sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Sade tule ystäväni tulethan..

Tänään opin uuden sanan: märkä = bagnato. Ja sitä tarvitaan. Läpimärkä = bagnato fradicio. Jotenkin kun katoin ulos lähtiessäni pyörällä siellä ei näyttäny satavan, tai jos nyt vähän tihuttavan :D

Sade - Kaija Kärkinen & Ile Kallio

Jännästi on elämään järjestyny ohjelmaa nyt ens viikoks. Joka päivä jotain. Ja kämppikset lähtee ke-su lomalle Amsterdamiin et mulla on kämppä tyhjillään! Ja suomalainen Iiris Bolognasta meinas ehkä tulla kans kyläileen joku päivä.

Jänniä ovat myös alkoholin vaikutukset (näin alkoholitutkijan olemuksessa tietenkin). Eilen ja ehkä toissapäivänäkin oli vähän hermostunu olo, ja sillee et nyt oon ollu liikaa puolitutussa seurassa ja vieraalla kielellä jota en ihan osaa ja koko ajan pitää olla vähän varpaillaan että pysyy kärryillä ja mukana. Eilen illalla sitten kun olin taas juomassa mukavasti pari kaljaa Ciaránin ja sen kavereiden kanssa, niin tänään on ollu paljon mukavampi ja rennompi olla. Hassua. Kaipaan alkoholista sen seuraavan päivän seurauksia, kun maailma on piirun verran pehmeempi :) (näin tieteellisesti ilmaistuna tietenkin)

Täällä alkaa myös pikkuhiljaa kaveripiiri karttua lisää. Toissapäivänä olin Mártan luona unkarilaisella cenalla (gulassikeittoa: iskän syljeneritys lisääntyy tässä vaiheessa tekstiä), jonne se oli kutsunu myös 3 kreikkalaista tyttöä joihin se oli tutustunu, ja yhen toisen unkarilaisen. Jolta muuten kuulin että täällä on joku kolmaskin suomalaistyttö jossain. Ja oli ollu suomalainen Valtteri, jonka kanssa itseasiassa olin ollu italiankursseilla suomessa ja istunu aina samassa pöydässä :D Pieni on maailma taas. Mut Valtteri on kai jo kotisuomeutunu.

vasemmalla kreikkalaiset (hiljainen, mukava, ärsyttävä), keskellä italialaiset, oikealla vuokko, lautasilla gulassi, pulloissa viiniä, palinkaa ja kokista (nää juo ihan liikaa limppareita ruuan kanssa täällä mun makuuni. en tajuu.)

Anyway, kaveripiiri karttui siis kolmella kreikkalaisella, joista yks on aina äänessä ja aavistuksen ärsyttävä, yks vaikuttaa mukavalta ja yks on aina hiljaa. Tänäänkin oltiin niitten ja Mártan ja Anjan kanssa pelailemassa Casa della Creativitassa, jossa oli joku sunnuntainen krapulajumitus-tapahtuma (italialaisilla ei muuten vissiin oo oikeeta sanaa krapulalla, ne kutsuu sitä "(alkoholin juomisen) jälkitaudiks" :D ), ja jossa taas totesin että miespuoliset erasmusvaihtarit on täällä Firenzessä jotenkin harvassa näemmä. Tai sit ne ei käy missään tapahtumissa, tai ne jotka käy on epäsosiaalisia tai kummallisia.

Mutta siis, palatakseni taas tarinaan, niin Mártan luona cenalla oli ihan semimukavaa, mutta Anja oli kipeenä kotona eikä mulla siis ollu paitapeppubestistäni mukana :( Ja ei ihan natsannu kreikkalaisten kanssa (tai ainakaan sen joka oli äänessä). Eli oli vähän semmonen olo että täytyy skarpata ja small talkata ja mitä kaikkee. Márta oli kyllä tehny tosi hyvää gulassia (joittenki taikinapalleroisten kera), ja tarjos isänsä tekemää palinkaa, joka oli jotain semivahvaa kirsikoita ja hunajaa sisältää alkoholijuttua. Mutta hyvää! Ja pelailtiin hauskaa Mártan tuomaa korttipeliä, jossa piti louhia kääpiöinä kaivoksessa ja löytää kultaa :) Mutta vähän kun juttu ei ihan luistanut, niin kun Mártan italialaiset kämppistytöt lähti jonnekin baaria kohti ja tapaamaan kavereitaan ja kutsui mukaan, niin lähdin. Oli semmonen olo et on jo istuttu tarpeeks sisällä ja vois jonnekin uloskin mennä. Fail. Tytöt oli ihan mukavia, Chiara ja joku Santa-Maria tai muu uskonnolliselta kuulostava 2-osainen nimi. Mutta nähtiin joitain niitten kavereita kaupungilla, joita ensin etittiin ku ne ei ollu paikallisia, ja sen jälkeen etittiin jotain "tosi hyvää paikkaa" joka oli kuulemma "ihan lähellä". Fail. Ehkä reilun tunnin ympyränkulkemisen ja seikkailun jälkeen totesin että vois sitä ehkä kotiin lähteä kun alettiin loitota mun pyörästä. Ja "joojoo, ihan hyvin löydän takasin, älkää huolestuko". Fail. Firenzen kadut hylkii mua. Ne on jotenkin hämmentävän epäloogisia. Muka piti vaan suoraa tietä seurata, mutta eksyin taas vaihteeks jonneki missä en ollu ikinä käyny :D Onneks on aina vakiovarusteena kartta laukussa ja ystävällinen juopotteleva kaveriporukka osaa helposti kertoa reitin kohti Duomoa, jossa pyörä sijaitsee. Pääsin siis lopulta kotiin. Voitto. Mutta ei siis erikoisen onnistunut ilta.

No, seuraavana päivänä oltiin puhuttu Anjan kanssa että leivotaan pullaa ja mennään illalla tanssimaan jonnekin baariin. Aavistuksen fail myös molemmat. Mutta ei pahasti. Pullasta tuli hyvän makusta huolimatta jännästä kokemuksesta kaardemumman kanssa, kaasu-uunista ja väärinkäsityksistä hiivasta. Daniela oli meinaa neuvonut ostamaan jotain mikä oli makeiden asioiden leipomiseen, ja kuulemma "mushroom" eli ajattelin olevani kuivahiivan kannoilla. Mutta kun leipomaan alettiin, niin totesin että se on maustettu vaniljalla, ja käyttöohjeet ei ihan täsmää. Eikun siis kauppaan takasin. Tällä kertaa ostoslistalla "oluthiiva", kuten italialaiset sitä kutsuu :D Daniela hämmästeli että käytetään makea asian valmistukseen sitä mitä ne käyttää vaan pitsapohjaan. Kaikkea sitä. Seuraavaksi hyökkäys kaardemummapalkojen kimppuun. Tahdoimme siemenet, kuorimme siis kivasti käsin satamiljoonaa palkoa. Seuraavana ongelmana sitten se että jos ne tahtoisikin rouhia. No can do. Saimme siis tyytyä hieman isompiin kaardemummapalasiin. Ihan ok tuli silti. Kaasu-uuni sitten aiheutti lievää pohjan palamista ja kohoamattomuutta, kunnes tajuttiin käyttää näitten minipientä sähköuunia jollon asiat alko toimia. Mutta kehuja sain :) Voitto. Incokin tuli kotiin just pullantuoksuun ja piristettiin sitäkin siinä sitten pullalla :)

Anjan kanssa sitten alettiin pohtia iltaa ja minne mennään. Kämppiksiltä kysely tuotti heikkoa tulosta, kun eivät oikeen tienneet mikä paikka on auki ja kun nyt on talvi ja kaikkea. Ciarán sitten facebookissa neuvoi joitain paikkoja, joista yhen kämppikset suoraan dissas kamalana räkälänä. Tiedä sitten siitä. Ciarán myös varotteli että kaikki paikat on suht limasia. Mutta mitä muuta nyt voi italialta odottaa, jossa miehet kaataa geeliä tukkaansa ja hyvä etteivät meikkaa. Tai mistä minä tiedän. Mutta Ciarán myös totes että meiän täytyy ehkä todeta se myös itse. Seuraava pulma: kun nyt oli paikkoja, niin jännästi kaikki paikat kaipas jotain ihmeen jäsennyyskorttia sisäänpääsyyn. Just. No, sovittiin saksalaisen Christianin (joka myös tahtoi mukaan) kanssa että nähdään Santa Crocella ja katotaan sitten siitä. Näpsäkästi sitten siinä yritettiin vähän etkoilla Anjan kanssa, mikä oli vähän haastavaa kun Inco järkkäs vaatekaappiaan ja Danielakin hengas siinä sen seurassa pyjamassa. Tunnelmaan pääsy hieman vaikeaa, mutta mikäs siinä. Tunnelmaan pääsy myös hieman vaikeaa kun Christian ilmottaakin sählänneensä bussien kanssa ja tuleekin 20 min myöhässä. Ja sen kaverit ilmeisesti ei tuukaan. Messissä siis aavistuksen kaveriton saksalainen matemaatikko.. :D

No, tunnelma piristyy kun käydään ensin lasillisella viiniä jossain perusbaarissa. Alkoholi on ystävämme. Ei Christian niin paha oo, hieman rasittava välillä, ja hieman matemaatikko. Anjan kanssa vallitsee yhteisymmärrys. Matemaatikot on matemaatikkoja maassa kun maassa. Kun sitten päätetään lähteä katsastamaan läheinen Red Garter, joka oli yks niistä Ciaránin mainitsemista paikoista, ja joka ennen viinilasia oli ollut vielä ihan tyhjä, huomaamme tilanteen muuttuneen. Paikka pursuaa väkeä, keski-ikä ehkä 19, ja musiikki vaatis korvatulppia. No, ängetään sisään silti. Löydetään karaokepuoli :D Teinityttöjä (tuskin ovat 18v) laulaa italialaisia klassikoita ja (aavistuksen humalainen) juontaja laulaa päälle jos teinit ei osaa. Aika huvittavaa, seurataan aikamme. Todetaan ettei ehkä kuitenkaan meidän paikka :D Ulostaudutaan.

karaokekarsina, teinit ja juontaja

Ciarán oli laittanut viestin että onkin kavereinensa päätynyt sen luo olusille jos tahdotaan liittyä seuraan (aikasemmin facebookissa oli siis kutsunut jonnekin baariin minne olivat alunperin menossa jos diskoilu ei nappaakaan). Anja toteaa kipeilyn uuvuttaneen eikä jaksa lähteä eri suuntaan kun koti. Christian yrittää rekrytä Santa Spiriton alueelle jossa sen kämppis on. Ei nappaa, eri suunnalla kun mun koti (toisin kun esim Ciaránin oluet). Suuntaan siis näpsäkästi kohti Piazza della Liberteä, ja Anja suunnan kohti kotia. Christian ei pyörättömänä ikävä kyllä oikeen voi seurata mua Ciaránille vaan suuntaa myös kohti kotiaan tai Santa Spiritoa (voi harmi). Hengaan sitten parin olusen verran Ciaránin et co. kanssa, kunnes se kätevästi heittää mut pihalle. Paikalla tällä kertaa saksalainen, puolalainen ja tanskalainen. Ei siis irkkuja eikä irkkupolitiikkaa, voitto! En vaan tajunnu että puolalainen asustaa väliaikasesti Ciaránin sohvalla ja ajattelin lähteä samaan aikaan kun sekin. Hups. No, onneks Ciarán ei turhia kainostele kohteliaisuussääntöjen kanssa vaan näpsäkästi kertoo että joo nyt voisit ehkä mennä kun sen kaveri haluis nukkumaan :D Mutta ilmeisesti ei millään pahalla, vaan se vaan sanoo asiat aina suoraan. Ja lupas korjata mun pyörän jarrut kun oli saanu kaveriltaan työkaluja, jes!

salaa kuvattua pyöränkorjaustomintaa
Tänään siis pelailemaan mennessä kävin piipahtamassa taas Ciaránilla, joka pullapalkalla (söi myös ehkä kaikki 5 pullaa jotka sille vein ja kehui) kiristi jarrut ja nosti satulaa. Ah, ulkoistettu pyöränkorjaus <3
Vähemmän <3 oli tosin tän päivän sää, joka näpsäkästi heitti päälle sadetta niin että Ciaránille mennessä kastuin jo kivasti kun päässä soi ensin Weather Girls ja sitten Rihanna, kun totesin ettei taivaalta kyllä taida miehiä sataa, mutta se sateenvarjo kotoa ois voinu olla pop. Mutta pulujen hyökkäillessä Ciaránin työkalujen kimppuun korjaus onnistui ja omistan nyt paremmat jarrut. Jes.

Myös kotiin pyöräillessä kävin sitten suihkussa vaatteet päällä. Mikäs sen kätevämpää.

Ens viikolla alkaa sitten vihdoin enemmän kursseja. Toivottavasti sade tosin menee pois. Pitää ehkä ostaa sadetakki.

Ja ens viikolla ohjelmassa olis myös kaikennäköstä kivaa, mm. aikomus vihdoin pitää suomalainen cena Adrianille ja kumppaneille kiitokseks loisimisesta niiden luona, "Notte Bianco", jonka aikana museot on ilmasia ja tapahtumaa riittää yöhön asti, St.Patricks Day ja irkkubileet perjantaina jossain Ciaránin yliopiston baarissa. Huomenna tarkotus ois myös mennä johonkin jam sessioniin josta Christian tietää jotain. Adriankin mainitsi San Spiriton luona olevan kirjakaupan/kirjaston, joka ei oikeastaan ole kirjakauppa/kirjasto, vaan enemmän baari/kahvila/pubi joka järjestää kaikennäköistä musiikkitapahtumaa, ja siellä voi istuskella vaikka lueskelle kirjaa kun bändi musisoi. Mikäli käsitin oikein. No, katsotaan mitä tapahtuu :)

Tänään myös tyttöbondailtiin (aiheina miehet, menkat, mitänäitänyton) Danielan ja Incon kanssa aamupäivästä, ja tuntu ekaa kertaa oikeesti kotosalta, kun totesin että kyllä nääkin käy suihkussa samaan aikaan kun toinen pesee hampaita tms ja käy pissalla ovi auki :D Perussettii. Ehkä kans kun Anna-Lisa ei ollu kotosalla. Kun sen kanssa tuntuu aina välillä vähän teennäisemmältä, tai että luonteet ei ihan natsaa. Ja totesin että tykkään kyllä eniten täällä Incosta, mikä on ihan mukavaa ottaen huomioon että jaetaan huone. Inco muistuttaa luonteelta ehkä meidän perhetuttua Leiniön Leenaa. Jännä.

Tänään söin iltapalaks vaan leipää. Kyllä tää suomalaisuus nyt taitaa kuitenkin puskee takasin mun ruokavalioon.

2 kommenttia:

  1. Sara (joka ei tällä kertaa muista tunnuksen salasanaa)15. maaliskuuta 2011 klo 13.19

    Täytyy kyllä sanoa, että sun kavereilla siellä on kivoja nimiä (Cíaran ja Chiara). ;)
    Sun juttuja kun lukee tekis kovasti mieli tulla käymään siellä, mutta ei valitettavasti taida onnistua. Vaikka Firenze onkin just valittu Euroopan lapsiystävällisimmäksi kaupunkituristikohteeksi.

    VastaaPoista
  2. Hmm, mitäköhän lapsiystävällistä täällä on? No, ainakin täällä on turvallista kun väestö koostuu lähinnä turisteista :D
    Mutta senkus vaan hyppäätte lentokoneeseen! (ei taida olla ihan niin yksinkertasta..)

    VastaaPoista