä Benjamin ja Kathleenkaan olleet huippuja. Benjamin saa poskeensa lentävän peniksen kun antaa Anjalle vapaat kädet taiteilla jotain. Herkkää. Tanssitaan, tanssitaan, tanssitaan. Musiikki on kivaa. Baileys on hyvää. Benjamin on aikeissa lähtee ehkä 5 kertaa, aina juuttuu jonneki suustaan kiinni. Tai tulee liian hyvä biisi. Lopulta päätetään kaikki lähtee. Alamäkeen on kiva kävellä.


team loser

Piazza Curella, jossa mulla ja Anjalla on pyörät, on ihmisiä pystyttämässä torikojuja! Mitä ihmettä, mitä ne siellä keskellä yötä tekee? Eikun, Anja valasee mua että kello on ehkä puol kuus. Oho. Luulin että se ois ehkä 3. Hyvät bileet siis. Ostetaan tuoreita tomaatteja aamupalalle :)
Pääsen sisälle kotiini soittamalla Iirikselle kun summerista eivät älyä. Olen onnellinen.

Aamulla heräilen sympaattisesti huoneestani täynnä patjoja ja tuhisevia ihmisiä. Porukka alkaa heräillä. Aamupala on katettu. Täydellinen brunssi! Olin unohtaa millasta on oikeesti syödä aamupalaa oikeen kunnolla! Kahvia ja teetä ja mehua ja leipää ja juustoja ja tuoreita tomaatteja (!) ja jumittavia ihmisiä ja huonoa läppää <3 Kummallinen savujuusto ja toinen normaalimpi.
Olivat juoneet sittenkin mun viinit eilen. Ja käyneet ulkona jossain hyvin hämärässä lähibaarissa jonka olivat löytäneet kysymällä lähihuoltsikalta lähintä baaria. Joku hämärä kellari.
Aikovat pisaan. Mulle noudetaan 4 (!) pulloa viiniä kahden juodun korvaukseksi :D Eipähän lopu kesken.. Lähdenkin myös Pisaan. Oho. Kutsuvat mukaan kun kerran mulla ei oo mitään ihmeempää suunnitteilla. No, mikäs siinä. Muuttuvat suunitelmat on ihan jees, vaikka olin jo aatellu krapsajumitusbloginkirjotusta. Illaks on Enrico kutsunu aperitivolle, saa nähdä. Myös Ciarán sanoo niitten tekevän jotain illalla ehkä.

Pisa on pieni. Ei mitään, sitten yhtäkkiä kalteva torni ja pari kirkkoa. Hyvä puolikkaan päivän nähtävyys. Vuokko muistelee pienenä istuneensä nurmikolla katsomassa tornia piknikillä ja tahtoo juoda viiniä nurmikolla. Nurmikolle ei saa astua. Paitsi toisella puolella! Mutta kun ollaan päättämässä hakea ruokaa ja piknikoida, kuuluu ukkonen. No ei sit. Ukkonen hyökkää. Aika makeeta, ainakin kun päästiin kahvilaan pakoon sitä. Ukkonen loppuu. Etsitään ruokaa. Ei löydy. Pisassa on kauppoja, katselen kateellisena, ei vaan meillä Firenzessä. Tai siis, jos ei tahdo ostaa Dolce & Gabbanaa tai Guccia.

vammailmeet. olin laiska ottaan kuvia kun kaikki otti ja toivon että saan noitten kuvat jotenkin. täytyy mennä bolognaan.

Päätän ottaa junan takasin Firenzeen, jos vaikka ehtis ennen ku kaupat menee kiinni. Muut menees syömään ja lähtee vasta sit. No, en ehtiny. Juna jumitti 45min just ennen Firenzee. En sitte osta ruokaa. Sunnuntaisin kun kaupat on kivasti kiinni ja mun pasta loppu just. Fuck. No, lainaan kämppiksiltä. Täytyy ostaa niille uutta tilalle. Arvon lähteäkö vielä jonnekin vai ei. Pistin viestin Ciaránille, arvon soittaako Enricolle vai ei. Enrico ja kumppanit on san Spiriton alueella.. Mulla on kylmä ja en jaksais lähteä kauas. Ciarán ja kumppanit tod näk ois lähempänä. Tsättäilen Christianin kanssa. Ja en tunne kaikkia ketkä on Enricon ym kanssa, enkä tiedä mitä ne tekee ja en jaksais mitään monimutkasta. Voisin vaan ehkä mennä yksille rauhallisesti jonnekin ja sit kotiin. Just päätän että meen vaan nukkumaan kun puhelin soi. Ciarán ja kumppanit on menossa Piazza Liberteen lähistölle johki saksalaispubiin.. no mikä jottei. Sovitaan näkevämme 23 paikkeilla. Ei ihan huvittas vielä nukkumaan mennä kumminkaan. Yksille vaan rauhallisesti.

Yksille my ass. Paikka on liian täynnä eikä mahuttais kaikki sinne, ts löydettäs pöytää. Lähdetään siis kohti Red Garteria. Kuuntelen epäuskosena. Luulin näitten menevän vaan rauhallisesti istumaan mutta ilmeisesti ohjelmassa on isompiki bile-ilta kun Alannan veli on vikaa päivää käymässä. Just. Punnitsen vaihtoehtoni ja vaaka kallistuu mukaan lähtemiseen vahvasti. Vaikka kokemukset Red Garterista ei vakuuta. Ei nukuta yhtään. Ei kyllä huvittas myöskään juoda. Pojat käy sitten näpsäkästi siitä kiskasta matkaeväspulloja meille ja lähdetään kävelemään. Se kans siitä lähelle menemisestä, Red Garter ei oo erikoisen lähellä.

kaikille jekkushotti + coctail / birra :)

Matkalla kuuntelen taas epäuskosena: mennään kuulemma Firenzen kauheimpaan paikkaan eka. Teinihelvetti, mutta sieltä saa hyviä coctaileja ja halvalla. Ja on puhe myös shoteista. Matkalle. Luovutan, jos tästä nyt on sitten tulossa bileilta niin tulkoon. Syteen tai saveen. 3 coctailia tai 3 olutta kympillä -tarjous ja 2e jekkushotit. Maksa kiittää. Sofia 16v kavereineen tulee pummimaan röökiä sokellellen kännisesti englantia. Jepjep.
Opin matkalla uusia jänniä taitoja, esim miten pyöräillä mukulakivikadulla autojen seassa sex on the beach -muki kädessä juoden sitä pillillä samalla keskustellen henkeviä vieressä kävelevien ihmisten kanssa. Helpompaa kun luulin. Ja pyörän korissa tietty avoin viinipullo myös ettei asiat nyt liian helppoja olis.

pojat maksaa vaikka yrittäs rahaa tyrkyttää. no, en valita. ja saatiin kivat lasit kaupan päälle.

liekehtivä oluttorni :D
Red Garter yllättää positiivisesti, tällä kertaa ei teinejä ja karaokea vaan livebändi joka soittaa mm. Beatlesia ja muita kivoja fiftari/siksari-covereita :) Tytöt ryntää tanssimaan ja pojat tilaa oluttornin. Paikka ei kuulemma oo niin kallis, pitää vaan tilaa paljon niin saa hyvään hintaan. Illan kuluessa sukkulointia istuskelun ja juttelun ja tanssilattian välillä. On mieletön fiilis päästä vihdoin tanssimaan ihan täysillä! Miks ihmeessä mulla on t-paita ja farkut? Kuuma!! Twist and shout! Hypin ja pompin ja twistaan kun hullu!
Joo mä tiedän tiedän pitäis ryhdistäytyä. On pikkutunteihin niin helppo eksyä. Tanssijalat eivät kellosta piittaa, ne kuulee rytmin puhuvan!

Aamulla sitten herään näpsäkästi tekstariin. Ciarán on löytäny mun lomakon takataskustaan ja sanoo että voin tulla noutaan sen vartin yli kolme. Kun mentiin tanssimaan kaikki jossain vaiheessa enkä tahtonu ottaa laukkua mukaan enkä siis jättää lompsaa laukkuun. Nice. (Kumma miten Ciaránilla on aina noin hämärän tarkkoja aikoja niinku 15.15. Onko sillä oikeesti noin aikataulutettu elämä?)

Tänään sitten olikin ohjelmassa lähinnä jumitusta. Kämppikset palaa Amsterdamista joskus nyt myöhään illalla. Siivosin kämpän, oli mun vuoro. Lompakkoa hakiessa tosin hieman myös pyöräretkeilin kaupungilla, ihana auringonpaiste! Ja kun olin vähän ajoissa Ciaránin hoodeilla niin jäin istuskelemaan hetkeks sen lähipuistoon. Aivan ihana minipuisto pikkujoen rannassa! Pikku koski humisee kivasti ja papparat istuu penkeillä ja lapset leikkii (tai ehkä yksikössä, lapsi ja pappara, ei ois mahtunu useempia ehkä puistoon). Kosken pauhu peittää liikennettä ja tuntuu jopa hetken melkeen niinku ympärillä olis jotain luontookin! Vau.

söpö pikku koski <3



Ja oon löytäny sisäisen kokkini. Ihan eri fiilis tehä ruokaa tuoreista raaka-aineista. Kun täällä on ihan eri tavalla esim vihanneksia ku suomessa. Tai ainakaan suomessa talvella. Ja ne on halpoja. Tai ylipäänsä ruoka on halpaa. Ja juustoja. Ja pasta on niin helppo ruokalaji. Kun sen tajusin. Ei tarvi kovin monimutkasia raaka-aineita niin saa jo hyvää. Lisää vain oliiviöljy, mustapippuri ja suola. Voilà! Jotenkin kaikki maistuu täällä paremmalta kun suomessa. Jännä.

Nyt voisin vielä hyökätä D'Annunzioni kimppuun ennen nukkumista. Huomenna taas luennot.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Vuoroin vieraissa

Buongiorno Firenze!

Eilen täällä oli ihmisiä syömässä pinaattipiirakkaa (yritti olla vihreä, kuten st.patrick's day) ja istumassa iltaa. Ja Benjamin kertoi sitten jälkeenpäin ettei se kuulemma tykkää normisti pinaatista eikä kananmunasta yhtään, mutta tossa piirakassa ne oli hyvää. Uskokoon ken tahtoo, ei santsannu ;) Vähän ei sitten lähettykään mihinkään irkkupubiin jatkoille vaan ilta muuttui hieman youtube-bileiksi, mutta mikäs siinä. Parempi mullekin kun vähän oli yrittäny flunssanpoikasta iskee.

Tänään paistaa aurinko täydeltä terältä ja suomalainen Iiris tulee Bolognasta ehkä viiden (5) kaverinsa kanssa kylään tänne, ja lupasin majottaa ne, tietty. Heräsin näpsäkästi puhelinsoittoon junasta :) Minor setback että Anna-Lisa ja Daniela oli lukinneet huoneensa, eli mulla on vaan omani käytössä. No, mutta varastosta löytyy 3 patjaa, hyvin mahtuu.

Ja uhannut flunssanalkukin näyttää hävinneen! (sormet ristissä koputan puuta) Ja illalla sitten irkkubileet ja Ciaránin bändi esiintyy ja Sälliki kuulemma tulee niihin bileisiin ja ja ja.... kivaa!

Ah, auringon lämpö partsilla ja lintujen laulu ja naapurin mummo siivoilemassa partsiaan <3

torstai 17. maaliskuuta 2011

Festa Nazionale - Italia 150v.

Anna kamera lainaan hieman hullulle perfektionisti-valokuvaintoilija-saksalaiselle kun se harmittelee että oma kamera jäi kotiin, löydä kamerasta 101 kuvaa.

Grom - paikallinen jätskiketjukuuluisuus
tästä se lähtee

Festa Nazionale, italialaisten kansallisjuhla, ja sen kyllä huomas. Matkalla tiet oli täysin ruuhkaantuneet (mikä tosin helpotti pyöräilyä kun ei tarvinnut odotella valojen vaihtumista kun liikenne seiso), ja porukkaa oli vaikka muille jakaa. Jokseenkin turistivoittoista kuitenkin, kuten aina. Ilmasia museoita, paraateja, bändejä ja ilotulitusta. Käytiin Galleria dell'Accademia -museossa vilkasemassa aitoa David-patsasta (Piazza della Signorialla vain kopio), muihin liikaa jonotusta ja meillä liikaa massan hitautta kun mukana usea ihminen. Mutta ei sadetta! :)

Ja epätasa-arvo jyrää maailmassa: pojat sai kyllä pitsansa, mutta tyttöjen piti oottaa viinilasillista kun kuulemma ei enää ehdi ennen ilotulitusta. Ja pyh. Tärkeysjärjestykseen nyt asiat herranjesta.

Mukana siis aluksi minä, Anja, Christian, Enrico (italialainen Aegee-järjestön pj, Benjaminin kaveri), Enikõ, ja myöhässä tullut Benjamin joka puhisi raivoa myöhästyneelle bussille (täsmällisen saksalaisena) ja tarvittiin siksi aivan ensimmäiseksi jäätelöt rauhoitukseksi. Myöhemmin mukaan liittyi myös erinäisiä muita, jotku Benjaminin tuntemat puolalaistytöt ja sveitsiläistyttö aperitivolta tunisialaisen kämppiksensä kanssa. Tätä ennen vuokko keskellä saksalaisia ehti ärsyyntyä saksankieleen monta kertaa. Ruma kieli varsinki ku en ite osaa sitä ja kaikki muut osaa.
Suomalainen hämmästeli kansanjuhlaa jossa porukka ei törmäillyt kännisenä pullot kourassa vaan ihasteli ilotulitusta ja muita juhlallisuuksia selvinpäin tai lähes selvinpäin. wtf?

(ilotulituksesta ja tunnelmasta on kans yks kiva video, mut netti tais hitailla liikaa sen lataamiseen. ehkä yritän myöh uudestaan)


Piazza Duomo - livree pukusia tyyppejä heittelemässä lippuja. eivät mokanneet, kaikki liput pysy ilmassa, damn.

Piazza Signoria










ollaan vähän italia. vihreä (puska), valkonen, punanen!

Ryhmäkuvaan, ryhmäkuvaan!
David. Isot kädet, pieni penis.



Palazzo Vecchio, David ja kiertävä kamera (Johon Benjamin yritti epätoivosesti päästä heiluttamalla avointa sateenvarjoa. Turhaan.)

Palazzo Vecchio räjähtää

eiku se oliki vaan keinotekonen tuli niinku nää ilotulitteita kutsuu
italian lippu on naurettavan helppo tehä ilotulitteilla. yrittäs suomen lippua, niih!

Piazza Repubblica