keskiviikko 25. toukokuuta 2011

katso merta

Noniin. Yleisön pyynnöstä ja laiskuudesta lähteä mihinkään ennen lounasta seuraa nyt taas blogin päivitys.

Tiia ja Riikka on nyt täällä kylässä ja leikin ihan mielelläni niitten kanssa turisteilua vaihteeks. Vähän tuli meinaa jo kaipuuki taas kavereihin kylään kun ei vähään aikaan ollu. Ostettiin eilen koko Cascinesin tori tyhjäks, ja tänään ne meni Sienaan. Maanantai-iltana oltiin Kitschissä taas pitkästä aikaa aperitivolla, ah :P yhessä vaiheessa olin jo kyllästyny Kitschiin, mutta kyllä nyt taas maistu! Ja Corneliakin oli mukana, sen eka kerta Kitschissä!

Viime sunnuntaina lähettiin extempore meren rannalle Cornelian kanssa. Hengasin vielä sängyssä kun se viesteili mulle että mitä kuuluu, huvittasko merenranta? Ja sitten lähtettiin! Harmi vaan että oli jonkin näkönen lakko, niin nopeimmat junat, esim se mihin oltiin tähdätty, ei kulkenu, ja päästiin perille vähän myöhemmin. Mut ihana lomafiilis! Ihana päästä uimaan pitkästä aikaa! Mentiin Viareggioon, joka ei ilmeisesti oo mikään maailman hurmaavin ranta, mut meri ku meri, mulle kelpas. Italialaiset vaan harrastaa maksullisia rantoja aika paljon, mutta löydettiin onneks tilaa ilmaiselta kaistaleelta :) Ja törmättiin suomalaiseen Amaan ja sen pariin kaveriin junassa ja hengailtiin niiden kanssa :) Kätevästi enemmän porukkaa vahtimaan kamoja ja sabotoimaan opiskeluintoa ;)

Illaks olin sitte sopinu että nään Ciarania pitkästä aikaa, kun en sitäkää oo ehtiny näkeen kun oon vaan hengaillu erasmusporukoissa niin paljon. Hieman vaan paluumatka taas viivästy lakon takia, ja ei ehitty syömään sen ja Alannan kanssa jonneki mitä ne oli aatellu, ja syötiin ehkä maailman kämäsimmässä kiinalaisessa :D Mutta halpaa se oli, litra viiniä makso 4e. Halpuuden takia ne siellä kuulemma välillä käyki syömässä. Ja pelattiin sen jälkeen 3 ihmisen shakkia! Oli hyvin hämmentävää, Ciaran oli ostanu sen jostain ulkomailta ja halus kokeilla sitä. Onneks joku Alannan kaveri oli kans tullu siinä vaiheessa messiin ja me oltiin "joukkue" tms se pelas ja mä katselin ;)
Täytyy nyt taas yrittää hengailla vähän enemmän noitten irkkujenki kaa, et sit ku erasmuksia lähtee pois ei tuu yksinäinen olo :) Ne kutsu mut myös jonneki niitten EUI-yliopiston June Balliin, joka on joku hienohko lukukauden päätösjuhla ilmasella ruualla ja juomalla ja bändeillä ja mitälie. Kun kaikki saa kuulemma ostaa 2 lippua niistä opiskelijoista, ja joku voi ostaa mulleki. Ja saan ottaa jonku kaverin mukaan kans jos haluun, jos ilmotan ajoissa et ne ehtii järkkää silleki lipun :) Jee :)

Viime viikonloppu sitten oli täynnä erasmushäppeninkiä. Ts grillijuhlia ja cenoja. Jännä miten kaikki taas konsentroituu. Ensin ei mitään ja sit yhtäkkiä kaikki. Joãon tyttökaveri on täällä nyt käymässä niin sillä oli joku kokkaamassa niin se saatto pitää illallisen :D Eli Joãon luona oltiin lauantaina syömässä. Ja se tyttökaveri on kans maailman sympaattisin ja ne kaks on niin söpöjä :) Sitä ennen oltiin torstai-iltana myös oltu Joãolla kun sen kämppikset piti grillijuhlat, jonne mentiin ennen humanistitiedekunnan bileitä. Ja perjantaina Enikõ piti grillijuhlat kun sillä oli la synttäri :) Enikõn bileet oli todelliset mättöjäiset, kun kaikki toi hieman jotain omia juttujaan ja porukka oli vielä leiponu joku 5 erilaista kakkua :O Huhuhh. Pyörittiin sieltä kotiin Cornelian kanssa. Ts Cornelialla ei oo pyörää ja se arpo lähteäkö kotiin vikalla bussilla vai ei niin lupasin kävellä sen kaa :) Pitkähkökään matka ei oo pitkä kun on kivaa seuraa :)

Eilen taas matka oli hyvin pitkä. Totesin illalla että on ihan liikaa juttuja päällekäin, ja mä en taas oo järkänny asioita järkevästi. Kun olin vähän semiluvannu Alannalle että voisin tulla autteleen sitä Bar Fiascoon, kun oli sen myyntivuoro, mutta toisaalta täällä oli Tiia ja Riikka kylässä ja halusin ettei ne joudu yksin. Ja sit olin vielä autuaasti unohtanu että on Danielan synttäri, ja kämppikset oli tekemässä hienoo cenaa sitä varten :( Ja kaiken päälle totesin että oon unohtanu mun luottokortin tunnusluvun. Enkä äkkiseltään muistanu electroninkaan tunnuslukua. O-ou. Mut ei siinä sit mitään, kun hengailin Tiian ja Riikan kaa. Mut kun ne päätti lähteä ravintolaan syömään bistecca fiorentinaa, mä totesin että siinä menee liian kauan ja pitää lähteä jo Fiascoon. Mutta kun olin tullu niitten kanssa kävellen kaupungille, mulla ei ollu pyörää mukana. Tässä vaiheessa myös aattelin että muistan electronin tunnusluvun, pitää vaan löytää oikee automaatti joka sen kelpuuttaa. Ja lähin sit käveleen Fiascoa päin. No, en sit näpsäkästi löytäny niitä automaatteja, ja kun yhen löysin, niin se valitti ettei "tätä toimintoa voida suorittaa juuri nyt".. Just. Eli ei ruokaa ja pitkä matka Fiascoon, kun ei oo käteistä millä sais ruokaa. No, lopulta pääsin sitte Fiascoon ja ne ystävällisesti tarjos sympatiaa, pitsaa, ja olutta, jollon alko elämä vähän enemmän hymyillä. Tosin sitten kun Tiia ja Riikka ei jaksanu tulla ylös Fiascoon ja mulla oli vaan meidän kämpän avaimet, podin taas huonoo omatuntoo siitä että kämppikset joutu avaan niille oven joskus puolen yön maissa, kun en ite ois ehtiny viel kotiin avaan niille ovee. Incolle laitoin viestin varottaen et ne on tulossa ja Inco ihanasti vastas kun ne oli tullu että ne pääs kotiin turvallisesti <3 ihana tyttö! Ja entistä huonompi omatunto etten ollu täällä synttäricenaa varten. Mut lupasin tulla mukaan kun ne perjantaina menee isommalla porukalla syömään pitsaa :)

Tänään ollaan Tiian ja Riikan kanssa menossa illalla Piazzale Michelangelolle piknikoimaan ja katselemaan auringon laskua. Lähetin viestiä myös mun kavereille jos ne tulis, mut saa ny nähä. Niitä on välillä niin vaikee mobilisoida :/ Kun Tiiaa kiinnostais tapaa niitä.

Täytyy nyt tässä vielä mainita tietty lätkäkin, kun sekin sattu tähän väliin siitä kun viimeks kirjotin.. Finaali katottiin yhessä suomalaisen Aman ja sen kavereiden kanssa. Uskomaton fiilis kun kiekko vaan liuku maaliin uudelleen ja uudelleen. Epätodellista. Ja sen jälkeen iski ahistus ettei oo suomessa, kun kukaan italiassa ei es tiiä että oli mitään lätkän mm-kisoja :( Ja Ama oli matsin jälkeen liian väsyny juhlimaan mitenkään ja menin vaan kotiin ja seurailin uutisia netistä. Jes mitkä bileet. Ja seuraavan päivän olin kans ihan masentunu etten ollu suomessa juhlimassa, mutta onneks sain kaverini yllättävän helposti mobilisoituu illaks viinilasilliselle/pullolliselle La Citéseen juhlimaan suomen voittoa ja piristämään vuokon masennusta ettei oo suomessa juhlimassa :) Tuli parempi mieli, ja päätin etten sit enää lue mitään suomen juhlimisuutisia ettei masennu.

Oon myös hengannu enemmän nyt Aman kanssa, kun ollaan kerran samalla hissankurssilla, ja on tosi jotenkin henkireikä olla toinen suomalainen täällä. Tai että pystyy ilmasemaan itteensä täysillä. Ja myös jotenki ymmärtää välillä ahistuksen italialaisesta kulttuurista. Kun oltiin mereltä tulossa kuuntelin J.Karjalaista pitkästä aikaa ja tuli yllättävän kova ikävä yksinkertaisia suomalaisia miehiä! Täällä kun kaikki puhuu ihan liikaa ja on niin.. no, italialaisia. Yksinkertaisuus on kaunista. Ja Ama on myös mukavan johtaja-tyyppiä. Oon kaivannu jotain ihmistä joka vaan ottaa ohjat. Kun Ciaran on semmonen, niin sen kanssa on rento hengaa kun sitä vaan voi seuraa ja olla et ok, hyvä, tehään näin. Noi mun vaihtarikaverit on suurilta osin niin päättämättömiä ja kukaan ei oikein ota johtaja-asemaa, ja välillä mun täytyy yrittää, ja se ahistaa, kun tahtoisin vaan seuraa. Niin sitten on mukava kun Ama käskee että ok Vuokko, nyt on sit sun vuoro ettii meille seuraava hissan tenttikirja kirjastosta. Teet sen sillä välin ku Ama on käymäs suomessa ja kopioit sen. Ok? :D Ah, rakastan selkeitä ohjeita :D Ja ylipäänsäki Amalla mukavasti yleensä on jotain agendoja mitä sen pitäs tehä luennon jälkeen tms ja se raahaa mua mukana ja on silleen et joojoo, kyl sä nyt ehdottomasti haluut mun kaa tulla tänne kirjakauppaan ettiin mun tenttikirjaa... Jollon nään hyllyssä tarjouksessa keittokirjan "Cucina facile per chi non sa cucinare" (helppo keittiö niille jotka eivät osaa tehdä ruokaa), jossa on tosi kivan selkeitä italialaisa ruokaohjeita, ja ostan sen :) Sit ehkä saan tehtyä kotonaki joskus ruokaa! Tein jo kerran siitä pasta carbonara-tyyppistä, kun jääkaapista löytyi lähinnä munia ja juustoa :D Kämppiksetkin kehui että toi kirja perustuu tosi tunnetun ja hyvän italialaisen ruokalehden resepteihin! Jes :)

Ja huolimatta siitä että välillä hajoilen mun erasmuskavereiden päättämättömyyteen, ne on kyl tosi ihania <3 João jo kutsu mua kerran vähän bipolaariseks kun oon aina niin ylitsevuotavan onnellinen tai sit vaihtoehtosesti jotenki ahistunu :D Kultainen keskitie on yliarvostettu. Mutkun aina ei jaksa olla niin sosiaalinen, ja sit jos joutuu jonneki aperitiivolle jos täytyis olla pirtsakka nii rupee ahistaan, mut ei oikein taho lähtee poiskaa kun siellä on kaikki kaverit. Ei oo helppoo ei. Ja Mailysin kaa just puhuttiin että täällä erasmuksena viel mielialat heittelee ihan erilailla ku kotona, et täällä on ehkä enemmän onnellinen, mut myös epäonnellisempi välilllä. Turvaverkon puute ja kaikki uus. Mut sit onneks ku ahistelee Mailysin kanssa elämästä, tulee joku João kuittaileen mun hiusten jatkuvasta pyörimisestä ja tulee vähän parempi mieli.

Jep, Levoton Leijonanhäntä kuittaa! Till next time!

(keksittiin Tiian (Kärsimätön Kotkankesyttäjä) ja Riikan (Keimaileva Kultakala) kanssa kaikille intiaaninimet..)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti