Kauheeta nyt ku alottelin pakkaamaan! Muistoja tulvii joka nurkasta enemmän ku tajusinkaan.. Outoa pakkaa (tai yrittää pakata) puolen vuoden elämä rinkkaan. Tällä hetkellä oon vaan päässy vaiheeseen "kasataan kaikki kama sängylle että näkee kuinka paljon sitä es on". Onneks on Incon sänky käytettävissä kans nii voi rauhas jättää sen siihen lojumaan huomiseenki asti. Ja onneks (?) italialaiset vaatteet/kengät ei oo kauheen laadukkaita nii ei sitte tarvii niitä hajonneita kantaa suomeen.
Ensin täällä kotona ilman kämppiksiä oli outoa, sitten oli kivaa olla vähän itsenäinen taas pitkästä aikaa, nyt taas alan kaipaa ihmisiä. Ei mun täällä iltoja tarvi yksin olla, mutta nää päivätki rupee vähän tympiin. Tänään hortoilin sisään Galileo-tiedemuseoon, jota Joãon kaveri Nuno oli täällä käydessään suositellu. Ku oli tylsää. Ja olihan se ihan jees. Aamupäivän palloilin kaupungilla, museon ja jäden jälkeen tulin kotiin syömään, vedin päikkärit ja aloin harkita pakkausta (joka vaati taas lisää jädee alakerran jätskikiskasta, joka muuten jää lomalle huomenna! hyvä että vedin viimeset namnamjädet sitten tänään). Kaupungilla palloilu on ihan jees, mut ei sitä määräänsä enempää jaksa. Eilen ja toissapäivänäki harrastin sitä. Eilen tosin päivä lyheni hämmentävästi ku heräs vasta puoliltapäivin :D Epätyypillistä. Syy ehkä huonosti nukuttu yöbussimatka ja ulkoilu seuraavana yönä jonneki neljään asti epähuomiossa.
Eilen Sammyn kanssa Santo Spiritossa törmättiin pariin viinihifistelijään. Tai yks niistä pojista oli kai kiinnostunu Sammystä, ja alkovat jutteleen. Yks dissas vahvasti meiän hienoo 2,5e Chiantia.. se kuulemma ite ostaan aina jotain viiniä joistain rypäleistä mistä en oo ikinä kuullukaa vaikka kuulemma ovat kuuluisia. Syyki selvis hetimiten, kun se kerto että italiassa pullo semmosta maksaa approx 25e. Että se siitä sitten. Suomessa varmaan satasella lähtis, että eipä taida olla markkinoita kun kerroin että meilläpäin suurimmat markkinat on semmosille alle kympin pulloille :D
Oli hassua sanoa Sammylle heippa. Tai kun muitten kanssa nyt on varmaan mahollista nähä taas ja on sovittuki jotain näkemisiä, mut jenkkilä on vähän kaukana. Varsinkin joku Los Angeles. Mut ei me oikeen osattu kunnolla sanoa heippa. Tai tahottu. Ehkä sitä vielä näkee. Ei voi tietää elämässä koskaan.
Ja tässä alkaa pikkuhiljaa tajuta, että kaikki ne asiat jotka on lykänny "sitten siihen kun palaan Suomeen" alkaa pikkuhiljaa olla ajankohtasia. Onko pakko palata oikeeseen elämään? Stressata opiskelusta, kämpästä, töistä, ja.. elämästä. Täällä kaikki stressit on ollu vähän jäähyllä, ku tää on kuitenki väliaikasta ja kaikkee. Nii jos on jotain mikä ei toimi elämässä nii voi vaan syyttää italiaa ja väliaikasuutta ja ties mitä. Kun palaa Suomeen, ei oo syntipukkia. Mut ihan mukavaa silti palata. Oikeita kavereita, perhe, jotain järkevää tekemistä. Mutta samalla hauskanpitomahdollisuudet vähenee, kun ei oo kaikkia bilekontakteja, eikä voi vaan mennä jollekin piazzalle nautiskelemaan randomisti viiniä ja siellä on livemusiikkia ja ihmisiä. Ei Suomessa.
Ciaránin kanssa leikitään jotain lauantaina, ehdotin pizzalle menemistä, tahon vikan italialaisen pizzani! Tänään sitten ehkä meen jonneki random bileisiin. Jos kuulen jotain Bredin serkkupojista. Hengasin niitten kanssa keskiviikkoiltana kun olin palannu. Kun stressas että onko täällä Firenzessä ny tarpeeks kavereita. Niin lähetin niille viestin et jos niillä on jotain tiedossa nii ottaa yhteyttä. Nähtiin sitten San Lorenzossa niitten kavereiden kanssa, jossa oli San Lorenzo -festivaali. Ilmasta vesimeloonia ja pastaa. Ja humppa-tyyppistä musiikkia. Ja vanhuksia. Ja muitakin, mutta suuri konsentraatio vanhuksia. Ja pojat oli just niin törkeitä ku mitä niistä oletinki ja kiilasta sulavasti jonon ohi. Mutta minkäs teet kun kaverit on vähissä. Päädyttiin sitten loppuillasta taas Via Cavourilla olevaan Francescon äidin tai tädin tai minkälie omistamaan vaatekauppaan tanssimaan. Hauskaa kyllä oli! Ihanaa ysärimusiikkia, joku Bredin kooste: bailandoo bailandoo, amigos adios! :D Kaipaan tanssia, onneks kohta pääsee suomeen ja yliopistoliikkumaan.
Mutta niitten joillain kavereilla on jotku bileet nyt ilmeisesti tänään, ja kutsuivat myös mut. Herää vaan kysymys kuinka paljon mä luotan siihen että ne pitää sanansa ja muistaa ilmottaa missä/millon bileet ois.. Mun luotto niihin ei taida hipoa taivaita. Eikä kyllä niiden vanhempaan serkkuunkaan. Mutta kovasti kuulemma olisivat tulossa lomareissulle Suomeen joulukuussa. Saa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti