maanantai 30. toukokuuta 2011

italiassa opittua

Kylläpäs nyt kirjotan tiheään.. ehkä siks että vietän nyt koti-iltaa :) Alan jo tottua tähän elämään kai niin ettei oo niin paljon tarvetta tehä jotain joka ilta. Ensin oli jotenkin stressaavaa vaan olla kotona, mutta nyt tää on jo rennompaa ja nautin pelkästä kotona olemisestakin :) Ehkä kun ollaan jokseenkin kaikkien kämppisten kanssa bondailtu joku kerta ja juteltu tyttöjen juttuja. Kun kolmistaan niitten kanssa on vaikee päästä lähelle, kun ne puhuu kuitenkin nopeemmin keskenään niin en pysy kaikessa ihan mukana. Mutta kahden kesken on aina helpompaa ja pääsee lähemmäs toisen oikeeta persoonaa. Kaikissa on jotain mistä tykkään, mikä sinänsä on mukavaa. Anna on jotenkin helpompi välillä sikäli, ettei se oo niin leimahteleva kun toiset, ts se on rauhallisempi puheessaan. Ja se on tosiaan pomo täällä, ja myös rauhanpitäjä sillon jos on jotain soviteltavaa joidenki kesken. Kun Anna on poissa niin kämppä menee enemmän rappiolle ja keittiön pöytä on täynnä tupakan murusia :D Toisaalta Anna on välillä liian järkevä ja hillitty. Daniela taas leimahtelee mukavasti ja on rehellisesti oma ittensä. Sanoo mitä ajattelee. Mikä tosin joskus on hieman jännittävää/yllättävää. Inco taas on vähän tietyllä tavalla suljetumpi, mutta aina pirtsakka (ts ei aina, mutta perusluonteeltaan), eikä aina ymmärrä jos mä oon onnellinen mutta rauhallisella tavalla. Sunnuntainakin kysy onko jokin viella kun olin vaan rauhassa kun aivot ei ihan toiminu edellisen päivän bileiden jäljiltä enkä jaksanu olla kauheen pirtee.. Mut toisaalta Inco on meneväisin noista, ja vähemmän hillitty, ja ymmärtää parhaiten ehkä mun menevää puolta. Sekä myös meillä on pohjimmiltaan aika samanlainen maku sikäli että sekin tykkää värikkäistä ja kivoista asioista, ollakkin että pukeutuu usein mustaan. Mutta nyt kesällä silläkin on usein esim pinkkiä tms. Ja sopivan hipahtavia tavaroita :)

Mutta siis, mitä oon italiassa oppinu jos jotain, on rentoutumaan. Aina ei tarvi olla tehokas ja hyödyllinen, vaan päikkärit ja sunnuntait jumittaen kotona on ihan ok. Jos puistoon vähän pääsee niin hyvä. Ihana kun täällä on niin kuuma että täytyy vaan lähinnä keskittyy vältteleen aurinkoo ja yrittään päästä vilposimpaan paikkaan viettään aikaa, eli yleensä puistoon puun varjoon. Suomessa kun kaikki aika pitäs hyödyntää mahdollisimman tarkkaan ja liikkua ja syödä terveellisesti ja mitä vielä. Täällä saan syödä mitä tahdon, eikä nää italialaisetkaan urheile, niin munkaan ei täydy :) Maassa maan tavalla ja silleen. Saan rauhassa olla laiska ja lueskella kirjaa puun varjossa (ollakin et se on yleensä tenttikirja, ts D'Annunzio). Ja vetää jätskiä lukutauolla :P Enkä es tunne KAUHEESTI lihoneeni.. ok, tietty vähän ja lihakset on hävinny, mutta jotenkin täällä oon tyytyväisempi itteeni kun suomessa, mikä on mukavaa :) Tosin tänään kun olin vähän shoppailemassa niin tuntu kyllä vähän nää ylimääräset kilot.. Kävin kirjastossa ettimässä kirjaa ja opiskelemassa ja kun se H&M oli siinä ihan vieressä niin vähän vilasin ;) Kun totesin tarttevani lisää toppeja, t-paidat on ihan liian kuumia, niitä ei voi käyttää es illalla, kun yleensä lähtee liikkeelle sillon kun on vielä liian kuuma. Vasta ihan yöllä tulee vähän vilposempi. Mutta siis joka tapauksessa ostin sitten topin, sortsit ja mekon :) Hups. Mutta täytyyhän sitä ostaa sillon kun on fiilis, kun liian harvoin on! Vielä vois kengätki löytää uudet ku kaikki balleriinat rupee hajoileen..

Mutta siis mukavaa nyt on :) Oltiin tänäänki Cornelian kaa iltapäivällä puistossa "lukemassa" :) Ja sit kämppisten kaa iltapalaa ja nyt vois viel vähän lukee D'Annunzioo tai jotain. Elämä soljuu nyt oikein mukavasti! (saa nähä miten se soljuu viikon päästä ku on eka tentti.. ;P )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti